Kun tavoite on kaukana, niin pitkäkin askel näyttää lyhyeltä
Kaksikymmentäviisi pistettä. Sen verran Tampa on petrannut pistesaldoaan neljän kauden nousuputken aikana. Kymmenen pistettä. Sen verran Tampa Bay Lightning petrasi viime kaudella edeltävään kauteen verrattuna. Yhdeksäntoista pistettä. Sen verran olisi pitänyt saada lisää, jotta pudotuspelipaikka itäisessä konferenssissa olisi irronnut. 19 pistettä = kahdeksan voittoa ja kolme tasapeliä lisää, yksitoista tappiota pois. Se on paljon se.
Kesän aikana otettiin yksi askel kohti tämän kauden menestystä kun toimitusjohtaja Jay Feaster myi varaustilaisuuden nelosvuoron ja sai tilalle laituri Ruslan Fedotenkon ja kaksi toisen kierroksen vuoroa. Kauppaaminen jatkui vaihtamalla varausvuoro puolustaja Brad Lukowichiin. Lyhyellä tähtäimellä kauppa saattaa osoittautua hyvinkin kannattavaksi, sillä molemmat hankitut pelaajat mahtuvat Tampan avauskokoonpanoon. Pitkällä tähtäimellä kaupan voittajan ratkaisee Philadelphian ko. vuorolla varaaman oululaisen puolustajan kehittyminen.
Huipulla on yksinäistä
Nikolai Khabiboulin on yksi NHL:n huippumaalivahdeista ja Tampan kannalta parasta on että kauden aikana 30 vuotta täyttävä venäläinen pystyy ikänsä puolesta pysyttelemään huipulla vielä seuraavat 3-5 vuotta. GM Jay Feasterin onneksi Nikolai haluaa ja pystyy pelaamaan paljon, viime kaudellakin Khabby luisteli maalinsuulle 70 ottelussa. Khabiboullinin terveenä pysyminen onkin ehdoton edelletys jos Lightining aikoo alkavalla kaudella kasvattaa pistesaldoaan viime kauden kuusysistä.
Pelkästään ykkösvahdin huippusuoritukset eivät riitä jos organisaatio haluaa ottaa ison loikan eteenpäin. Viime kauden kakkosvahdeista Kevin Weekes saalisti saldon kolme voittoa - yhdeksän tappiota ja keväällä neljässä ottelussa maalinsuulla seissyt Dieter Kochan torjui joukkueelle vain yhden pisteen. Uuden kakkosvahdin Kevin Hodsonin pitää pystyä saamaan pelaamastaan 15-20 ottelusta vähintään 12-16 pistettä, jotta unelmalta tuntuva kymmenen pisteen kausiparannus toistuisi. Ongelmana on että Hodson ei ole pelannut NHL:ssä otteluakaan pariin vuoteen, joten kakkosvahdin kohdalla Tampassa on iso kysymysmerkki. Tyydyttävästi sujuneet harjoituspelit ovat hieman hälväntäneet epäilyksiä Hodsonin nykykunnosta, mutta todellisuus selviää kunhan varsinaiset pelit alkavat.
Hidas mutta kankea puolustus
Puolustukseen, jos jonnekkin, Tampa tarvitsisi pari kappaletta kokeneita kolmekymppisiä vapaita agentteja. Ongelmana on vaan että Lightiningit omistava Palace Sports & Entertainment on viimeisen kolmen vuoden aikana kärsinyt noin kolmenkymmenen miljoonan taalan tappiot, eikä halua sijoittaa joukkueeseen yhtään enempää rahaa kuin on pakollista. Jokin Frederik Olaussonin tyyppinen hyökkävä puolustaja antaisi isokokoiselle mutta kovakätiselle puolustukselle aivan uudenlaisen ilmeen. Eniten veteraanin opastusta kaipaisivat puolustuksen kiekollisen vastuun kantavat Pavel Kubina ja yv-spesialisti Dan Boyle. Molemmat nimeltämainitut pelaajat ovat jo 25-vuotta täyttäneitä, mutta eivät ole vielä valmiita vaativaan johtavan kiekollisen puolustajan rooliin. Tampan kannalta on ikävää että Kubina ja Boyle joutuvat opettelemaan ammattinsa saloja kantapään kautta, kun pelaajien ja organisaation kannalta olisi tuskattomampaa värvätä joukkoon ainakin yksi, mieluiten kaksi, henkistä ja pelillistä johtajaa.
