"Onnettoman organisaation" onnistunut kausi
Viime kauden voi laskea Ottawalta onnistuneeksi, vaikka noutaja tulikin perivihollisen, Toronto Maple Leafsin muodossa konfrenssin välierässä. Paikka playoffsissa, 94 pistettä runkosarjassa ja ennakkoveikkailuissa jopa Stanley Cup-finalistiksi arvioidun Philadelphia Flyersin tiputtaminen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella on vähintäänkin tyydyttävä, ellei jopa hyvä saavutus. Maple Leafsien tiputtaminenkin oli lähellä - Toronton otettua ratkaisevan voiton yllättävän helposti seitsemännessä ottelussa. Ottelun kääntyessä toisin, olisi vastaan tullut konferenssifinaalissa Carolina Hurricanes ja mahdollisuudet olisivat olleet ihan mihin tahansa.
Sikariporrasta uusiksi ja suomalaisia kiertoon kesällä.
Kanadan pääkaupungin kiekkoylpeys, Ottawa Senators lähtee uuteen kauteen tuorein eväin. Kesän aikana joukkue vaihtoi sekä GM:a, että koko scouttiarmeijaa. Marshall Johnstoniksi Marshall Johnstonin paikalle joukkue palkkasi John Mucklerin, yhden Edmonton Oilersin 90-luvun dynastian luojista. Joukkueen pääscoutti, Jarmo Kekäläinen oli myös vahvasti ehdolla Johnstonin korvaajaksi. GM:n postin mentyä eri osoitteeseen päätti Kekäläinen pestä kätensä Senatorsien pölyistä ja vaihtaa maisemaa. Myös Kekäläisen alaiset päättivät hienosti tehdyn työnsä Ottawan kiikariosastossa. Vaihtopenkin takana jatkaa edelleen Jacques Martin.
Pelaajarintamalla Ottawa oli myös aktiivisena. Kesäkuussa Tampa Bay Lightningista saapui puolustaja Josef Boumedienne ja toiseen suuntaan lähti 7. kierroksen varausoikeus. Toisessa kaupassa tulijasarakkeeseen merkittiin Brian Pothier Atlanta Trashersista ja Shawn MacEachern sai lentolipun Georgian olympiakaupunkiin. Juha Ylösen sopimus joukkueen kanssa päättyi ja mies suunnisti takaisin Suomeen, Espoon Bluesiin. Syyskuussa Sami Salo kaupattiin Vancouveriin, josta paluupostissa Senatorsiin matkasi Suomessakin TPS:n riveissä esiintyny Peter "Tapaus" Schaefer. Myös puolustaja Jason Doig vaihtoi maisemaa Kanadan pääkaupungista Yhdysvaltain vastaavaan ja Washington Capitalsiin.
Lokakuun alussa "suomalaisjoukkueesta" kiertoon lähti Kekäläisen lisäksi kolmas mies, maalivahti Jani Hurme.Vaihtokaupassa Floridan kanssa Ottawa sai kaksi vuoden 2002 varausvuoroa, sentteri Greg Watsonin ja maalivahti Billy Thompsonin (uutinen).
Viimeinen lukko: Vanha lähtee, toinen jää, tuhkasta nousee...
Prusek! Ottawan maalivahtitilanne kauden alla oli vaikea. Vaikea siksi, että Waiver Draftilta joukkue voi suojata vain kaksi maalivahtia. Patrick Lalimen, selkeän ykkösmaalivahdin suojaaminen oli tietenkin varmaa, mutta vielä piti päättää suojatako viime kausien kakkosveskari Jani Hurme, vai nuori ja lupaava tsekki, Martin Prusek. Kun Senators oli vaarassa joutua luopumaan toisesta kovan luokan maalivahdista ilmaiseksi Waiver Draftissa kauppasi joukkue Jani Hurmeen Floridan lämpöön juuri draftin alla.
Selkeänä ykkösmaalivahtina alkavan kauden aloittaa Patrick Lalime. Viime kaudella maalikeskiarvolla 2.48 ja torjuntaprosentilla 90,3 torjuneen Lalimen asema vankistui entisestään, koska Prusek ei kuitenkaan ole vielä varteenotettava haastaja ykkösmaalivahdin vakanssista käytävään kilpaan. Palkkasäästö ja sijoitus tulevaisuuteen saattaa kuitenkin käydä kalliiksi ensi kaudella. Lalimen mahdollisten heikkojen jaksojen aikana Prusek todennäköisesti hoitaa tonttinsa tyydyttävästi, mutta ei samalla varmuudella ja rutiinilla kuin Hurme.
