Mielipide

Penguins – terveenä mahdoton pysäytettävä?

NHL / Kolumni
Kapteeninsa Sidney Crosbyn riveihinsä saanut Pittsburgh on ollut alkukevään aikana huimassa lennossa. Laaja hyökkäyskaarti iskee maaleja huikealla keskiarvolla, puolustaminen on hyvällä mallilla ja maalivahtipeli luistaa. Miten Pittsburghin voi enää pysäyttää kevään pudotuspeleissä?

Ennen kauden alkua Pittsburgh Penguins nimettiin yhdeksi suurimmaksi mestarisuosikiksi, jälleen kerran. Alkukausi Pennsylvaniassa meni varsin rauhallisella tahdilla, eikä pingviinilauma esittänyt vielä suoranaista dominointia kaukaloissa. Kauden edetessä asiat kuitenkin muuttuivat joukkueen kannalta positiivisempaan suuntaan.

Joulukuun lopussa ja tammikuun alussa Pingviinit tarpoivat jopa kuuden ottelun tappioputkessa, kunnes 13.1. pelatussa ottelussa Floridaa vastaan kelkka kääntyi. Voittoisan ottelun jälkeen Penguins venytti voittoputkensa aina kahdeksan ottelun mittaiseksi ja paluu itäisen konferenssin kärkisijoille oli taattu.

Voittoisat otteet eivät olleet suurin asia Pittsburghin ympärillä. Median osalta katseet ja puheet olivat tiukasti kiinnitettyinä kapteeni Sidney Crosbyyn, joka oli jälleen aivotärähdysoireiden takia sivussa. Spekulaatiot paluun ajankohdasta kiivastuivat ja kiivastuivat, kun kapteeni palasi joukkueen harjoitteluvahvuuteen.

Lisää iskukykyä


Kapteenin lisäksi Penguinsin hyökkäyksestä löytyy paljon maalintekovoimaa.

Lopulta 15.3. ottelussa Rangersia vastaan Crosby palasi jäälle ja spekulaatiot voitiin lopettaa. Kapteenin paluu tapahtui vaiheessa, jossa kaikki asiat rullasivat mallikkaasti. Penguins oli peräti kahdeksan ottelun voittoputkessa ennen paluuottelua ja lopulta putki venyi aina kymmenen ottelun mittaiseksi, ennen kuin Philadelphia Flyers katkaisi Scott Hartnellin jatkoaikaosumalla Pingviinien huiman putken. Kymmenen peräkkäistä voittoa eivät tulleet sattumalta, takana oli monta isoa syytä.

Jopa ilman tärkeintä pelaajansa Crosbyä Penguinsin hyökkäyspelaaminen oli välillä jopa silmiä hivelevää. Hart Trophyn vahvin ennakkosuosikki Jevgeni Malkin, yli 40 maalin tahdissa oleva James Neal ja 20 maalin rajan ylittäneet Chris Kunitz, Pascal Dupuis ja Jordan Staal ovat olleet pingviinilauman hyökkäyksen moottoreita. Tähän kun lisätään vielä oikeasti pelaamaan keskittyvä Matt Cooke, kelpo tehoja nakuttava Steve Sullivan ja tällä hetkellä Crosbyn ruokinnasta nauttiva Tyler Kennedy, on Penguinsin hyökkäyksessä valtavasti leveyttä.

Penguinsin hyökkäys onkin nakutellut maaleja tähän mennessä 72 ottelussa 3,32 maalia per peli tahdilla, mikä on NHL:n paras keskiarvo. Ei mikään yllätys tuon tasoiselta hyökkäykseltä, mutta silti taustalla on tehty paljon asioita oikein.

Aikanaan heti NHL:n ”tulokaskaudella” Stanley Cupin napannut Dan Bylsma on pitänyt yllä samoja periaatteita ja vaatimustasoja myös tähän päivään asti. Penguinsin joukkue ei ole pelkästään run and gun -tyyppinen joukkue, joka ei muista puolustuksen jaloa taitoa, vaan puolustuksen suhteen pingviinilauma osaa olla tarpeen vaatiessa hyvinkin tiivis ja kurinalainen.

Voittoputken aikana Pens innostui hyökkäämään välillä jopa liiankin innokkaasti ja maali-ilottelut olivat valmiita. Joukkueen kannalta tilanne ei ole kuitenkaan huolestuttava, sillä taitoa vahvaan puolustuspelaamiseen on olemassa.

Miten pysäyttää?

Pelaajamateriaalin suhteen Penguins on eittämättä NHL:n eliittiä. Laajan hyökkäyskaluston lisäksi puolustuksesta löytyy muun muassa Norris Trophystä tiukasti taisteleva Kris Letang ja maalilta edelleen pelaajana eteenpäin mennyt Marc-Andre Fleury, jotka ovat timanttisia palasia jo valmiiksi vahvassa rungossa.

Materiaalin suhteen liigassa ei ole montaa joukkuetta, jotka voisivat haastaa Penguinsia, mutta pelillisesti mahdollisuuksia on olemassa.

Penguinsin suurin ongelma liittyy lopulta hyökkäyspelaamiseen. Tarpeen vaatiessa joukkue ei aina pysty muuttamaan omaa strategiaansa tarpeeksi puolustavaksi, jolloin vastustajat pystyvät vyöryttämään nopeita vastahyökkäyksiä kohti joukkueen maalia. Into hyökkäämiseen kasvaa liian suureksi, jolloin myös riskit omassa päässä ovat suuret.

Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli. Penguinsin kanssa ei ole mitään järkeä lähteä maalikilpailuun, sillä nenä on enemmän kuin nopeasti poskella kyseisessä leikissä. Crosbyt, Malkinit, Nealit ja Kunitzit sun muut iskevät todella kovalla prosentilla saaduista paikoista. Täten Penguinsia vastaan vahva kiekkokontrollipeli on suuri uhka, mutta samalla myös mahdollisuus.

Penguins elää ja hengittää hyökkäyspelaamisesta, vaikka se pystyykin vahvaan puolustuspelaamiseen. Joukkue tekee kovasti töitä, se takakarvaa laadukkaasti, taistelee täysillä jokaiset kaksinkamppailut ja pyrkii olemaan samalla myös tarpeellisen fyysinen. Silti ajatuksissa joukkueen hyökkäyspelin moottorit elävät hyökkäyspelin kautta. ”Karkki itselle ja toiselta pois” onkin tehokas keino pingviinilauman henkistä puolta ajatellen.

Joukkueen kannalta asiat ovat kuitenkin hyvällä mallilla. Mikään osa-alue ei tällä hetkellä vuoda ja päävalmentaja Bylsmalla on täysi joukkueen tuki ja pelaajat toteuttavat täysillä päävalmentajan pelitapaa illasta toiseen.

Vastustajien kannalta runkosarjan lopussa ja pudotuspeleissä pohdittavana on iso kysymys. Miten ihmeessä pystyt saamaan kolmeen ketjuun hajautetut tähtipelaajat kuriin?

» Lähetä palautetta toimitukselle