Puolustuksen taklaajien paikat täyttyvät viime kauden parhaalla Tampa-pakilla Jassen Cullimorella, matkalaukkumies Nolan Pratilla, varaustilaisuuden yhteydessä hankitulla Brad Lukowichilla ja hitaasti mutta varmasti kehittyneellä Cory Sarichilla. Viime hetkellä sopimuksen saanut Darren Rumble nostaa ainakin puolustuksen keski-ikää, mutta tasosta en ole niinkään varma. Todennäköisesti Rumblea kovemman haasteen vakiokuusikolle tarjoaa Stan Neckar, joka ainakin tällä hetkellä on organisaation hierarkiassa edellä farmiin lähetettyä jättiläiskokoista slovakkia Kristian Kudrocia. Waiver draftissa menetettyä isoa, mutta pehmeää Mathieau Bironia ei jää kovinkaan moni Tampa-fani kaipaamaan.
Lunastettavia lupauksia
Kolmantena ammattilaisvuotenaan NHL-pelaajan pitäisi pystyä näyttämään mistä puusta hän on veistetty. Vincent Lecavalieristä ei ole selvyyttä vielä neljänkään vuoden jälkeen. Viime kaudella lahjakas quebeciläinen joutui kahnauksiin päävalmentaja John Tortorellan kanssa eivätkä jatkuvasti ympärillä pyörineet myyntihuhut helpottaneet tilannetta. Vasta loppukaudesta Vincent alkoi pelata niinkuin ykkösvarauksen pitäisi pelata, mikä antaa Tampa-faneille ainakin pienen toivonkipinän ensi kaudeksi. Lecavelierin ensi kauden paineita varmasti helpottaa, että nuorelle miehelle aina raskas kapteenin C-merkki siirrettiin joukkueen viime kauden parhaalle maalintekijälle Dave Andreychukille. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään ”lindrosmainen” kapteeniuden riistäminen ja joukkueen silmissä häpäiseminen, sillä Lecavalier sai kuitenkin rintaansa varakapteeniudesta kertovan A-kirjaimen.
Lecavalierin entisen joukkuetoverin Brad Richardsin kakkoskausi oli OK. Ei isompaa notkahdusta, ei hurjaa hypähdystä ylöspäin. Pistesaldo pysyi samana kuin rookiekaudella (62), mutta teholukema rumistui muutamalla miinuksella. Richardsin ja Lecavalierin kehittymistä potentiaalisesta tähdestä aivan oikeaksi tähdeksi vauhdittaisi jos joukkueella olisi tarjota heille vastaavantasoiset laiturit. Ruotsalaisen lämäri-ihmeen Frederik Modinin voi sanoa täyttävän NHL:n top six-hyökkääjän kriteerit, mutta hänen jälkeensä seuraa joukko kysymysmerkkejä. Kapteeni Andreychuk on armoitettu ylivoimapelaaja, mutta yllättävää olisi jos 39-vuotias Dave pystyisi tällä kaudella toistamaan viimekautiset saavutuksensa. Hänen 21 osumaansa oli joukkueen paras maalilukema ja jos Andreychuk joukkueen maalitilaston kärjessä vielä alkavankin kauden päätteeksi, niin silloin tiedetään että Tampan kausi ei ole mennyt toivotulla tavalla.
