Mielipide

Peliitat palaa 80-luvulle

MESTIS / Kolumni
Heinolan Peliittojen teemana on valmentaja Santeri Heiskasen johdolla pelata vanhaa kunnon Havaiji-kiekkoa. Hyökkäykseen panostetaan puolustuksen kustannuksella ja tulokset ovat olleet harjoituskauden otteluissa jo nähtävissä runsasmaalisten tulosten muodossa.

Kulta-aikaansa 80-luvulla elänyt Peliitat muistetaan railakkaasti hyökkäävänä joukkueena silloisessa I-divisioonassa. Steve MacDonaldin johdolla Peliitat temmelsi ilta toisensa jälkeen tehokkaasti vastustajan päädyssä. Tosin vastaavasti kolina kävi myös omassa päässä samaan tahtiin.

Heinolan jäähallin varttuneemmille katsojille tuleva kausi herättää nostalgian henkiin, sillä odotettavissa on värikkäitä ja maalirikkaita kamppailuita vanhan ajan malliin. On suoranainen ihme, ellei Santeri Heiskasen yltiöhyökkäävä ja kontakteja kaihtamaton fyysinen hyökkäyspeli sytytä katsojia Heinolassa.

Peliittojen tavoite on tulevalle kaudelle kaikkea muuta kuin perinteisiä pistemäärien laskuja tai sijoitusten saavuttamisia sarjataulukossa. Kunnianhimoisena tavoitteena on iskeä runkosarjassa 200 maalia.

Peliittojen pelityyli asettaa kovat paineet ja vaatimukset maalivahtikaksikko Sami Väliharjulle ja Joonas Haraldille. Viime kaudella joukkueen maalivahtipaletti oli pahemman kerran sekaisin, eikä luotto valmennuksen ja maalivahtien välillä toiminut.

Kajaanin Hokista Heinolaan siirtynyt Väliharju taistelee peliajasta Haraldin kanssa, joka on heinolalaisjoukkueelle ennestään tuttu pelaaja. Maalivahtien otteita on leimannut ailahtelevaisuus. Kummallakin veskarilla on ollut huonot ja hyvät päivänsä. Otteet ovat tosin olleet syksyä kohden hieman tasaantumaan päin.

Maalivahdeille tiedossa on kiperiä hetkiä, sillä viisikon kirmaaminen syvällä kentän toisessa päässä avaa vastustajalle tilaisuuksia läpiajoihin ja kaksi vastaan yksi -hyökkäyksiin, joita saattaa osua kohdalle useita ottelun aikana. Väliharjun ja Haraldin on kyettävä venymään huipputorjuntoihin etenkin silloin, kun hyökkäyspeli piiputtaa.

Peliittojen joukkueessa oli viime keväänä melko paljon vaihtuvuutta. Joukkue menetti viisi parasta pistemiestään. Tulopuolella Peliitat sai nuoria ja nälkäisiä pelaajia, joista hyökkäykseen hankittu taitava ja hyvin liikkuva Janne Seppänen on osoittautunut loistohankinnaksi, kuten myös Espoosta tullut Valtteri Lipiäinen. Peliittojen uuden pelityylin ilmentymä on TUTO Hockeysta naarattu Kalle Moisio, joka on kovan taklauspelin lisäksi osoittanut kiekollisia taitojaan ja esitellyt raudanlujaa lämäriään.

Pelicansin lainamies, 18-vuotias Severi Lahtinen, on osoittanut omistavansa sarjaan poikkeuksellisen hyvät pelinrakentajan lahjat ikäisekseen. Lahtinen oli harjoituskaudella joukkueen tehokkain pelaaja keräten seitsemässä ottelussa yhdeksän syöttöpistettä.

Ykköshyökkääjäksi odotetaan joukkueen runkomiehistä maaliahnetta Eetu Eloa, joka kärsi viime kaudella pitkään sairaslomaan johtaneesta loukkaantumisesta. Joukkueen konkarisentteri 33-vuotias Ville-Matti Koponen toimii nuoren joukkueen isähahmona.

