Puolivälieräsarjan ensimmäinen peli Oulussa oli kuin toisintoa tältä ja parilta viime kaudelta. Edellinen suurinumeroinen voitto näiden joukkueiden välillä nähtiin runkosarjassa Porissa 0−5-lukemiin päättyneessä ottelussa, kun taas Kärppien kotipelit ovat olleet aika selviä tulokseltaan, mutta niukemmilla numeroilla.
Kärpät oli kaikessa hieman parempi ja voitti ansaitusti.
Asetelmat muuttuivat nopeasti tiistaiottelun jälkeen. Keskiviikkona Kärpät lensi Poriin, eikä torstai-illan ottelussa ollut paljon havaintoja patalaumaa kurittaneesta oululaisnipusta. Totuttuun tyyliinsä Kärpät toki nousi päätöserässä tiukkaan taisteluun, mutta tällä kerralla Ässien jänne kesti loppuun asti.
Sarjan kolmatta peliä ennakoivat Oulun-toimituksen Juho Sarajärvi sekä Porin-toimituksen Esko Kallioniemi.
Kuinka paljon Ässien voitto hätkähdytti ennakkosuosikkia ja miten ratkaisevaa Miika Koiviston puuttuminen on Kärpille?
Sarajärvi: Ässien voitto ei jättänyt Kärpille hämmästeltävää, sillä se oli selkeästi joukkueista parempi torstain ottelussa. Toki vielä lauantain ottelun korvillakin voi hämmästellä sitä, miten runkosarjan voittanut joukkue voi puolivälierissä päästää vastustajan kolmen maalin johtoon ensimmäisen erän aikana.
Taikausko Jussi Rynnäksen voittamattomuuteen Ässiä vastaan kääntyi viimein päälaelleen. Olosuhteet tälle olivat kunnossa, sillä alla oli erittäin hyvä ottelu Oulussa ja edessä tärkeä ottelu Rynnäkselle tärkeässä kaupungissa. Katastrofaalinen alku seulaa huutavan entisen kotiyleisön edessä riitti taian rikkomiseen, ja samalla katosi myös muun joukkueen itsevarmuus.
Ottelu ei ollut mitenkään poikkeava Kärppien kaudella. Se on aiemminkin joutunut samanlaiseen asemaan, jossa ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt Kärpät on lopulta isossa takaa-ajoasemassa pelin loppupuolella. Kiri alkoi torstainakin, tosin liian myöhään.
Miika Koiviston puuttuminen on iso kolaus Kärpille. Ei niinkään Koiviston pisteiden takia, vaan siitä syystä, että Kärppien puolustus oli alun perinkin varsin kapea. Niin kauan kun Koivisto ei ole pelikunnossa, Kärpiltä puuttuu kolme runkopuolustajaa.
Kärppien särkymävara on pieni kautta linjan, mutta pienintä se on nimenomaan puolustuksessa. Toisin kuin hyökkäyksessä, puolustuksen rotaatiopelaajat eivät vielä ole täysiverisiä liigapelaajia. Tässä mielessä esimerkiksi Jani Hakanpään tai jopa Lasse Kukkosen putoaminen olisi lähes yhtä vakavaa kuin Koiviston kohdalla.
Vaikka Koiviston tilannetta tarkkaillaan tällä hetkellä päivittäin, paluu ainakin meneillä olevaan puolivälieräsarjaan on silti haastava. Ottelut pelataan nopealla tahdilla, ja tämä puolivälieräsarja saattaa olla ensimmäisen kerran katkolla jo ensi keskiviikkona.
Mitkä ovat Ässien mahdollisuudet kaapata heille vaikeasta Raksilan jäähallista tarvittava vierasvoitto?
Kallioniemi: Ässät tosiaan onnistui 2.12.2017, vuosien tauon jälkeen Oulussa voittamaan. Silloin Andreas Bernardilta vaadittiin 45 torjuntaa ja aika lailla täydellinen ottelu. Nyt Ässien mahdollisuus piilee kuitenkin asetelmassa, joka raadollisesti paljasti Kärppien pelaamisen heikkouden.
