Valko-Venäjä tulee puolustamaan tarkasti. Valmentaja Glen Hanlon on saanut venäläisen luonteen ahdettua tiiviiseen ja kurinalaiseen muottiin. Teko, joka ei ole onnistunut isoveli-Venäjältäkään.
Kisojen paras puolustus
Valko-Venäjän menestyksessä on yksi poikkeus tavanomaiseen. Yleensä yllätysjoukkueet ovat voittaneet kilpikonnapuolustuksella, jota vastustaja ei ole onnistunut murtamaan. Puolustus on edelleen paikallaan, mutta nyt Valko-Venäjällä on yksi "tähtiketju". Herrojen Andrei Skabelka (2+7), Mihail Grabovski (5+4) ja Andrei Kostitsyn (1+4) tehomerkinnät pärjäävät vertailussa kenelle tahansa. On muistettava, että viime kaudella Valko-Venäjän miehistöstä seitsemän pelasi Venäjän liigaa. Siellä ei "kädettömänä" ole koskaan pärjännyt. Tämän lisäksi Andrei Kostitsyn pelasi Monteralin palkkalistoilla, tosin AHL:ssä.
Viimeinen lukko Valko-Venäjän ovessa on ollut Andrei Mezin. Tilastojen valossa kisojen paras maalivahti. Kokenut Mezin on löytänyt vielä yhden lisäpykälän tänä keväänä. Mies on päästänyt vähiten maaleja ottelua kohti ja johtaa torjunta tilastoa (94.44%). Tämä mies on se, jonka itseluottamus on saatava horjumaan.
Kun näihin lisätään vielä se, että Valko-Venäjän ylivoima on toiminut hyvin (12 maalia / 24.00%) ja tukalilla hetkillä turvana on ollut kisojen paras alivoima (92.00%). He ovat olleet myös aloituksissa erittäin vahvoja. Siinä on tarpeeksi pähkinää purtavaksi Leijonille. Tilastoilla ei peliä pelata, saati voiteta. Kuitenkin jokainen lukutaitoinen näkee niistä, ettei Valko-Venäjää voi kohdata löysin rantein. Heillä on henki päällä ja he pelaavat maalleen. Riittääkö se murtamaan pakkovoiton paineen, jää nähtäväksi.
Vielä vähän paremmin
Suomi pelasi Kanada ottelun loppupuoliskon hyvin. Tarkkuus maalintekotilanteissa puuttui ja se viimekädessä esti haaveet voitosta. Yksi asia Leijonien pelissä on kuitenkin muututtava. Ottelun alussa on oltava hereillä. Valko-Venäjälle ei voi antaa siimaa, koska heidän puolustustehokkuutensa tietäen, ei sitä välttämättä enää kerkeä kelata takaisin. Toinen kivi rattaissa oli henkilökohtaiset virheet. Kanadaa vastaan tapahtuneet virheet ovat jo unholassa, mutta torstaina ne jäävät historiankirjoihin.
Kolmantena parannusta vaatii juuri viimeistely. Kanadaa vastaan maalipaikkoja hukkui aivan liikaa. Suomen paras pistemies on ollut Petteri Nummelin. Vaikka Nummelin onkin pelannut hienot kisat, ei hänen maalintekonsa varaan voida laskea. Nyt on avainhyökkääjien sihti oltava kohdallaan. Etenkin Ville Peltoselta, Olli Jokiselta ja Tomi Kalliolta odotetaan ratkaisuja.
Villellä maalisarakkeessa on vielä ykkönen. Paikkoja oli Kanadaa vastaan, mutta kuten kahden muunkin edellä mainitun, laukaukset suuntautuivat maalivahdin syliin tai ohi. OJ:n sisäänajo on suoritettu. Valko-Venäjää vastaan odotetaan jo tulosta. Tomi Kallio avasi kisat hyvin, mutta sittemmin ruuti on ollut märkää. Pirteimmin hyökkäyspäässä ovat hääränneet Jussi Jokinen, Jukka Hentunen ja Mikko Koivu. Heiltä odotetaan samanlaista jatkoa. Suomen materiaali on parempi. Kysymys on vain siitä, onnistuuko se realisoimaan sen jäälle.
Puolustukselta Kanada peli oli hakemista. Merkkausvirheet ja kiekonmenetykset eivät enää käy päinsä. Vastustaja tulee rankaisemaan niistä yhtä armottomasti kuin Kanada. Puolustuksen rooli tulee olemaan muutenkin iso, sillä hedän avauksiaan tullaan tarvitsemaan, jotta Valko-Venäjän paketti saadaan puhkottua rikki.
Suurimpana haasteena puolustuksen kannalta lienee se, että yksi iso tekijä on muuttunut lopullisesti. Maalissa seisoo nyt eri mies kuin oli kaavailtu. Toivottavsti puolustus ja samalla koko viisikko auttavat maalivahtiaan, ehkä vielä intensiivisemmin kuin aikaisemmin.
Antero Niittymäen loukkaantuminen on jo menneisyyttä ja Fredrik Norrena on saanut keskittyä peliin rauhassa. Tasoltaan Norrena on vähintään Mezinin luokkaa, mutta miten hän onnistuu tässä pelissä, on luonnollisesti avain asia. Tilanne ei kuitenkaan ole hänellekään tuttu. Norrena on hyvä keskittymään, joten ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän hoitaisi hommaansa kunnialla. Häneen ei Suomi tule kaatumaan.
Erilaiset painetilanteet
Valko-Venäjän puolustukselle täytyy saada painetta, jotta he eivät saa aikaa avata peliä. He ovat kuitenkin tottumattomia pelaamaan tällaisia otteluita ja sitä täytyy käyttää hyväksi. Etenkin ottelun alussa voi Valko-Venäjä puristaa mailaa, joten nopea maali voisi lamauttaa heidät. Sama tosin pätee toisinkin päin. Valko-Venäjä todennäköisesti tukkii keskustan ja pakottaa Suomen laitoihin, joten aggressiivinen karvaus ja kulmapeli tulevat olemaan ratkaisun paikkoja.
Paineet ovat Suomella. Valko-Venäjän paineet tulevat joukkueen sisältä ja faneilta. Se on kuitenkin positiivista painetta, lähinnä kannustusta. He ovat pelanneet jo yläkanttiin, eikä heillä ole hävittävää. Sitä vastoin Suomella paineet ovat negatiivisia. Vaikka fanit kannustavatkin, niin tappio olisi katastrofi. Voitto puolestaan asia, jonka pitäisi olla päivän selvää.
Joukkueilla on tasoero, joten kyllä Suomen pitäisi homma hoitaa kotiin. Se kuitenkin vaatii ehjää ja virheetöntä 60 minuuttista.