Ässät ja Ilves kohtasivat ensimmäistä kertaa tällä kaudella, kun tamperelaiset saapuivat päävalmentajansa Karri Kiven johdolla Poriin. Kivi palasi ensimmäistä kertaa Liiga-valmentajana Isomäki Areenan valoihin sitten mestaruuskevään 2013.
Torstai-illan kohtaaminen aloitettiin Porissa hiljaisella hetkellä, kun liigapaikkakunnilla kunnioitettiin keskiviikkona menehtyneen kiekkolegenda Matti Hagmanin uraa. Myös toisen kiekkoihmisen tekemiä urotekoja kunnioitettiin Porissa illan aikana.
Pelin puolen välin paikkeilla hallin mediakuutiolla näytettiin nimittäin videopätkiä Kiven oman pelaajauran lisäksi Ässien mestaruuteen päättyneeltä kaudelta 2012−2013. Poriin ikuisen jälkensä jättänyt valmentaja totesi videohetken pistäneen pasmoja hieman sekaisin, mutta hyvällä tavalla.
− Enhän minä oikeastaan edes katsonut sinne näytölle. Tai no, hieman vilkaisin, ja nuppi vähän sekosi. Täytyy kyllä kiittää Porin Ässiä saamastani huomiosta. Makea yllätys, joka tuli minulle täysin puskista, Kivi totesi ottelun jälkeen.
Ottelun alussa vietetty hiljaisuus vaihtui pian vauhdikkaaksi peliksi, kun niin koti- kuin vierasjoukkuekin kohkasi päädystä toiseen.
Ottelun alku näytti raikkaalta, mutta sen katkaisivat kolme nopeaan tahtiin vihellettyä jäähyä. Ilves pääsi näyttämään kahdesti taitojaan, mutta kauden tehokkain vierasylivoima oli vaisua ja tehotonta. Sami Sandellin poissaolo näkyi liiankin hyvin.
Sen tehokkaampaa ei porilaisten ylivoimayritys ollut, vaikka pata paremmille paikoille pääsikin. Hannu Toivonen oli Ilveksen maalilla loistavassa iskussa, ja vaikka torjuntoja saman verran olikin kuin kollega Ari Ahosella, olivat Toivosen torjunnat astetta kovemmista paikoista.
Pata otti komennon
Vaikka toinen erä ässäjäähyllä alkoikin, ei se kotijoukkuetta lannistanut - päinvastoin.
Toisen erän toisella neljänneksellä alkanut vaihe oli kotiyleisölle yhtä juhlaa, kun Ässät iski peräti neljästi 12 minuutin sisään. 1−0-maalissa Jyri Marttisen rannelaukaus painui maalin perukoille helpohkon oloisesti. Tästä alkoi melkoinen ryöpytys, jossa kärsijän rooliin joutuivat ilveksen pelaajat, eikä Toivonenkaan enää ihmeisiin pystynyt.
Marttisen esimerkkiä seuraten maalinteossa kunnostautuivat ensin Niko Ojamäki, seuraavana Ville Korhonen ja vielä lisäksi Juho Tommila. 4−0-lukemat taululle ja porilaisyleisö sai torstai-iltaansa syytä hymyillä.
Päätöserästä Ilvekselle pikkuisen lohtua, mutta myös synkkiä uutisia
Kotijoukkueen selvistä johtolukemista päätöserään lähdettäessä ei tullut yllätyksenä, että pelistä oli suurin tempo kateissa. Ässät lähinnä tappoi peliä, ja hyökkäyspelaaminen kuivui kasaan.
− Tasaisen avauserän jälkeen saimme toisessa erässä heitettyä muutaman hyvän kiekon maalille, mutta pelin loppupuolella ei pelipaketti oikein pysynyt kasassa, kun innostuimme johtoasemastamme rahtusen liikaa. Pelaajatkin totesivat, ettei kenelläkään ollut viimeisessä erässä hauskaa, Ässien päävalmentaja Jyrki Aho maalaili.
− Voittoon pitää totta kai olla aina tyytyväinen, hän lisäsi ennalta arvattavasti.
Vierailevat tamperelaiset saivat kuitenkin hieman lohtua otteluun, kun ensin Teemu Rautiainen kavensi lukemia kauden viidennellä maalillaan, ja lopuksi 21-vuotias Jere Helenius iski kertaalleen uransa ensimmäisellä liigamaalilla.
Vielä on vaikea arvioida, olivatko ottelun lopputulosta kaunistelleet maalit edes lohtua ilvesleirille, sillä tehokasta kautta pelaava Rautiainen loukkasi itseään ottelun päätöserässä Teemu Vuorisalon kovan, mutta puhtaan taklauksen seurauksena.
Ilvesvalmentaja Kivi ei osannut heti ottelun päätyttyä sanoa Rautiaisen tilanteesta tarkentavia tietoja, mutta toivoi luonnollisesti, ettei mitään sen suurempaa tilanteessa käynyt.