Mielipide

Vain vähän yllätyksiä

MAAJOUKKUE / Kolumni
Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan Erkka Westerlundin Torinoon matkaavasta ryhmästä ei suuria yllätyksiä löydy. Nimilista on tuttu ja turvallinen, jonka runko on ollut selvillä jo pitkään.

Maalivahdeista Miikka Kiprusoff on itseoikeutettu ykköskassari ja pelaa melko varmasti turnauksen kaikki pelit. ”Kipper” on joukkueen kulmakivi, luottomies, jota ei tässä turnauksessa syrjäytetä edes huonon pelin jälkeen. Westerlundin luotto Kiprusoffiin on niin rajaton, että hän laskee koko torjuntaosaston yhden kortin varaan.

Kari Lehtosen valintaa voi moni kritisoida. Lehtonen on kiistatta kisajoukkueen tasoinen pelaaja, mutta nykyisessä tilanteessa olosuhteet Lehtosen nimeämiselle eivät olleet parhaat mahdolliset. Atlantassa vasta itseään kuntouttava Lehtonen lähestyy pelikuntoa, mutta kauden ensimmäisessä ottelussa pamahtanut nivunen vaivaa edelleen. Lehtonen ehtii toipua pelikuntoon ennen olympialaisia, mutta kysymys kuuluukin, mikä on Lehtosen pelituntuma?

Fredrik Norrena oli Westerlundilta turvallinen valinta. Kokenut molari, joka tuntee Euroopan kaukalot erittäin hyvin. Norrenalle arvokisat ovat suuri kunnianosoitus pitkästä urasta, mutta Torinossa hänen roolikseen jää ilmakitaran soitto mahdollisissa mitalijuhlissa.

Lehtosen epävarmuus ja Norrenan kokemattomuus NHL-kinkereistä luo epäilyksen varjon maalivahtipelin päälle. Entä jos Kipper pettääkin pahemman kerran? Sitä päivää Westerlund pelkää kuin pahinta painajaista. Itse olisin valinnoissa turvannut selustan ja kääntynyt Flyersin Antero Niittymäen puoleen.

Pakisto odotettu

Puolustus näyttää juuri samanlaiselta kuin monet jääkiekkoihmiset ehtivät kodeissaan ruutupaperille piirrellä. Lopullinen varmuus nykyisestä seitsikosta tuli viimeistään Jere Karalahden ikävän loukkaantumisen jälkeen, tällöin vaihtoehdot kävivät vähiin.

Pakisto näyttää hyvältä konsensukselta. On kiekollista osaamista (Pitkänen, Timonen, Salo) ja sekä varmoja oman maalin suojelijoita (Numminen, Lydman). Näissä kinkereissä Ossi Väänäsen ja Aki Bergin rooliksi jää lepoajan jakaminen yllä mainitulle viisikolle. Molempien NHL-kausi on ollut raskas, mutta kumpikin on kisapassin arvoinen pelaaja.

Joissakin foorumeissa käytiin kovaakin keskustelua Petteri Nummelinin roolista. Joukkueen kenties taitavin pakki ja MM-kisojen luottomies jäi kisakoneesta tällä kertaa ulos nimenomaan roolittamisen takia. Nummelin on loistava ylivoimapelaaja, mutta hänen puolustuskykynsä ja fyysisyytensä ei ole tämän kiekkoturnauksen vaatimalla tasolla. Vaikea päätös, jonka oikeellisuus määräytyy pitkälti Leijonien ylivoimapelaamisen toimimisen mukaan.

Janne Niinimaan kausi on ollut niin raskas, että hän tippui auttamatta kisakoneesta. Niinimaan tähti näyttäisi olevan laskussa, uudet NHL-säännöt eivät ole Jannelle vielä auenneet. Tulevaisuutta maajoukkueeseen tuskin helpottaa entisen päävalmentajan kanssa jatkuva julkinen debaatti.

Jokisen ja Niemisen poissaolot puhuttavat

Hyökkäyksen kaksi ensimmäistä kentällistä ovat selkeitä, toimivia kokonaisuuksia. Näille kahdelle koostumukselle jää vastuu tuloksen tekemisestä kahden viimeisen kentän keskittyessä oman maalin varjelemiseen. Selänne-S.Koivu-Lehtinen ja T.Ruutu-Jokinen-Peltonen, näillä mennään!

Tuomo Ruudun tilanne on hankala. Sitkeistä vammoista kärsinyt peluri on aina kunnossa ollessaan automaattinen valinta joukkueeseen. Mutta missä kunnossa Ruutu on? Hän on ollut sivussa NHL-kaukaloista kuukausitolkulla, eikä paluusta ole vielä mitään tietoa. Tarjolla on suuri rooli, mutta onko Ruutu sellaisessa fyysisessä kunnossa, että hän voi haasteeseen vastata?

Ruudun nimeäminen sinetöi Jussi Jokisen putoamisen. Dallasin tulokastähti taisteli viimeiseen asti nimenomaan Ruudun paikasta hyökkäävässä ketjussa. Jokisen parhaat avut, hyökkäävä pelityyli ja ylivoimaosaaminen, vaatisivat paikan kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Nelosen työhevoseksi Jokisesta ei ole, joten roolituksen ollessa selkeä jäi Jokisen karuksi kohtaloksi seurata kisat Teksasista.

Kolmonen vaikuttaa hyvältä kokonaisuudelta. Sami Kapanen tasapainottaa hyvin Dallasin kaksikon yhteenpelaamista. Antti Miettisen ja Jussi Jokisen osalta vaaka kallistui tällä kertaa Miettiseen. Tämä siitä syystä, että Miettinen omaa paremman fysiikan ja paremmat duunarin ominaisuudet.

Neloseen itseoikeutettu valinta on Kalliovuorilla vahvasti esiintyvä Antti Laaksonen. Muista paikoista olikin sitten kovempi taistelu. Ville Nieminen haastoi kaikki taisteluun, mutta jäi lopulta rannalle. Jarkko Ruutu jatkaa, Nieminen ei. Peli on kuin Idolsissa sillä erotuksella, että näihin valintoihin ei yleisö saanut ottaa osaa.

Kultaa taikka kunniaa

Suomella on kisoissa puolustettavanaan World Cupin kakkossija. Kyllä, turnaukset eivät ole täysin toisiinsa verrattavissa, mutta lähtökohdat niihin ovat pitkälti samanlaiset. Nyt penkin takana on Summasen paloa tasapainoisempi, analyyttinen Westerlund. Kumpi tyyli sopii paremmin joukkueelle, sen osoittaa helmikuun turnaus.

Westerlundilla on muutama riskivalinta, joiden onnistumisesta on paljon kiinni. Tuomo Ruudun ja Kari Lehtosen epävarmuustekijät saattavat kääntyä voitoksi tai suureksi murheeksi. Toivottavasti kumpikin kaksikosta ovat sen verran isänmaallisia, että ymmärtävät vetäytyä kisoista, mikäli eivät saavuta turnauksen vaatimaa tasoa. Rikkinäisillä miehillä ei Torinossa tehdä mitään.

Westerlund on valintansa tehnyt. Nyt on kansan vuoro. Keskustelu maajoukkuevalinnoista alkakoon!

» Lähetä palautetta toimitukselle