Mielipide

Lehto ja Hovi Tapparan takalinjoilla

LIIGA / Kolumni
Äkkiseltään katsoen ainoa osasto Tapparassa, joka ei ole muuttunut vuoden takaisesta miksikään, ovat maalivahdit. Näin siitä huolimatta, että viime kauden aikana trafiikkia kyseisellä osastolla riitti. Maalivahtiosastollakin on kuitenkin tapahtunut yksi merkittävä muutos, kun loistavaa jälkeä tehnyt, suorastaan gurun maineessa oleva Jaakko Sirén on vaihtunut Raimo Jaakkolaan. Jatkoaika jututti koko maalivahtiosastoa pari viikkoa ennen kauden avausta.

Maalivahtivalmentajan vaihtuminen tuli varmasti monelle kannattajalle yllätyksenä. Olivathan Sirénin Tappara-ajan tulokset sangen vakuuttavia - Markkanen lähti jo yhden kauden jälkeen NHL:ään, ja Lehtokin kehittyi viime kaudella suurin harppauksin ollen sitten pudotuspeleissä lähes ohittamaton muuri. Muutoksen taustoista ei haluta sen suuremmin puhua

- Niin, uusi valmentaja valitsee aina valmennustiimin niiden lähtökohtien pohjalta joita itsellä on, ei siinä minun mielestäni sen kummempaa spekulointia ole, toteaa päävalmentaja Mika Saarinen.

Jaakkola itse toteaa, että häntä on jo yhden kerran joitakin vuosia sitten kyselty näihin tehtäviin, mutta silloin siviilielämässä oli niin kiireinen vaihe, ettei vaativaan projektiin voinut millään lähteä. Kun keväällä sitten asiassa lähestyttiin ja tuli uusi tilaisuus, niin hän oli valmis tarttumaan haasteeseen.

Kuka sitten on suurelle yleisölle suhteellisen tuntematon Raimo Jaakkola, ja mitkä ovat hänen mietteensä Tapparan maalivahdeista ja heidän valmennuksestaan? Siitä voit lukea lisää täältä.

Uudet tuulet puhaltavat

Viimevuotinen maalivahtivalmentaja Jaakko Sirén tunnetaan vanhan koulun miehenä, mitä kuvastaa hyvin Lehdon seuraava kommentti:

- Sirenin Jaska sanoi viime vuonna että meidän ei välttämättä tarvitse osallistua niihin muihin palavereihin, me otetaan vain niitä kiekkoja kiinni. Jaskalla oli se että kolkytä perustorjuntaa joka paikkaan ja sää huolehdit sen kiekon, pakit hoitaa ne riparit ja muut.

Vanhanaikaiselta kuulostavasta tyylistä huolimatta maalivahdit arvostavat Sirénin valmennusta.

- Mulla on aika selkeät sanat siitä, miten Jaska pystyi mua auttamaan. Nyt kuitenkin valmentaja on vaihtunut, ja silloin ei voi palata vanhaan, vaan täytyy tehdä sen uuden kanssa töitä, Lehto toteaa.

Uudesta valmentajasta Lehdolla ei vielä pomminvarmoja mielipiteitä ole, sillä yhteistyö on kestänyt vasta kuluneen kesän. Hovi taas on ollut Jaakkolan valmennuksessa jo junnuvuosinaan.

Maalivahtien mukaan erityisesti tekemisen tyyli ja kommunikointi on viime vuodesta muuttunut. Hovin mukaan Jaakkola on valmentajana keskustelevaa tyyppiä.

- Nyt mennään vähän eri tavalla, keskustellaan, katsellaan videoita ja muuta systeemiä. Kyllä mä uskon että sekin kehittää, ei siinä mitään, Lehto myötäilee kollegaansa.

Hovi toteaa kokemustensa pohjalta, että hänelle on ainakin ollut Jaakkolan kanssa työskentelystä apua. Hänen mukaansa uusi valmentaja on innokas kaveri, joka paneutuu pikkuvirheistä lähtien huolellisesti kaikkeen ja seuraa tekemisiä tarkasti.

