Mielipide

Sankari kaksipäisen hirviön varjossa

NHL / Kolumni
Phil Kessel – medialle kiukutteleva yksilöurheilija, jonka hankinta oli viimeinen niitti Toronto Maple Leafsin syöksykierteelle. Penguins osti hänet kovin odotuksin rikkomaan maaliennätyksiä Sidney Crosbyn rinnalla, mutta lopputulokseksi jäi heikot 26 maalia runkosarjassa.

Yllä oleva kiteytys on karrikoitu, mutta viittaa siihen, millaisia mielipiteitä Phil Kesseliin kohdistui vielä pari kuukautta sitten ennen pudotuspelien alkua. Jenkkihyökkääjä oli leimattu tämän Toronton-kausien aikana ylipalkkaiseksi ongelmapelaajaksi. Hän ei tunnetusti viihdy median lemmikkinä tai fanilaumojen keskuudessa, eikä liioin ole äänekkäin isähahmo pukukopissa.

Kessel on maalintekijä, joka ei heiluta verkkoa takatolpalta suoraan syötöstä

Viimeistään kulunut kevät kertoi, että kentällä Kessel on todella ainutlaatuinen pelaaja. Sellainen, joita moni joukkue, kesän 2015 Penguins mukaan lukien, on useasti kaivannut noustakseen todelliseksi mestariehdokkaaksi.

Kessel iski sinisessä vaahteranlehtipaidassa 446 runkosarjaottelussa 181 maalia. Se ei torontolaiskannattajille kelvannut. Ei siitä huolimatta, että Kessel teki ison osan suorituksestaan itsenäisesti yksilöurheilijan tavoin. Tai ehkä juuri siksi etelänaapurin kiekkotaituria ei pidetty aitona joukkuepelaajana, joka voisi olla johtavassa roolissa mestaruuteen vievällä tiellä.

Toki myös alkukausi Penguinsissa loi monelle kannattajalle skeptiset fiilikset, kun tahti Sidney Crosbyn rinnalla ei viitannutkaan 50 täysosumaan. Kessel on kuitenkin maalintekijä, joka ei heiluta verkkoa takatolpalta suoraan syötöstä.

Jenkkilaiturin tavaramerkki on rannelaukaus suoraan luistelusta. Todella moni Kesselin maaleista syntyy samalla kaavalla: hän saa kiekon keskiaueella, ylittää siniviivan, ohittaa yhden puolustajan ja laukoo terävän tolppaa hipovan laukauksen ohi maalivahdin, vaikka lähin potentiaalinen maskimies on vasta luistelemassa hyökkäysalueelle. Kaavan toteutumisen kannalta on yhdentekevää, onko sentterinä Crosby vai vaikkapa Nick Bonino.

Kuinka monen joukkueen kolmosparista on vastaamaan Kesselin terävyyteen?

Kesselin tavaramerkistä nautittiin useaan otteeseen loppukaudesta. Runkosarjan aikana moni kuitenkin ehti leimata kahdeksan miljoonaa dollaria kaudessa tienaavan hyökkääjän hankkimisen epäonnistuneeksi riskiksi. Kesselin ylivoimamaalien saldoksi jäi onnettomat neljä osumaa - vähiten sitten tulokaskauden, jolloin verkko heilui ylipäätään vain 11 kertaa.

Penguinsin taitoa täyteen ahdettu ylivoima pelasi kuitenkin kaiken kaikkiaan passiivisesti, eikä sitä rakennettu hyvin liikkuvan Kesselin ympärille. Tasakentällisin Kessel teki 22 maalia. Kymmenkautisen uransa aikana vain kolmesti jenkki on iskenyt tätä isomman lukeman. Viisikkopelaamisessa Kessel oli tehokas jo runkosarjassa, ja tosipelien alkaessa taso nousi jälleen muutaman pykälän. Aivan kuten Kesselin aiemmissakin pudotuspeleissä.

Mike Sullivan löysi Kesselin kiekollisen pelin omalaatuisuudessa piilevän vahvuuden istutettuaan hänen Boninon ja Carl Hagelinin vierelle. Loppu on historiaa. Miksi peluuttaa Kesseliä ykkösnyrkeissä ja samalla helpottaa vastustajan vastapeluutusta, kun voi sijoittaa maalitykin kolmoskenttään, jossa tulos pysyy edelleen pelottavan kovana?

Penguinsia vastaan heidän kaksipäinen hirviönsä, kuten Crosbya ja Malkinia yhdessä kutsutaan, on pystyttävä pimentämään keinolla millä hyvänsä - siis yleensä parhaiden puolustajien avulla. Mutta kuinka monen joukkueen jäljelle jäävästä kolmosparista on vastaamaan Kesselin terävyyteen?

Kulunut kevät antoi tähän melko selkeän vastauksen.

» Lähetä palautetta toimitukselle