Joukkuetta ollaan koko sen historian pyritty järkevällä ja maltillisella rakentamisella nousemaan liigan hierarkiassa. Hankitut pelaajat ovat nimettömiä, mutta GM David Poilen ja valmentaja Barry Trotzin hellässä huomassa miehistä saadaan paljon irti. Joukkueeseen ollaan hankittu lupaavia nuoria ja alisuorittajia, joissa uskotaan olevan paljon käyttämätöntä potentiaalia. Mitään kehäraakkeja, joiden näytöt on annettu Reaganin aikaan ei ole joukkueeseen raijattu. Omistajaporras on sitä mieltä, että tulevalla kaudella aika on kypsä näiden pitkäaikaisen työn hedelmien poimimiseen.
Maalivahdit
Maalivahtiosaston takia ei tarvitse kantrikaupungissa surumielisiä värssyjä väsätä. Joukkueen parhaiten palkattu pelaaja Mike Dunham on ykköstason torjuja koko liigassa. Viime kaudella Dunhamin otteissa oli epätasaisuutta josta tulisi pyrkiä pois, mutta kokonaisuutena Dunham pelasi mukavan kauden. Siitä osoituksena hänelle aukesi myös paikka Yhdysvaltain Olympiajoukkueesta. Dunhamin tarvitessa lepoa, on joukkueella heittää luukulle kakkosvahti Tomas Vokoun, joka on aivan liian hyvä kakkosmaalivahdiksi. On jopa mahdollista, että Nashville jossain vaiheessa treidaa Vokounin muualle saadakseen vahvistuksia hyökkäyspäähän. Tällä osastolla on pullat parhaiten uunissa, ja kun otetaan huomioon,että organisaatiossa muhii sellaisia lupauksia kuin Brian Finley ja Slovakian maailmanmestaruuteen torjunut Jan Lasak.
Puolustus
Nashville suojasi waiver draftissa seuraavat puolustajat: Andy Delmore, Bill Houlder, Cale Hulse, Robert Schnabel, Karlis Skrastins, Kimmo Timonen ja Pascal Trepanier. Nämä miehet myös lienevät ne kaverit, jotka aloittavat NHL:ssä kautensa. Seurajohto varmaankin luottaa uuteen kaveriin, Pascal Trepanieriin, joka pelasi 74 peliä viime kaudella Coloradossa ja omaa varsin kovat meriitit farmitasolta. Suojaamiseen kertoo myös sen että agressiivisesti pelaava Schnabel lienee se pelaaja kuka saa viimeisen paikan rosterissa. Pakkaa sekoittaa vielä se, että Nashville poimi waiver draftissa itselleen pienikokoisen Frederick Bouillonin Montrealin organisaatiosta, joka on ehtinyt harjoituspeleissä tekemään vaikutuksen valmennusjohtoon nopeudellaan ja kiekollisilla taidoillaan.
Kimmo Timonen ja vauhdilla liigan eliittiin noussut Andy Delmore ovat puolustuksen selkäranka. Timonen oli viime kaudella joukkueen toiseksi paras pistemies. Delmore on myös Nashville ylivoiman ykköspyssy; teki puolustajalle kovat tehot (11 maalia ylivoimalla). Nashvillen puolustuksen ongelma on ollut fyysisyyden puute ja sitä paikkaamaan kovalla hinnalla (lue Ronning) hankittu Jere Karalahti sotki asiansa siihen malliin, ettei kykene auttamaan joukkuettaan tulevalla kaudella. Tämä jättää veteraanipuolustaja Bill Houlderin, Cale Hulsen ja Robert Schnabelin harteille paljon töitä. Karalahden jättämästä fyysisen puolustajan paikasta kisaa myös Andy ”Bubba” Berenzweig, joka sukkuloi yhä NHL:n ja farmin välillä. Nyt näyttäisi siltä, että harjoituspeleissä heikosti pelannut puolustajalupaus Dan Hamhuis sekä jo entiseksi lupaukseksi laskettava pakki Mark Eaton joutuvat aloittamaan kautensa Milwaukeessa. Pähkinänkuoressa voidaan sanoa, että Nashvillen puolustus tekee paljon maaleja, mutta ikäväkseen myös päästää niitä roppakaupalla.