Hyökkäykseen on panostettua tavanomaista enemmän harjoiteltujen kuvioiden ja entistä röyhkeämmän maalille ajon muodossa, mutta pelaajille on annettu ajoittain melko vapaat kädet itsensä toteuttamiseen. Harjoitusotteluissa kiekkoa on pystytty liikuttamaan tehokkaasti pystysuuntaan vastustajan alueelle pääsemiseksi. Hyökkäyspäässä tilanteita on rakennettu nopeilla syöttökuvioilla.

Puolustuksen nokkamies ja koko joukkueen yksi henkisistä tukipilareista on käsittämättömän kovia minuutteja illasta toiseen viime kaudella kellottanut Ilari Metsola. Viime vuoden puolustajista jatkoi Metsolan lisäksi vain Joona Hiltunen.

Puolustuspään hankinnoista JYP-laina Alex Lindroos on joukkueelle äärimmäisen arvokas vahvistus. K-Vantaassa edelliskauden peruutellut Joel Ojala on myös ottanut isoa ruutua takalinjoilla. Joukkueen ainoa ulkomaan apu on slovakialaispuolustaja Marek Hudec. Oma kasvatti Tuukka Nieminen pitää yllä paikallisuutta korvaamalla II-divariin lähteneen heinolalaishyökkääjä Jesse Peltosen.

Pakkien on pystyttävä nousemaan ja tukemaan hyökkäyksiä, mutta oltava samalla valmiudessa polkemaan pikavauhtia omaan päähän ennen vastustajaa. Tehtävä on kova ja kuntoa vaativa, jota pelaajista kyllä pitäisi Heiskasen kesärääkin jälkeen löytyä.

Peliittojen vahvuudeksi ja heikkoudeksi on muodostunut lahtelainen Pelicans-lintu, joka takavuosina lokkiparven lailla ryöstökalasti heinolalaisten parhaat pelaajasaaliit kauden keskellä. Yhteistyö on tosin mennyt kausi kaudelta eteenpäin, ja pelaajien siirrot joukkueiden välillä järkevöityneet niin, että myös Peliitat on päässyt paremmin hyötymään yhteistyöstä motivoituneiden ja tehokkaiden lainapelaajien muodossa.

Peliittojen suurin pelko on suurempi loukkaantumisaalto Lahdessa, joka tuntuu toistuneen kaudesta toiseen. Tällöin Pelicans on vetänyt omat lainapelaajansa takaisin ja viime vuosina ovat myös Peliittojen omat sopimuspelaajat kelvanneet. Heinolaan on lähetetty tilalle yleensä Pelicansin A-ikäisiä pelaajia korkoa kasvamaan.

Heinolassa kautensa aloittanut Pelicansin sopimuspelaaja Samuel Salonen on esiintynyt Peliitoissa tehokkaasti. Nähtäväksi jää kuinka kauan Peliitat saa kenraaliharjoituksessa tehot 1+4 naputtaneen Salosen palveluksista nauttia, vai onko lahtelaisten tarkoituksena kypsytellä miestä vielä pidempään Mestiksen puolella?

Harjoituskaudella Peliittoissa pelasi tukku Pelicansin nuoria pelimiehiä. Peliittojen kokoonpano vaihtui illasta toiseen, mutta runsas rotaatio ei näyttänyt vaikuttavan kovin negatiivisesti joukkuepeliin. Heinolalaisfanien keskuudessa tiivistynyt yhteistyö kerää ääniä puolesta ja vastaan.

Joukkueet tekevät entistä syvempää yhteistyötä toistensa kanssa, halusivatpa peliittafanit sitä tai ei. Heinolassa juniorit siirtyivät jo viime kauden aikana Pelicansin alaisuuteen, joten jatkossa heinolalaispelaajan polku edustusjoukkueeseen kulkee ennen pitkää Lahden kautta.

» Lähetä palautetta toimitukselle