HPK - IFK
ILV - PEL
JUK - SPO
JYP - KAL
KOO - SAI
ÄSS - KÄR
LUK - TPS
BUF - NYR 2.00
CAR - EDM 2.30
MIN - NJD 3.30
ANA - BOS 5.00
PHI - DET 20.00
PIT - CGY 20.00
COL - STL 22.00
Mielipide

Pärnänen: Varoitus, tämä teksti käsittelee Ässien Eeva Perttulaa ammattilaisena, ei naisena

LIIGA / Kolumni

Liigan puhutuimman seurajohtajan Eeva Perttulan ajanjakso Porin Ässien toimitusjohtajana on nyt ohi. Työsuhde jatkuu syksyyn, mutta työvelvollisuus on päättynyt.

Puolitoista vuotta kestänyt pesti alkoi avoimesta työnhakuilmoituksesta ja päättyi julkisesti yllättävään irtisanomiseen. Koko tuon ajan Perttulaan kohdistunut verrattain suuri huomio lähti hänen sukupuolestaan, ei osaamisestaan. Siksi on aika perata, miksi Perttula ei ole enää Ässien toimitusjohtaja.

Se ei liity hänen sukupuoleensa.

***

Se, että moni reagoi Ässien päätökseen irtisanoa Perttula heti sukupuolten taisteluna, oli odotettua, mutta virheellistä. Ja taas se, että Perttulan pestinsä aikana saaman huomion lähtökohtana oli useimmiten hänen sukupuolensa, oli oikeastaan Perttulan aliarvioimista. Työelämässä hän ei ole ensisijaisesti sukupuoli, vaan kauppatieteiden maisteri Göteborgin yliopistosta, jaetusta johtajuudesta väitöskirjaa valmisteleva tohtorikoulutettava ja jo muutaman toimitusjohtajapestin läpi käynyt yritystoiminnan ammattilainen.

Sukupuolittuminen on kyllä ymmärrettävää. Perttula oli vasta kolmas naispuolinen seuratoimitusjohtaja Liigassa. Totta kai siitä innostuttiin. Edellinen oli Leena Harkimo Jokereissa 1990-luvulla ja ensimmäinen Sirkka-Liisa Rantsi SaiPassa 1980-luvulla.

Oli Ässiltä hieno ratkaisu rekrytoida Perttula. Se oli ennakkoluulotonta, ja olihan Perttulalla edellytyksiä onnistua. Hän ei tiennyt jääkiekosta mitään, mutta osoitti ymmärtävänsä urheiluliiketoiminnassa yhteisöllisyyden keskeisyyden, nykyaikaista sponsorointia ja markkinointia, ulkoisen yritysviestinnän merkityksen sekä tarpeen tulonmuodostuksen monipuolistamiselle. Perttulan pyrkimyksissä oli järkeä.

Lisäksi osoittautui, että naissukupuoli toimii miesjohtajiin tottuneella miesvaltaisella alalla suojakilpenä kritiikille. Sama tiedostettiin Liigan keskustoimistollakin taannoin markkinointipäällikköä rekrytoidessa. Kun miesten kanssa asioimaan tottuneet miehet asioivatkin naisen kanssa, ote vain on herkästi erilainen.

On selvää, että journalistinen media olisi kysellyt Ässien miespuoliselta toimitusjohtajalta huomattavasti vähemmän arvoista sekä musiikkimausta ja huomattavasti enemmän seuran 50-vuotisjuhlavuoden sekavasta joukkueenrakentamisesta sekä yllättävähköistä päävalmentajapotkuista. Sosiaalisessa mediassa seuran miesvaltainen kannattajisto olisi käyttänyt merkittävästi kovempaa kieltä miestoimitusjohtajaa kohtaan. Perttulan tapainen aktiivisuus mikroblogipalvelu Twitterissä on miestoimitusjohtajalle hankalampaa.

Nythän tulilinjalla on ollut lähinnä urheilujohtaja Jari Korpisalo. Mikä on urheiluasioista puhuttaessa aivan ansaittua. Seurojen kokonaisuudesta vastaavat toimitusjohtajat vain eivät tapaa päästä Liigassa näin helpolla, kun yhtä nimekäs joukkue kuin viime kauden Ässät pelaa yhtä kädenlämpöisen kauden kuin viime kauden Ässät. Etenkään Porissa, jossa ympärillä on Suomen jääkiekkointohimoisin maakunta.