Hyökkäys
Hyökkäyksessä kävi Predatorsien historian suurin tuuletus juuri trade deadlinen alla: vanhentuva profiilisentteri Cliff Ronning vaihdettiin epäonnisesti päihdeongelmaiseen Jere Karalahteen ja alusta asti kapteenina toiminut Tom Fitzgerald myytiin pois. Tilalle hankittiin kesän aikana Clarke Wilm, Andreas Johansson, Denis Pederson ja Brent Gilchrist. Hyökkäys on lähtökohtaisesti todella paljon heikompi kuin vuosi sitten, mutta nuorisokaartilta voidaan odottaa suurtakin tasonnostoa. Joukkueen paras pistemies oli viime kaudella sentteri Greg Johnson, joka nakutti ainoastaan 44 pistettä. Tämä osasto suorastaan huutaa, että 23-vuotias David Legwand alkaisi pikkuhiljaa lunastaa odotuksia, sillä hänet varattiin toisena vuoden 1998 draftissa (ennen Olli Jokista). Kuluneella kaudella Legwand tehtaili 30 tehopistettä ja oli yksi viidestä nashvilleläisestä jonka teholukema jäi plussan puolelle, mutta ensi kaudella tuo ei enää riitä.
Viime kauden paras ketju oli ns. Vowel line (vokaaliketju) eli Martin Erat, Denis Arkhipov ja Vladimir Orszagh, jotka nakuttivat 44 maalia ja 67 syöttöä. Kyseessä on taatusti NHL:n nimettömin ykkösvitja. Arkhipov voitti joukkueen maalipörssin kuluneella kaudella. Tulevaisuudessa heidän pistesaalinsa tulee varmasti lisääntymään. Nashvillen huippulupaus Scott Harnell ei tyytynyt toisella kaudellaan vain haistelemaan NHL:n tuulia, vaan pani itse haisemaan; tuloksena mukavat tehot 14+27 ja joukkueen paras teholukema. Joukkuetta varmasti auttaisi, että röyhkeä voimahyökkääjä Scott Walker pelaisi kokonaisen kauden viime kauden loukkaantumisten sijasta, jonka takia tämä sisupussi puki vain 28 otteluun. Varsinaisen tappelijan roolia joukkueessa kantaa laituri Nathan Perrott, mutta Walker on tunnettu siitä, että hanskat eivät aina pysy kädessä. Muita hyökkäyspään hankintoja olivat yliopistokiekkosarjojen tähtihyökkääjä Darren Haydar, joka tulee takomaan varmasti kovia tehoja farmitasolla. Se jää nähtäväksi miten pääseekö mies koettamaan ylhäällä. Harjoituspelien pistepörssiä johtavat David Legwand ja Vladimir Orszagh samalla pistemäärällä.
Ensi kausi
Nashvillen ongelmana on kokemattomuus, kun ratkaisijan viitta on asetettu varsin kapeille hartioille. Se on uhkapeliä, joka voi joko johtaa menestykseen, keskinkertaisuuteen tai täysromahdukseen.Tätä kuitenkin kompensoi laatuvalmennus. Nashville hätyyttelee jälleen play-off viivaa jääden siitä kuitenkin muutamalla pisteellä. Viime kauden 69 pisteeseen tullee kuitenkin roima parannus. Omistajaporras joutuu palauttamaan rahaa lipunostaneille, jos se aikoo pitää kiinni lupauksestaan.
Seuraa heitä
Denis Arkhipov – Denis on kenties Predatorsin paras pelaaja, mikä merkitsee paljon jääaikaa niin tasakentällisin ja ylivoimissakin. Tämä venäläislähtöinen pelaaja omaa paljon offensiivista potentiaalia ja osoituksena tästä tehtaili viimeisessä 30 pelissä 20 pistettä. 60 pistettä tulevalla kaudella on realistinen tavoite.
Dan Hamhuis – Huippulupaus, jolta odotetaan todellista kontribuutiota joukkueelle lähivuosina. Hamhuis varattiin vuoden 2001 draftissa ensimmäisellä kierroksella (#12 overall) ja Nashville solmi sopimuksen kuluneena kesänä. Viime kauden poika kulutti WHL-liigassa Prince George Cougarsin joukkueessa, jossa hän tehtaili 60 tehopistettä. Harjoituspelit menneet pojalta penkin alle, ja tämän takia nuorukainen aloittaa kautensa Milwaukeessa. Silti tästä kaverista kuullaan vielä - ehkä ei vielä tulevalla kaudella, mutta tulevaisuudessa varmasti.
Scott Harnell – yksi sarjan lupaavimmista all-around pelaajista. Vahva teholukema kertoo hyvästä kahdensuunnanpelistä, Harnelilta voi odottaa 60 pistetä tulevalla kaudella; varsinkin jos mies pääsee ylivoimakentällisiin.