Viime kauden sekavat kuviot

Lehdon osalta viime kausi päättyi huikeaan muutamaan viikkoon mestarijoukkueen viimeisenä lukkona pudotuspeleissä. Moni on valmis sanomaan, että ilman Lehtoa Tappara olisi pudonnut jo puolivälierissä, sen verran upeita torjuntoja mies esitteli mm. ratkaisevassa ottelussa Espoon Bluesia vastaan. Vaikka tämä muisto Tapparan maalivahdeista ehkä päällimmäisenä viime kaudesta onkin, niin kauteen mahtui myös paljon muuta.

Tästä muistuttaa Lehtokin ensimmäisenä, kun kysytään, miten paluu maan pinnalle on onnistunut

- Kyllä se on onnistunut ihan hyvin, enkä tiedä ovatko jalat hirveästi irti maasta olleetkaan, jos miettii mitä tässä 3-4 vuoden aikana on tapahtunut. Kun tuolla tavalla valmiin joukkueen taakse tulee pelaamaan, niin eihän se koskaan helppoa ole. Aina se muistetaan, mitä loppujen lopuksi kauden päätteeksi on tapahtunut. Minä olen ennemminkin itse palautellut maan pinnalle niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet taputtelemaan, että "hyvä kausi" ja kerrannut, että mitä siinä syksyllä ja alkukeväästä tapahtui.

Syksyllähän Tapparalla oli paha maalinteko-ongelma, ja tuntui että maalivahtia syytettiin kun joukkue hävisi 1-0. Suorastaan farssimaiseksi homma meni, kun korvaajaksi hankittiin Pohjois-Amerikasta Alfie Michaud, jonka otteet eivät häävejä olleet - eikä hänkään tehnyt yhtään maalia. Mahdollisesti siinä kohtaa joukkueen johdollekin alkoi mennä perille, että maalinteko-ongelmia ei ratkota maalivahtia vaihtamalla, ja Lehto sai uuden tilaisuuden.

Upea pelirupeama katkesi kuitenkin pieneen loukkaantumiseen. Loukkaantuminen taisi olla ratkaisevana tekijänä taustalla, kun seuran johto vaihtoi Hovin tilalle kokeneen Pasi Kuivalaisen. Ilmeisesti ajateltiin, että Lehdon mahdollisesti uudelleen loukkaantuessa olisi liian riskialtista lähteä pudotuspeleihin kokemattoman Hovin turvin. Kuivalainen torjuikin tultuaan varmasti suurimman osan runkosarjan lopusta. Pudotuspelien ensimmäiset neljä erää menivät sitten joukkueelta täysin penkin alle, ja Lehto sai tilaisuutensa - loppu onkin historiaa.

Lehdon tunnelmat eivät tietenkään olleet katossa maalivahtisirkuksen ollessa pahimmillaan. Yksittäinen pelaaja ei kuitenkaan voi vaikuttaa kuin omaan tekemiseensä.

- Se mitä tapahtuu organisaation sisällä, en niitä halua lähtee ruotimaan. Me tehdään kopissa ja jäällä omia juttujamme. Ei me voida mitään sille, jos hallitus päättää kabinetissa että nyt lähtee se mies ja toinen tulee tilalle. Tämä on nykyajan bisnestä, ei sille mitään voi - koitetaan vain tehdä parhaamme.

Hovin osalta kausi päättyi siis Pelicansin riveissä. Samaan aikaan mies kävi armeijaa Lahden Urheilukoulussa. Miltä nyt sitten paluu kasvattajaseuraan tuntuu?

- Kyllä se on ollut tosi mukava tulla takaisin, vaikkei sielläkään huono ollut olla. Mutta nyt ei ole armeijaa tai koulua tai muuta mistä ottaa paineita, joten voi keskittyä täysillä vain tähän hommaan. Se on kyllä tehnyt todella ison vaikutuksen mun harjoitteluun ja siihen, miten pelaamisen ottaa.