Porissa ei ole jaossa ilmaisia osavoittoja vain saapumalla pelipaikalle. Kärpille riittävät toki pelkät kotivoitotkin, mutta 4−3 ei ole se tulos, jota lähdettiin hakemaan. Painetta kertyy suosikillekin.
Junttilan johtama ketjun pimentäminen ei ole helppoa, mutta tässä tilanteessa silti mahdollista. Kova paine kärppäpakkeihin toimii paremmin Ässien kotiotteluissa jo kaukaloteknisistä syistä, mutta myös siksi, että Kärpätkin pääsee helpommin ottelun isännäksi kotiotteluissaan. Se on luonnollinen ilmiö, jostain syystä koti- ja vierasottelut vain menevät hieman eri sapluunalla. Jokainen on tottunut omaan kotikaukaloonsa.
Silti juuri puolustajien paineistus ja maalivahdin haastaminen olivat asioita, mitkä päävalmentaja Mikael Kotkaniemi mainitsi patapaitojen ensimmäisen osavoiton takuiksi. Ei ole pelkkää sattumaa, että lähes joka paikasta haetaan mahdollisuutta laukoa kohti maalia.
Torstain pelissä nähtiin vihdoin myös vihellyksen jälkeisiä vääntötilanteita ja tapahtuman luonteeseen sopivaa jälkipeliä. Kumpi joukkue tarvitsee tätä osa-aluetta enemmän?
Sarajärvi: Tämän kauden Kärpät ei varsinaisesti ole ollut jälkipelien pelaaja. Sillon kun peli kulkee, tällaisista tilanteista voi luistella naureskellen vaihtoon vastustajan jäädessä puuskuttamaan naama punaisena linjatuomareiden pitelemänä.
Mutta peli ei aina kulje. Silloin kärppäpelaajatkin osallistuvat näihin vääntöihin, toisinaan jopa aivan tyhjänpäiväisten tilanteiden aiheuttamina. Tämä on ollut yleensä merkki siitä, että vastustaja on päässyt tai pääsemässä ottelussa niskan päälle.
Tässä mielessä näkisin Ässien hyötyvän näistä tilanteista Kärppiä enemmän, sillä näillä väännöillä saadaan ärsytettyä myös sellaisia pelaajia, jotka tyypillisesti luistelevat vastaavista tilanteista pois. Näihin kuuluu etenkin maalintekijät, kuten esimerkiksi Julius Junttila ja Ville Leskinen. Heidän pelaamisen sekoittaminen on aina hyödyksi vastustajalle.
Kallioniemi: Torstaina Kärpät keskittyi tähän voimakkaammin kuin mitä on nähty moneen vuoteen. Yritys saada yliotetta oli kova. Lopputulos jäi silläkin sektorilla hieman vajaaksi, sillä esimerkiksi Miska Humaoljan tahtotila saada Maksim Matushkin jäähylle yksin tai yhdessä päättyi ainoastaan Humalojan omaan kymmenminuuttiseen.
Käytösrangaistus tuli tuskin nuhjauksesta, ei siinä ainakaan ollut havaittavissa mitään niin vakavaa. Sanavalmiuskin palkitaan, jos tuomarin mielestä raja ylitetään.
Ässät on Kärppiä tottuneempi näihin vääntöihin, ja porilaisjoukkueesta löytyy myös vääntövoimaa. Ben Blood oli torstaina näissä sukkasillaan, kädet korostetun alhaalla, sillä missään tapauksessa Ässillä ei ole varaa hänen ulosajoonsa. Nimenomaan pelillisesti, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Fyysistä ja verbaalista valmiutta on kuitenkin olemassa, mutta sitä ei ole pakko käyttää joka tilanteessa. Ässät silti minunkin mielestäni enemmän hyötyy, jos tähän suuntaan ottelu etenee.
