Vastaus löytyi lännestä: Los Angeles Kingsien riveissä kiekkoili NHL-liigan vihatuin jääkiekkoilija, Sean Avery.
Avery siirtyi New Yorkiin helmikuussa 2007 kaupassa, jossa kaikkiaan viiden pelaajan pelioikeuksia liikuteltiin. Toiseen suuntaan siirtyi muiden muassa hyökkääjä Jason Ward. Sean Averysta tuli Manhattanin Rotta.
Melko pian kävi selväksi, millaisen timantin kultasormi-Sather onnistui kalastamaan itärannikolle, ja vieläpä melko halvalla. Runkosarjan aikana Avery ehti pelata Rangers-paidassa 29 ottelua, joissa saalisti hienot 20 tehopistettä. Kuitenkin Averylle tehopisteet ovat koko ammattilaisuran ajan olleet vain kiva lisä; miehen suurimmat avut kun ovat aina olleet joissain aivan muualla kuin pistepörssissä.
Rotan anatomia
Mikä sitten tekee Sean Averysta liigan vihatuimman pelaajan? Mies pelaa kovaa, eikä aina niin kovinkaan rehdisti. Avery tökkii, repii, raastaa, taklaa – usein myöhässä ja kyynärpäät korkealla - ja miehen moottoriturpa käy koko ajan. Kaikki nämä tekijät ovat tehneet hänestä vierasfanien keskuudessa vihatun kiekkoilijan. Ja saattaapa joidenkin kiekkofanien ärtymystä lisätä Manhattanin Rotan taannoinen seurustelu hunajaisen näyttelijä Elisha Cuthbertin kanssa.
Kanssapelaajien keskuudessa moiset ominaisuudet jäällä tuskin pahemmin hetkauttaisivat; NHL-kiekkoilijat tietävät kaikkien edellä mainittujen temppujen kuuluvan vain Averyn rooliin jäällä. Sen sijaan miehen vähintäänkin kyseenalaiset lausunnot kaukaloiden ulkopuolella ovat saaneet verenpaineen kohoamaan Averyn kollegoiden keskuudessa.
NHL:n työsulun aikana Avery teki sopimuksen Lahden Pelicansin kanssa, mutta pelasi Suomessa vain kaksi peliä ja lähti yhtäkkiä ilmoittamatta mitään takaisin Pohjois-Amerikkaan. Sittemmin Avery kirjoitti NHL:n pelaajayhdistyksen suljetulle keskustelupalstalle vuodatuksen Suomen huonoista oloista ja surkeasta jääkiekosta, ja kehotti kaikkia NHL-pelaajia välttämään Suomea ja SM-liigaa.
Avery oli jo aiemminkin herättänyt kohua; työsulun alettua hän syytti NHL:n pelaajayhdistystä jäsenilleen valehtelemisesta. Vuoden 2005 kesällä hän kommentoi Denis Gauthierin taklausta preseason -pelissä, jonka tuloksena Jeremy Roenick sai aivotärähdyksen; Averyn mukaan Gauthier oli "tyypillinen visiiriä pitävä ranskalainen tässä liigassa, joka juoksentelee ympäriinsä ja esittää kovaa jätkää". Kanadanranskalaiset eivät – yllättäen - oikein osanneet arvostaa Averyn kommenttia.
Myöhemmin Avery pääsi runkosarjan aikana jälleen otsikoihin haukuttuaan Edmonton Oilersin tummaihoista hyökkääjää Georges Laraqueta apinaksi.
Tunteiden paloa ja alhaista mieltä
Myös suloisessa Suomessammekin herra Avery on kiihdyttänyt ja viihdyttänyt kiekkofaneja. Etenkin viime aikoina on saanut jossain määrin jopa huvittuneena seurata fanien kinastelua eräillä keskustelupalstoilla case Averysta. Ajoittain kun tuo väittely on alkanut muistuttaa ”Meidän äiti voittaa teidän äidin tappelussa”-tyylistä rakentavaa verbaalitykitystä. Jokaisella tuntuu olevan mielipide Sean Averysta.
Totta kai on hienoa, että Suomessakin suhtaudutaan intohimoisesti NHL-liigaan, ja omiin suosikkijoukkueisiin ja –pelaajiin. Näin kuuluu olla, eikä sitä tule suinkaan lähteä muuttamaan. Kuitenkin, ainakin allekirjoittaneelle, tulee mieleen, olisiko myös meillä mahdollista pysytellä enemmänkin faktoissa ja koettaa pitää tunteet taustalla. Kun tuollainen juupas-eipäs-kinastelu ei mielestäni oikein sovi NHL-fanille. Toisaalta taitaa vaan olla niin, että asiallinen ja puhtaasti faktoihin perustuva keskustelu jääkiekkopelistä on Suomessa valitettavan lapsenkengissään. Itse kukin toistelee vain sokeasti omaa jargoniaan, vaikka juna jätti jo aikoja sitten. Ja omasta mielestä ollaan sitten johtavia analyytikkoja, totta kai.
Hei, osaahan se pelatakin!
Avery siis nostattaa suuria tunteita, mutta mitä numero 16 oikein tuo Rangers-rosteriin? Kaiken parranpärinän ohessa monesti unohtuu eräs tärkeä fakta. Nimittäin se, että Sean Avery osaa todella myös pelata, mistä tietysti osoituksena nuo viime kevään 29 ottelua lähes piste per peli-tahdilla. Avery on hyvä luistelija, suorassa luistelunopeudessa jopa nopea, mutta kaiken kaikkiaan taitava liikkuja luistimilla. Mies on vahva aloittaja, energinen karvaaja, suorastaan erinomainen maskimies ja vielä kohtalainen maalintekijänäkin. Kun laskee yhteen yksi plus yksi, voidaan Averya huoletta pitää monipuolisena jääkiekkoilijana, joka – useiden huippujen tapaan - jakaa kiekkoihmiset puolesta ja vastaan.
Tuore NHL-sesonki ei alkanut Averylta kovin ruusuisesti: ottelussa Ottawaa vastaan mies satutti olkapäätään jäätyään Senatorsien Chris Neilin jyräämäksi. Rangers joutuikin tulemaan toimeen muutaman viikon ajan ilman työn raskaan raatajaansa. Averyn syödessä popcornia katsomossa käsi mitellassa nähtiin Averyn arvo joukkueelleen: Rangersin peli oli kaukana siitä, miltä Stanley Cup-kandidaatin peli tulisi näyttää. Ennemminkin mieleen tuli, ainakin ajoittain, erään itäsuomalaisen pääsarjajoukkueen räpiköinti oman sarjansa suvereenina jumbona. Madison Square Gardenin sinipaidat olivat yhtäkkiä aivan tuuliajolla, kun Avery ei ollutkaan tekemässä tilaa oman joukkueen tähtihyökkääjille ja hankkimassa ylivoimia omalle joukkueelleen. Onkin Manhattanin sininuttujen kannalta suotavaa, että numero 16 pysyy terveenä ja jatkaa hämmentämistä NHL-kaukaloissa. Siitä Manhattanin Rotta tunnetaan ja siitä hänelle maksetaan.