Vielä Lalimen mahdollisen heikon jakson aikaista Prusekin pelaamistakin vaarallisempaa joukkueelle on maalivahdeilta puuttuva todellinen kilpailutilanne. Viime kausien aikana Lalime ja Hurme piiskasivat toisiaan koko ajan parempiin suorituksiin. Koska kilpailu ykkösen tontista oli ainakin alkukaudesta näennäisesti kovaa, piti molempien keskittyä jatkuvasti sataprosenttisesti jokaiseen suoritukseen niin peleissä, kuin harjoituksissakin. Nyt Lalimen aseman vahvistuttua tätä tilannetta ei enää ole ja tämä saattaa, ja tulee näkymään Patrickin otteissa ensi kaudella.
Mutta tilanne ei tilanne huono ole, joskaan ei ainakaan parantunut viime kaudesta. Lalime on ehdottomasti onnistuessaan NHL:n top 10-maalivahti ja heikompanakin päivänä pystyy kääntämään tiukan ottelun voitoksi. Lalimen voi helposti laskea pelaavan terveenä ollessaan 60-70 ottelua.
Viime kaudella Grand Rapid Griffinsiä maalikeskiarvolla 1.83 ja torjuntaprosentilla 93.0 edustanut Prusek taas on todistanut kykynsä farmissa ja nyt on aika lunastaa odotukset NHL-tasolla. Asenne on kohdallaan, treenaaminen maistuu ja näytönhalut ovat hirvittävät. Vain 62 minuutin NHL-kokemus ei voi olla näkymättä otteissa alkukauden mahdollisissa otteluissa, mutta peliajan myötä tulemme näkemään mihin nuoren tsekin rahkeet riittävät.
Vahva, mutta terätön puolustus
Palapelin puolustava osa on lyömäase. Vahva ja tasainen, mutta ilman selkeää piikkiä, puolustuksen liideriä. Zdeno Chara, Chris Phillips, Karel Rachunek, Curtis Leschyshyn ja Wade Redden, jolle liiderin paikkaa pidetään auki, muodostavat pakiston rungon ja ovat niin sanotusti varmoja suorittajia.
Krylja Sovjetovista numerolla 21, Ottawan ykkösvarauksena varattu puolustaja Anton Volchenkov on veikkaukseni kauden yllättäjäksi. Harjoituspeleissä neljässä ottelussa tehot 2+2 nakuttanut fyysinen puolustaja on vakuuttanut valmennusjohdon taidoillaan ja tulee varmasti ainakin aloittamaan kauden ylhäällä. Aika näyttää miten mies sopeutuu tosipeleihin, mutta odotukset ovat sekä minun, seurajohdon, että pelaajan itsensä puolella kovat.
Fyysisellä puolella Chara tuo tarvittavaa kovuutta kulmavääntöihin, sekä varsinkin alivoiman maalineduspelaamiseen. Olkapäävammastaan toipunut Rachunek ja Phillips ovat myös läpimurron kynnyksellä tällä kaudella. Jo mainitun kuuden puolustajan lisäksi tyrkyllä joukkueeseen ovat ainakin uudet hankinnat Josef Boumedienne, Brian Pothier ja Christoph Schubert. Vuoden 2001 ykkösvaraus Tim Gleason jäänee vielä vuodeksi OHL:ään.
Hyökkäys - piinallinen palapeli
Kauden 2002-2003 Senators-painoksessa hyökkäys on totutun potentiaalinen. Pisteiden tekeminen ja pelien ratkaisu jäänee kapteeni Daniel Alfredssonin (37+34 viime kaudella), Radek Bonkin (25+45), Marian Hossan (31+35) ja Martin Havlatin (22+28) harteille. Lisäksi suuria voi odottaa myös Todd Whitelta ja rookie Petr Schastlivylta.
