Päävalmentaja Summanen on tunnistanut erittäin hyvin ne aseet, joilla Suomella on mahdollisuuksia menestyä tämän vuoden MM-turnauksessa. Leijonilla on huippuluokan taitoa vain hyvin rajallisesti, joten tarkka ja kurinalainen viisikkopeli on vaatimus menestymiselle.
Tähän asti Summasen kuviot ovatkin toimineet mainiosti, josta Ruotsi- ja Venäjä-ottelut ovat erinomaisia osoituksia. Nyt edessä on kuitenkin toistaiseksi tiukin paikka, sillä Kanadan ryhmä on tänäkin vuonna varsin kova. Hieman tahroja kanukkienkin kilvessä on, sillä 6-2-tappio Tsekkiä vastaan osoitti joukkueen heikkouksia.
Tehot haussa
Nyt jos koskaan kaivataan heräämistä muutamilta unten mailla torkkuneilta hyökkääjiltä. Suomen tehot ovat levänneet lähes täysin hienosti pelanneiden Jokisen ja Kapasen ketjujen harteilla. Kanada merkkaa Jokisen ykkösvitjan varmasti erittäin tarkasti, joten ratkaisijoita olisi syytä nousta esiin myös kolmosketjustakin.
Teletappiketju on parantanut peliään ja nostanut tasoaan turnauksen edetessä, edellisissä otteluissa kolmikon otteet ovat olleet jo suorastaan loistavia. Samoja tehoja tarvitaan myös Kanadaa vastaan, eikä 178-senttisistä koostuva kakkosketju saa jäädä jälkeen kulmapaineissakaan.
| historiaa Suomi ja Kanada ovat kohdanneet arvokisojen pudotuspeleissä useaan kertaan aiemminkin, ottelut ovat kulkeneet kanukkivoittoisesti. Lataudu illan otteluun muistelemalla menneiden vuosien kanukkikohtaamisia.
[lue lisää] |
Kanadan ykköstykki on puolestaan odotetusti ollut Atlantan tähtihyökkääjä Dany Heatley, jolla on saldonaan jo viisi maalia turnauksessa. Muuten tehot ovat jakautuneet melko tasaisesti kanukkiryhmässä, mutta tehoja kaivattaisiin lisää Kanadankin ryhmässä.
Toistaiseksi pahimmat pettymykset ovat olleet vikkelät vipeltäjät Jeff Friesen, Justin Williams ja 18-vuotias Bruins-sensaatio Patrice Bergeron. Myös kapteeni Ryan Smythiltä on lupa odottaa parempaa, toistaiseksi tilillä on vasta yksi tehty maali.
Vähämaalista luvassa
Jos tehoja haluttiin lisää, on molempien ryhmien puolustuspeli puolestaan toiminut erittäin hyvin. Suomen maalilla Mika Noronen on näyttänyt parasta osaamistaan pahimmissa peleissä Ruotsia ja Venäjää vastaan. Summasen selvän ykkösvahdin taktiikka näyttää tuottavan tulosta ja tämän vuoden MM-kisoissa ei kaikkien onneksi ole päädytty aiempien kausien veskarirulettiin.
Kanadan maalia vartioi puolestaan yksi maailman parhaista vahdeista, Floridan Roberto Luongo. Luongon turnaus kulkikin aurinkoisissa merkeissä kunnes vastaan asettui isäntämaa Tsekki. Kuusi päästettyä maalia eivät menneet täysin Pantteri-kassarin piikkiin, mutta Luongokaan ei jatkosarjan viimeisessä pelissä ollut parhaimmillaan.
Kummankin maalivahdin torjuntatyötä tukee varmaotteisesti tähän asti tukenut pakisto. Molemmilla myös puolustusasenne on erittäin hyvä, hyökkääjien laskeutuessa aina auttamaan omassa päässä. Jos sekä Leijonat että Kanada jatkavatkin tähän asti nähtyä kurinalaista viisikkopuolustusta, ei pelistä ole luvassa ainakaan hurjaa maalijuhlaa.
Pää ylhäällä
Luvassa on myös kovaa fyysistä taistoa, jossa Leijonien täytyy pystyä pitämään puolensa jokaisessa tilanteessa. Vääntöä nähdään erityisesti kulmatilanteissa ja maalien edustoilla. Suomalaispelaajien on kyettävä näyttämään hauistaan ja pitämään kanukit loitolla vaaran paikoista. Hyökkäyspäässä taas haussa on uskallusta laittaa kroppansa likoon.
Kanadan aseisiin kuuluu myös vahva taklauspeli, jossa jokainen tilanne viedään loppuun asti. Pää on syytä pitää ylhäällä - katse hokkarinnauhoihin suunnattuna saattaa kostautua. Jere Karalahden parannellessa puujalkaansa ovat Leijonilta vähissä todelliset pommittajat, jotka kykenisivät samanlaisiin pommeihin kuin Kanadan Brenden Morrow, joka tarjosi upean ja puhtaan tyrmäysiskun Tsekin Jaroslav Spacekille.
Silti Suomen täytyisi vastaamaan Kanadalle myös taklausosastolla. Yksi Ruudun Jakke ei vielä tee kesää, mutta toivottavasti Summanen on saanut iskostettua joukkoihinsa joukkuehengeä myös tällä pelin osa-alueella.
Nälkää riittää
Ennen MM-turnauksen alkua Suomen joukkueen valmennusjohto puhui yhden suuren kiekkomaan voittamisesta. Julkinen tavoitteenasettelu oli tarkoituksella pelattu mahdollisimman alas, jotta ryhmään kohdistuvat odotukset eivät pääsisi median rummutuksessa nousemaan liian korkealla.
Pudotuspelivaiheessa on kuitenkin varmaa, ettei Leijonilla voi olla kuin yksi tavoite: edetä askel kerrallaan mestaruuteen asti. Ensimmäinen kanto kaskessa on Kanada, jolla ei puolustavana mestarina voi myöskään olla muuta tavoitetta kuin kultamitalit. Tunnettua on myös, että pohjoisamerikkalaiset ryhmät pelaavat aina vain voittaakseen.
Todennäköisesti luvassa on kiihkeää ja tasaista taistoa, jossa mitataan molempien joukkueiden henkistä kanttia. Torstainkin puolivälierästä saattaa hyvinkin muotoutua Tsekki-USA-ottelun kaltainen thrilleri. Muistakaa puristaa kaukosäätimiänne rystyset valkoisina - jos siitä vaikka olisi edes hieman apua Leijonille.