Uskaliaimmat veikkasivat sentään Kaaneja mukaan playoff-kinkereihin, mutta toteutunut viides sija oli enemmän kuin kukaan saattoi toivoa.
Alkukaudesta keikuttiin peräti liigan kärkipaikoilla. Pussileukojen lennon odotettiin päättyvän, mutta se vaan jatkui ja jatkui. Pieni notkahdus tapahtui vasta joulutauon jälkeen. Ensimmäisessä tauonjälkeisessä pelissä kaatui HPK kotona hienon esityksen jälkeen, mutta sen jälkeen tuli yli kuukauden tuskainen vaihe. Kärkikolmikko pääsi karkuun, ja vaikka loppukausi sujuikin ihan mukavasti, ajoi vielä TPS huimalla loppukirillä lahtelaisten ohi.
Playoffeissa tiukkaa vääntöä
Playoff-peleissä vastaan tuli edellisvuoden tapaan TPS, joka sai tällä kertaa tehdä tosissaan töitä jatkopaikkansa eteen. Playoff-kokemus kuitenkin ratkaisi sarjan TPS:n eduksi.
Hiukkasen pitää kuitenkin vielä jossitella sarjan kolmatta peliä, jossa tuomaristo otti kohtuuttoman suuren roolin pelin ratkaisuvaiheissa. Kaaneilta lensivät suihkuun sekä Mikko Peltola että Toni Koivunen, profiilipelaajia molemmat. TPS:n Pasi Petriläisen huulesta vuosi verta ja Simo Saarinen näki Peltolan lyöneen taklaustilanteessa mailan päällä. Hetkeä aiemmin Petriläinen oli kylläkin saanut kiekon huuleensa.
Koivunen sen sijaan törmäili vaihtoaition edessä linjatuomari Antti Orelman kanssa ja tuo kompurointi tulkittiin tahalliseksi. Seuraus: joukkueen kapteeni suihkuun. Koivunen itse totesi myöhemmin, että ”enhän minä taklaa pelaajiakaan saati tuomareita”. Saattaa olla, että Saarinen ja Orelma toivotetaan hyvinkin ”lämpimästi” tervetulleiksi Lahteen tulevalla kaudella.
Pitkäjänteisyys valmennuksessa toi tulosta
Pelicansin nousujohteinen menestys henkilöityi pitkälti Kari Elorannan valmentajapersoonaan. Piri sai tehdä Lahdessa pitkäjänteistä työtä viiden vuoden ajan. Kaanien ensimmäisellä liigakaudella vaellettiin varjojen mailla tappion seuratessa toistaan. Monessa muussa organisaatiossa valmentaja olisi varmasti saanut tuossa tilanteessa kalossinkuvan persuksiin.
Silloiset päätöksentekijät Hannu Kuisma ja Harri Lehti ymmärsivät kuitenkin, että vika ei ole valmennuksessa, vaan pelaajamateriaali oli yksinkertaisesti liian köykäinen. Nousu tapahtui vuotta liian varhain Kärppien soosatessa itsensä ulos liigakarsintojen avauskierroksella. Päätöstä antaa Pirille työrauha auttoi kylläkin suullinen lupaus liigan sulkemisesta. Myös Pelicansilla oli oma ruutunsa suljetussa SM-liigassa, kävi karsinnoissa miten tahansa.
Pirin pitäminen osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Seuraavalla kaudella Pelicans sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi ja nyt siis jo viidenneksi. Ensi kauden sijoitusta ei kuitenkaan kannata laskeskella samalla matematiikalla.
Tulevaan kauteen epävarmoin ajatuksin
Ensi kauden joukkue on nyt valmis. Viime kauden runkomiehistöstä ovat poissa Mikko Peltola, Tommi Turunen, Toni Koivunen, Veli-Pekka Laitinen, Mika Niskanen, Kalle Koskinen ja Niki Siren. Melkoinen määrä pisteitä ja kokemusta lähtee ja tilalle tulleissa pelimiehissä on aika monta kysymysmerkkiä.
Oliver Setzinger ja Martin Cech ovat joukkueen ulkomaanavut. Setzinger on lupaava 18-vuotias, Cech pelasi Jypissä varsin keskinkertaisen kauden. Jari Kauppila palaa kotikaupunkiinsa ja joutuu/pääsee heti todella suuriin saappaisiin. Jaako Niskavaaran rooli puolustuksessa tulee myös olemaan varsin merkittävä. Nuorennusleikkaus on kaiken kaikkiaan aikamoisen radikaali. Omatkin juniorit saavat varmasti mahdollisuuden nousta pelaavaan vakiomiehistöön.
Maalivahtiosasto pysyy entisellään. Veikkaan, että tällä kaudella Pasi Kuivalainen ei enää ole yhtä selkeästi ykkösmolari. Mikko Rämöstä koulitaan kauden aikana seuraavien kausien vastuunkantajaa. Jo viime kaudella Rämö pystyi hienoihin ja ennen kaikkea tasaisiin suorituksiin peliaikaa saadessaan.
Valmennuskin on uusissa käsissä. Toivottavasti Petterit, Hirvonen ja Sihvonen, saavat työrauhan aivan kuten edeltäjänsäkin. Mielenkiintoinen kausi on tulossa.