Keskushyökkääjien tilanne on mutkikas. Ehdoton ykkössentteri tulee olemaan Radek Bonk, mutta loppu on lähinnä arvailua. Onnistuessaan training campilla ja harjoituspeleissä vuoden 2001 Ottawan 1. varaus Jason Spezza tulee ottamaan paikan 2. ketjun sentterinä kauden alkaessa. Todennäköistä kuitenkin on, ettei Spezzasta vielä tänä vuonna ole täysiveriseksi NHL-pelaajaksi. Näin ollen 2. sentterin paikka menee Todd Whitelle, kolmossentterinä repii ja rikkoo Mike Fisher ja nelosen jämäminuutit pelaa vielä ilman sopimusta oleva Shaun Van Allen.
Oikeaan laitaan Sensillä riittää tunkua. Marian Hossa täydentänee dynamic-duon Radek Bonkin vierellä ykkösketjussa. Daniel Alfredsson saa paikan Whiten / (Spezzan) viereltä kakkosessa ja kolmosketjun oikea laita on käsikirjoituksessa varattu Martin Havlatille ja nelosketjun viimeisestä paikasta taistelevat tasapäisesti Dennis Bonvie, Toni Dahlman ja Jody Hull.
Vasen laita taas vastoin oikean laidan runsaudenpulaa kärsii NHL-tason pelaajien puutteesta. Joukkueessa on Shawn MacEachernin lähdön jälkeen vain kolme vasempaan laitaan koulutuksen saanutta pelaajaa: Magnus Arvedsson, Benoit Brunet ja viime kaudella Grand Rapid Griffinsissä 31 ottelussa tehot 22+13 nakutellut Petr Schastlivy, jolle annettaneen näytön paikka hyökkäävässä ketjussa. Snaipperi Schastlivylle ei kahdessa puolustavassa ketjussa ole käyttöä, joten tsekin on annettava näyttönsä heti kauden ensimmäisissä peleissä. Muuten tie vienee nopeasti takaisin Griffinsiin. Ykkösketjun vasemmassa laidassa aloittanee Magnus Arvedsson, ja kakkosessa Peter Schastlivy. Kolmos- ja neloskentän paikat menevät Benoit Brunetille ja Peter Schaeferille tässä järjestyksessä.
Koko pakka voi mennä myöskin aivan sekaisin kuninkaita myöten Martinin saadessa erinäisiä kuningasideoita, kuten Havlatin siirtäminen vasempaan laitaan, jolloin Chris Neil saisi tervehdyttyään tontikseen kolmoskentän oikean laidan. Tai Spezzan istuttaminen kakkossentteriksi, jolloin Todd White siirtyisi vasempaan laitaan. On jopa todennäköistä, että jotain tällaista tulemme näkemään kauden edetessä.
Suurin odotuksin, kuten aina
Kauteen 2002-2003 Sens-ryhmä lähtee jälleen suurin odotuksin. Ja miksi ei lähtisi, edellisen kauden huomioon ottaen. Pakka on pysynyt materiaaliltaan yhtä vahvana, kuin mitä se oli viime kaudella. Hyökkäys lienee tulivoimaltaan yksi NHL:n kymmenestä kovimmasta, puolustus vakuuttava ja varma. Maalivahti Lalime jatkanee nousujohteisessa urakehityksessään ja kotipeleissä tunnelmaan riittää.
Ensimmäinen ja tärkein tavoite on tietenkin pudotuspelipaikan saavuttaminen. Siitä eteenpäin kaikki on vain plussaa. Ottawan pahimpia vastustajia pudotuspeliviivan tuntumassa ovat luultavimmin New Jersey Devils, Toronto Maple Leafs, Montreal Canadiens, Carolina Hurricanes ja New York Rangers. Boston Bruins, Philadephia Flyers ja pelinsä käyntiin saava Washington Capitals menevät menojaan Itäisessä Konfrenssissa.
Pähkinänkuoressa ja tuulesta temmattuna: Ottawa saalistaa runkosarjassa 96 pistettä sijoittuen konfrenssinsa viidenneksi. Ottawan tie päättyy konfrenssivälierässä, Flyersin pyöriteltyä Sensiä voitoin 4-1.
Sirkus alkaa - pellet areenalle 10.10
Senaattorit avaavat kautensa 10.10.2002 vieraissa USA:n puolella, New Jersey Devilsin vieraana.
Viime kautta mittarina käytettäessä ottelun lähtökohdat ovat erittäin tasaiset, kun viime kaudella Itäisessä Konfrenssissa peräkkäisille sijoille 6-7, pisteen erolla selviytyneet joukkueet ottavat mittaa toisistaan loppuunmyydyllä Continental Airlines Arenalla.