Perttula myös hyödynsi etunsa hienosti julkisessa viestinnässään. Hänen ei tarvinnut muuttaa itseään, mutta totta kai hän ymmärsi asetelman.

***

Perttulaa ei siis irtisanottu siksi, että hän on nainen. Eikä Ässien hallitus odottanut tilaisuutta irtisanoa nainen. Rekrytointiratkaisu oli ennakkoluulottomuudessaan hieno, ja työhön lähteminen oli rohkea päätös. Mutta Perttula teki virheitä.

Liigan ympärillä on jo vuosia puhuttu siitä, että seuroissa on aivan riittävästi lajiosaamista, eikä sitä kaivata toimitusjohtajilta. Mikä onkin totta, jääkiekkoasiantuntemus ei missään tapauksessa tarvitse olla vaatimuslistalla korkealla Liiga-seuran toimitusjohtajaa rekrytoitaessa. Perttulan tapaus kuitenkin osoittaa, ettei jääkiekkoliiketoiminta tässä mielessä eroa muusta liiketoiminnasta: toimitusjohtajan on viimeistään heti pestinsä alussa opeteltava tuntemaan toiminnan ydinalue.

Se ei toimitusjohtajalle tarkoita niinkään peliä tai sen sääntöjä. Kyse on toimialasta. Toimitusjohtajan on tiedettävä, kuka ymmärtää peliä. Kenelle kannattaa luottaa vastuu urheilujohtamisesta. Ja millaisin lainalaisuuksin ja toimintamallein toimiala pyörii. Niiden uudistaminen on mahdollista, mutta ne on ensin ymmärrettävä. Uudistaminen on usein verkkaista vaikuttamista.

Kävi perinteiset. Perttula ei tiennyt, mihin tulee. Eikä kyse edelleenkään ole pelistä, vaan ihmisistä ja kulttuurista. Perttula ei esimerkiksi tuntenut Korpisaloa. Hän ei tiennyt, onko Korpisalo pätevä tehtäväänsä. Hän luotti, että on. Ei tiennyt, ei ottanut selvää, vaikka kyseessä oli hänen johtamansa liiketoiminnan ydintuotteen sisältövastaava. Perttula ei siis tuntenut liiketoiminnan ydintuotetta, eikä siitä vastanneen henkilön osaamista.

Ässistä tuli toimitusjohtajan silmien alla Korpisalo-show. Jarno Kärjen, Tommi Taimen ja Sakari Salmisen hankkimisen jälkeen nimilista ja pelaajabudjetti olivat Liigan kärkikuusikon tasolla. Yhtiön hallitus siunasi satsaukset, mutta urheilujohtaja vastaa kohteista. Kalliita hankintoja, jotka pettivät urheilullisesti ja saunakaveri Mikael Kotkaniemi päävalmentajaksi. Epäonneakin oli vammojen kanssa, mutta kausi oli pelillisesti haalea ja taloudellisesti satoja tuhansia tappiollinen. Ei häävi show.

***

Perttula luotti tärkeimpään jääkiekko-osaajaansa sokeahkosti, mutta se ei ollut hänen ainoa virheensä.

Liiga-seuran toimitusjohtajan työ on monisyinen. On luotava suunnitelmallinen sekä dynaaminen ilmapiiri, saatava aikaan myyntiä, kehitettävä uutta, tunnettava henkilöstön vahvuudet, huolehdittava taloudesta, kaveerattava hallituksen kanssa ja päästävä hyväksytyksi paikalliseen yhteisöön. Nuo eivät ole valintoja. Noita työn hyvin hoitaminen vaatii.

Perttula epäonnistui vähintäänkin osittain jälkimmäisissä neljässä. Taloushallinto sakkasi, Korpisalo pyöritti show'taan, eripura hallituksen puheenjohtajan Janne Ojasen kanssa kalvoi eikä Perttula asunut Porissa, vaan 150 kilometrin päässä Kurikassa.