Modinin, Lecavalierin ja Richardsin lisäksi kahteen hyökkävään ketjuun ovat tyrkyllä maaliskuussa hankittu polkukone Shane Willis, varaustilaisuudessa kovalla hinnalla lunastettu Ruslan Fedotenko ja ailahteleva Vaclav Prospal. Yhteistä tälle kolmikolle on että yksikään heistä ei ole Tampan oma varaus, kuten ei ole Frederik Modinkaan. Omista nuorista varauksista kuten Nikita Alexeevista, Sheldon Keefesta, puolustusspesialisti Jimmie Olvestadista tai arvoituksellisesta Aleksander Svitovista ei vielä ole Tampan kroonisen maalipulan poistajiksi, mutta kauden lopussa heidän pitäisi pystyä ainakin haastamaan pienikokoisen Martin St. Lousin, pakista hyökkääjäksi siirretyn Ben Clymerin ja tappelijoiden Chris Dingmanin ja Andre Royn tapaisten pelaajien peliaika ja -paikka.
Modinin ja St. Lousin tavoin konkarit Tim Taylor ja Brian Holzinger kärsivät viime kaudella loukkaantumisista, mikä varmasti vähensi joukkueen pistesaldoa muutamalla pisteellä. Holzinger aloittaa tämänkin kauden sairastuvalta, mutta muuten avaukseen pitäisi lähteä paras mahdollinen kokoonpano. Tervehtyneiden maalintekijöiden ansiosta Tampa tulee tekemään ensi kaudella enemmän maaleja viime kaudella, mutta niin tulevat tekemään divisioonan kaikki muutkin joukkueet.
Arvio kaudesta 2002-2003
Paljon riippuu miten pelaajat kestävät valmentaja Tortorellan kovaa käskytystä ja jatkuvaa puolustuspelin korostamista. Jos pelaajat kyllästyvät Tortorellaan, niin heillä on hyökkäävämpää peli toivovassa Lecavalierissa sopiva kapinakenraali. Toistaiseksi on näyttänyt siltä että toimitusjohtaja on tähtipelaajansa ja valmentajansa välisissä kiistoissa asettunut selkeästi valmentajan kannalle, mutta tappioputkien osuessa kohdalle jostakin on löydettävä syyllinen ja on helpompaa antaa monoa ”pienipalkkaiselle” valmentajalle kuin kaupata joukkueen tulevaisuuden tähdeksi aikanaan markkinoitua nuorta miestä.
Joukkueelle on todella tärkeää saada hyvä alku, sillä ensimmäisessä kahdentoista pelin jaksossa vastaan tulee etukäteen konferenssin heikompaan kolmannekseen kuuluvista joukkueista Pittburgh ja Florida kahdesti sekä Atlanta ja Columbus kertaalleen. Kahdesti on vastassa myös suuresti muuttunut Ny Rangers. Joukkueen kannalta harmillista on että kahdestatoista ensimmäisestä pelistä peräti kahdeksan pelataan vieraissa ja vain neljä kotona. Jos tämän jakson jälkeen joukkueella on koossa enemmän kuin 12 pistettä, niin voidaan sanoa ryhmän saaneen kauteen lähes ihannelähdön.
Uskon että Tampa-fanien pitää kärsiä suosikkijoukkueensa taaperrusta vielä kahden kauden ajan. Tällä kaudella saavutuksena on mukava seitsemän pojon parannus pistesarakkeessa ja sijoituskin paranee yhdellä sijalla kolmannestatoista kahdenneksitoista. Vielä tällä kaudella Lightning ei osoita merkkejä aktiivisesta hyökkäyspelistä, mutta isokokoisen ja fyysisen joukkueen puolustuspeli paranee entisestään ja suurin osa vakioryhmityksestä saa plusmiinussaldonsa jo aivan nollan tuntumaan - joskin jäävät vielä hieman pakkasen puolelle. Vasta kaudella 2003-04 Richards, Lecavalier, Svitov, Alexeev ja rookiet Aleksei Polushin ja Evgeni Artukhin + kumppanit ovat riittävän kokeneita tavoittelemaan pudotuspelipaikkaa aivan vakavissaan - ja vuotta myöhemmin he ovat jo valmiita räjäyttämään potin ja saalistamaan divisioonansa voittoa.