Mika Saarinen on ollut positiivisesti yllättynyt Hovin panoksesta.

- Ajattelin että Sasulla voisi olla vaikea startti koska viime kausi oli niin repaleinen ja armeija sotki vielä keväälläkin pitkälle kuvioita, mikä ei tietysti ole armeijan vika sinänsä. Tietyllä tavalla vaikean viime kauden jälkeen Sasu on tullut kyllä tosi kovasti tuohon mukaan. Nyt kun jäälle on menty ja pelit ovat alkaneet, niin Sasu on ollut erittäin ryhdikäs. Mutta pelithän se vasta sitten sen todellisen arvion paikka on.

Tuleva kausi

Viime kauden pudotuspelien vuoksi on nyt selvempää kuin vuosi sitten, että Mika Lehto lähtee kauteen Tapparan ykkösmaalivahtina.

- Ei mulla ainakaan niin paljon ole pokkaa, että lähtöasetelma olisi jokin muu kuin tämä. Hyvä kesäharjoittelu takana, urheilullisuus edelleen kasvussa ja eteenpäin menossa. Kokemuksia rikkaampi, pelannut hyviä harjoituspelejä, toteaa Lehdon asemasta Mika Saarinen.

Minkälaisia paineita Lehto sitten itse tästä tilanteesta ottaa? Ainakaan puheiden tasolla ei minkäänlaisia. Media voi laittaa ennakkosuosikin paineita tai vastaavaa, mutta ne on taas niitä mediajuttuja, kuten mies toteaa. Tilanne ei kuitenkaan maalivahdin näkökulmasta ole sen kummempi kuin muinakaan vuosina

- Jokaiseen kauteen kun lähdetään, niin se on aina yhtä vaikea ja uusi. Sitä luulee aina, että on valmis maalivahti ja on helppoa torjua niitä kiekkoja, mutta kummasti niitä livahtelee tuolla reeneissä ja peleissä maaliin. Niin että ei sitä ole koskaan valmis, oli minkä ikäinen tahansa.

Periaatteessa tässä ei ole mitään erityistä, tämä on sitä samaa kaakeleihin katsomista, perustorjuntojen hakemista ja peliin opettelemista joka vuosi. Sitten se taas nähdään, miten se lähtee liikkeelle kun pääsee pelaamaan tätä peliä. Kyllä nekin ajat on testattu kun peli ei ole kulkenut ja välillä se taas on kulkenut, ettei sitä voi tietää. Sen eteen kuitenkin tehdään hommia, että se lähtee siitä taas hyvin menemään.

Tulevan kauden henkilökohtaiset tavoitteet ovat molemmilla maalivahdeilla aika pitkälle samanlaiset. Tulostavoitteista kuten joukkueen sijoittumisesta tai maajoukkuepaikoista ei puhuta, vaan puheet keskittyvät maanläheisesti omaan tekemiseen. Ykkösasiaksi nousee rutiinin ja tasaisuuden löytäminen. Hovi toivoo, että löytäisi sellaisen tason, jossa valmistautumiset ja muut menisivät laadukkaalla rutiinilla.

- Pystyisi pelaamaan tasaisemmin, ettei tulisi sellaisia heilahteluja kuin ehkä viime vuonna vielä tuli.

Lehto jatkaa samoilla linjoilla.

-Ihan perustekemisestä se lähtee. Ihan niin kuin Sasullakin, tässä ollaan aika alkuvaiheessa.

Palaset pitää saada ensin kohdalleen, ennen kuin joukkuetta pystyy toden teolla auttamaan. Harjoitusmäärät ovat kuitenkin sellaisia, että pelaaminen kehittyy pakostakin.

- Ei se ole minullekaan mikään itsestäänselvyys, että pelaaminen on rutiininomaista. Pelaa sitten jokaisen tai joka viidennen pelin, niin se tasaisuus pitää löytää niiden pelien kautta ja auttaa sillä tavalla joukkuetta, viime kevään sankarimolari Lehto toteaa tyynen oloisena.