Ylipäätään:
Suomalaisen jääkiekon naisjohtajien puutteesta on tarpeen huomioida myös se, että jääkiekko-osakeyhtiö ei ole grillikioski, jonka tulot muodostuvat yksittäisten kuluttajien kulutuksesta, vaan toiminta on riippuvaista yhteistyökumppaneilta tulevasta rahasta. Jos sattuu niin, että jääkiekkoseuran naisjohtaja on paikalliselle pampulle ongelma, se on seuralle ongelma. Tämä ei ole lainkaan epärealistinen skenaario. Näin ei ollut Porissa, Ässien yritysmyynti kasvoi, eikä tämä siten liity Eeva Perttulaan. Tämä puoli on vain tarpeen ymmärtää ylipäätään.

Perttula sanoi reilu vuosi sitten Talouselämässä, että johtamistapansa on koettu edellisessä työpaikassa hyökkäävyydeksi ja että "ajattelin näin päin, että tämä organisaatio saattaa pärjätä minun kanssani paremmin". Toimitusjohtaja siis tuli uuteen työpaikkaan sillä ajatuksella, että yhteisö mukautuu hänen tapoihinsa – eikä päinvastoin. Ajatusmalli on erittäin itsekeskeinen.

Eikä koko organisaatio pärjännyt hänen kanssaan, hänen esimiehensä puheenjohtaja Ojanen ei pärjännyt. Ojasen ja Perttulan yhteistyö ei toiminut missään vaiheessa. Ojasella on hankalan miehen maine, eivätkä henkilökemiat osuneet. Perttula yritti uudistaa liian kerkeästi, Ojanen pitää kiinni paikallisista tottumuksista. Eripura oli valmis.

Viimeinen niitti oli Perttulan johdolla perustetun Pata Staff -henkilöstövuokrausyrityksen alasajo, josta Ojasen johtama hallitus päätti ja jota Perttula vastusti. Ässät tiedotti Perttulan irtisanomisen syyksi taloudelliset syyt – eritoten viime tilikauden usean sadan tuhannen euron tappion. Yli 300 000 euron tappio on tietysti vakava, mutta ei Liigassa kovinkaan poikkeuksellinen. Ja kyse on vain yhdestä tilikaudesta. Se oli Ojaselle vipuvarsi päästä eroon virheitä tehneestä ja hänen näkökulmastaan hankalaksi osoittautuneesta ulkopuolisesta.

Ojasen ympärille on rakentunut paikallinen kytkösverkosto, jolla on liiketoimintaa Ässien kanssa ja Ässien liepeillä. Kuvion uusin käänne on hallituksen jäsenen Harri Vilkunan hyppääminen Ässien tapahtumatuottajaksi. Hänen omistamansa Duunin Oy korvaa Pata Staffin.

***

Ässien kokonaisuuden kannalta olennaisinta ovat kuitenkin pitkän aikavälin talousrealiteetit, jotka näyttävät erittäin haastavilta. Vuonna 2016 valmistuneen Isomäki Areenan suurremontin seuraukset kun kasvattivat Ässien vuotuisia menoja noin 450 000 euroa. Summa muodostuu 20 vuoden maksuajalla sovitusta pankkilainasta, sen koroista ja kaupungin korottamista hallivuokrista. Tuorein tilikausi oli ensimmäinen, jolle koko vuosisumma tuli kuitattavaksi.

Lähes puolen miljoonan euron vuosittainen kiinni kurominen määrittää Ässien koko toimintaa pitkälle tulevaisuuteen. Se rajaa uskallusta, synnyttää pelokkuutta ja kaventaa mahdollisuuksia – ymmärrettävästi. Siksi kärsivällisyys oli esimerkiksi Pata Staffin kanssa hauras.

Ässien ja Perttulan teiden erkanemisessa ei ole oikeaa tai väärää. Ässistä lähti sen kaipaamia raikkaita ja moderneja ajatuksia, mutta myös vihreytensä takia työssään epäonnistunut toimitusjohtaja. Perttulalta jäi taakse mielenkiintoinen työ ja korkea huomioarvo, mutta myös myrkyllinen talousyhtälö ja omiaan touhuileva esimies.

Perttula loi taitavalla viestinnällään itsestään kiiltävän mielikuvan, joka ei vastannut todellisuutta. Oppirahoja on kuitenkin nyt maksettu. Joku Liiga-seura voisi saada hänestä oikein hyvän johtohenkilön.

Ässät on nyt Ojasen hallussa. Korpisalon kanssa solmittiin juuri vakituinen työsuhde. Seuralla voi olla edessään sekavat vuodet. Säästeliäät ainakin.

Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan viikoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös