MM-kisojen alku- ja välisarjat tarjosivat etukäteisodotuksiin verrattuna yllättävän tasaisia otteluita. Alkusarjoistaan jatkoon edenneet Ukraina, Valko-Venäjä, Latvia ja Kazakstan pystyivät pistämään suuret maat todella tiukille, napaten myös muutamia pisteitä vahvemmiltaan. Karsintasarjan joukkueista Itävallan esitys Venäjää vastaan oli erinomainen, mutta huonoksi onnekseen lataus tuntui purkautuvan täysin tuohon otteluun. Itävalta oli pelannut suuren pelinsä, eikä siitä karvaan tappion myötä enää ollut voittamaan muita ja tie vie B-sarjaan.
Suurempien maiden menestystä tarkasteltaessa erityisen suurella tyytyväisyydellä on katseltava Venäjän nousua takaisin mitalistien joukkoon. Huikean taidon omaavat yksilöt intoutuivat pelaamaan joukkueena ja peli oli komeaa katseltavaa. Sama pätee tuoreeseen maailmanmestariin Tshekkiin, jonka onnistui yhdistää hyökkäystaito tiiviiseen puolustuspeliin. Tshekki kasvoi muutamassa viikossa Euro Hockey Tourin jumbosta maailmanmestarijoukkueeksi. Myös kaksi muuta välieräjoukkuetta Ruotsi ja Kanada esittivät useammassa ottelussa hienoa kiekkoilua.
Suomen lopullinen sijoitus oli siis seitsemäs sija. Lajissa, jossa on totuttu puhumaan seitsemästä suuresta se on saavutus, jonka ei Jääkiekkoliiton johdossa ja valmennusportaassa luulisi kovin suuria hurraa-huutoja aiheuttavan. Toisin on kuitenkin tuntunut olevan. Seitsemättä sijaa pidetään ihan hyvänä perussuorituksena. Sillä, että Suomi pelasi Kanadaa ja Yhdysvaltoja vastaan tasapelin ja oli Venäjää vastaankin tasoissa vielä jatkoajan jälkeen, koitetaan saada hopeareunuksia saavutuksen ympärille. Hyvä yritys, mutta muistetaan se, että Suomi johti otteluita kaikkia kolmea vastaan. Tarkalleen ottaen ainoa ottelu koko kisojen aikana, jota Suomi ei missään vaiheessa johtanut, oli kamppailu Latviaa vastaan. Jatkuvalla johtoasemien menettämisellä Suomi petasi itselleen ensin välisarjan neljännen sijan, jonka jälkeen vielä kotimatkan puolivälieräottelun jälkeen. Ja tähän ollaan tyytyväisiä?
Suomi ei toki ollut ainoa joukkue, jolla jäi parantamisen varaa. Saksan kisasuoritus lähentelee katastrofia. World Cupissa Suomeakin tiukilla pitänyt joukkue lähtee B-sarjaan Itävallan kanssa. Nopea nousu takaisin olisi erityisesti taloudellisten syiden vuoksi toivottavaa.
Riittääkö 16 kisapäivää?
Pienempien kiekkomaiden hyvät tulokset kertovat siitä, että kiekkoilun taso on laajentunut siinä määrin, että tiukasti puolustamalla ja vastahyökkäyksiin panostamalla, mikä tahansa A-sarjan maa voi yksittäisessä ottelussa voittaa kenet tahansa. Toisaalta hyviin suorituksiin jäi lievä ikävä sivumaku pelijärjestelmän vuoksi. Monissa "yllätysotteluissa" peliin lähdettiin tilanteessa, jossa yllättäjä oli saanut levätä edellisen päivän, jonka aikana yllätetty oli tahkonnut kovan pelin. Kun osat lepäämisen suhteen vaihtuivat toisin päin Ruotsin ja Latvian välisessä ottelussa, oli tulos jälleen yllättävä: Suomen kanssa maalittoman tasapelin tahkonnut Latvia hävisi maalein 9-1.
Kansainvälisellä jääkiekkoliitolla olisikin tarkan pohdinnan aika. 16 joukkueen voimin pelattaville kisoille kaivattaisiin muutamaa päivää pidemmät kisat. Pidentämällä kisoja kaksi päivää, saataisiin yksi palauttava lepopäivä välierien ja finaalin välille, sekä välisarjan kestoksi kuusi kisapäivää nykyisen viiden sijaan. Tällöin välisarjalohkot voisivat pelata vuoropäivin aina täyden kierroksen. Tosin eipä viitsitty alkusarjojen pelipäiviäkään järjestää siten, että saman lohkon joukkueet olisivat pelanneet aina samana päivänä.
Jääkiekkoilun ja urheilullisuuden edun nimissä olisi toivottavaa, että ottelut pelattaisiin yhtä paljon tai yhtä vähän levänneiden joukkueiden välillä. Väsyneiden jalkojen hyökätessä ja levänneiden puolustaessa saadaan jääkiekko-ottelusta helposti huonoa viihdettä. Lopulta parhaiksi otteluiksi kisoissa nousivat välierät, joissa suurten maiden levänneet ja varsin tasaväkiset joukkueet ottivat mittaa toisistaan. Kisojen viihdearvo nousikin hyväksi lähinnä erinomaisten pudotuspelien takia.
Jään kunnossa toivomisen varaa
Itävallan kisojen suhteen pisin miinus on annettava harjoitus- ja kisa-areenoiden jäätilanteelle. Huonokuntoinen jää aiheutti päänvaivaa muun muassa harjoituksissa kaatuneelle Olli Jokiselle. Otteluiden keskeyttämisiin ei sentään jouduttu. Ennen kisoja tämäkin tapahtui Itävallan ja Sveitsin välisessä harjoitusottelussa, joka pelattiin Wiener Stadthallessa. Jos repaleisista pelihousuista tulee sakkoa sen vuoksi, että ne aiheuttavat jääkiekkoilulle negatiivista imagoa, mitä seuraamuksia sillä pitäisi olla, että jään kunto ei ole arvokisatapahtuman arvoinen?
Itävallan järjestäjillä onkin seuraavalla järjestysvuorollaan selkeä skarppaamisen paikka. Uusien järjestäjämaiden tullessa mukaan Itävalta tosin saanee odottaa vuoroaan melko pitkään. Kenties seuraaviin kisoihin Itävaltaan saadaan myös uudempia jäähalleja.
