Vappuhulinasta on toivottavasti selvitty ja vaikkei olisikaan - on ohjelmassa kaikesta huolimatta pakkopullan elkeitä tarjoava kamppailu Tanskaa vastaan. Pisteet tulevat tietysti tarpeeseen, mutta onhan se hieman tylsää kun ei tarvitse tehdä enempää töitä pisteitä ansaitakseen. Vaikka tässä ennakossa onkin hieman ruotsalaista otetta nönnönnöö-maita vastaan, on Suomen mahdollisuudet pistemenetykseen samaa luokkaa kuin Ruotsin häviämismahdollisuus riemunkiljahduksia tarjonneessa Valko-Venäjä ottelussa tommysalomaisine torjuntoineen.
Leijonalauma on osoittanut olevansa suurissa vaikeuksissa jääkiekon oikeita maita vastaan, joten ottelu Tanskaa vastaan tarjoaa lystikästä vastapainoa. Tanskan maalia vartioiva Peter Hirsch on onneksi pelimies, vaikkei vielä näissä kisoissa ole vakuuttanutkaan, joten Hirsch pitänee lukemat siedettävinä. Hirschin otteita kuitenkin korostanee suomalainen viimeistely, joka on taattua laattua menneiltä vuosilta.
Tosin tällaiset ottelut ovat omiaan Kimmo Rintaselle. Rintanen ei pärjää väännössä suurempia maita vastaan, joten kääpiömaita vastaan Rintanen nousee kohinalla sisäisessä pistepörssissä ja Mertarantakin hehkuttaa Suomi-lasit huurussa "Euroopan maagisimpia käsiä" ja "silkinpehmeää kosketusta". Sääli että niillä käsillä on ollu tapana betonisoitua tosipelien koittaessa. Tanskaa vastaan Rintanen kuitenkin tulee tekemään tuhojaan, totutusti.
Leijonien teletappikolmikko on ollut lähes vanhassa elementissään ja erityisesti Sveitsissä lätkivän Jukka Hentusen esitykset ovat olleet erinomaisia. Timo Pärssiseltä sopisi nähdä hieman piristymistä vaikka sitten Tanskan kustannuksella, sillä Pärssisellä olisi eväitä pärjätä suurempiakin maita vastaan kunhan vain putki aukeaa.
Suomen maalivahtivalinta on tätä ennakkoa kirjoitettaessa vielä hämärän peitossa. Huikea jännitysmomentti, sillä Suomen maalivahtivalintaanhan peli ratkeaa - kannattaa todella pitää pelaavaa maalivahtia viimeiseen asti piilossa, ettei Tanska ehtisi scouttaamaan suomalaistorjujaa. Kuka ikinä Suomen maalilla pelaakaan, torjuntoja kertyy 13 ja krapulan vakavuudesta riippuen arvotaan sisään menneet maalit. Aika sama se silti on, kun Suomi heiluttaa verkkoa Hirschin takana tasaiseen tahtiin itsensä Kimmo Rintasen johdolla.
Loppukaneetiksi voisikin todeta, että kovin väärin välisarja oli otteluohjelmoitu. Ennemmin sitä tiukkaa Ruotsi-ottelua olisi katsonut kuin Tanskan teurastusta kansallisena krapulapäivänä. Toisaalta, ellei peliä kestä katsella niin siinähän on hyvä sauma lähteä uuteen nousuun.