Kun Lehto lähtee nyt selkeämpänä ykkösmaalivahtina kauteen kuin viime vuonna, on tietysti mielenkiintoista nähdä, miten nuorten maalivahtien peliaika jakautuu. Sen paremmin Jaakkola kuin Saarinenkaan eivät halua etukäteen lähteä tätä ruotimaan, vaan toteavat, että suorittaminen ratkaisee.

- Varmaan pelaajatkin haluaisivat heinäkuussa tietää, että kuinka monta vaihtoa saavat pelata, Saarinen kuittaa.

Hovista Saarisella on kuitenkin positiivinen fiilis.

- Kyllä minulla on odotuksia siitä että Sasu astuu yhden tai kaksi askelta eteenpäin.

Lehtokaan ei lähde peliaikoja etukäteen murehtimaan.

- Kyllä se sitten kauden päätteeksi nähdään joskus maaliskuussa, että minkä verran niitä pelejä on kertynyt kummallekin. Sehän ei ole meidän käsissä, me koitetaan sitten vain hoitaa se homma ja olla kiekon tiellä.

Uusi joukkue ja pelitapa

Tapparan joukkue ja pelitapa ovat muuttuneet huimasti viime vuodesta. Maallikko voisi ajatella, että tämä tuntuu vähiten maalivahdin hommissa. Siltä näytti myös Tampere Cupissa, jossa parhaiten näytti toimivan juuri maalivahtipeli. Lehto kuitenkin toteaa, että pelitavassa on opettelemista myös maalivahdille.

- Kun mennään siihen kentällispeliin, niin pitää ymmärtää että millä tavalla vastustaja pyörittää sitä peliä sieltä kulmista, ja millä tavalla me puolustetaan, mistä annetaan niiden vetojen tulla. Toisaalta ne asiat on pilkun tarkkaan sovittuja, mutta toisaalta ei. Ne ikään kuin sisältyy siihen pelitapaan, ja me koitetaan lukea sitä pelitapaa.

Miltä pelitapa on sieltä joukkueen takaa sitten vaikuttanut? Millä tavalla maalivahdin homma eroaa viimevuotisesta?

Vaikka vertailu on Lehdon mielestä vaikeaa, niin suurin ero löytyy tietysti pakiston uusiutumisesta.

- Viime vuonna oli niin rutinoituneet ne pakkiparit. Nyt taas pelitapa ja systeemit siinä edessä ovat muuttuneet, niin me harjoitellaan pakkeja ja pakit opettelee, että koska se Lehto torjuu eteensä ja mistä kohtaa se saa kiekon kiinni.

Nykyisen joukkueen kanssa on ainakin menty pelitavallisesti eteenpäin, mutta jos ei valmentaja saa joukkueestaan parissa kuukaudessa mieleistänsä, niin sama se on maalivahdeilla, että pelaajat oppivat taas luottamaan minuun ja Sasuun, kuten Lehto toteaa. Rakennustyötä joudutaan tekemään koko ajan.

- Nämä on niin vaikeita asioita joka vuosi, ei ne menee ihan vettä vaan tuosta noin.

Kaikki tehdään kuitenkin sen eteen, että homma olisi kuosissa liigan alkupuolelta lähtien.

Hovinkin mielestä uudessa pelitavassa on todella paljon harjoittelemista. Toisaalta hän on sitä mieltä, että pelitapa on aika yksinkertainen, ja kaikilla on selkeät tehtävät. Tampere Cupin otteita paniikissa seuranneille Hovilla on lohdullista sanottavaa.

- Kyllä minä odotan, että se kohta rupeaa sujumaan. Nytkin on koko ajan kehitytty siinä, vaikka alku onkin vähän vaikealta näyttänyt.

Pakollisena mediapalasena esitetään vielä kysymys, että ketkä nyky-Tapparasta ovat niitä kaikkein inhottavimpia pelaajia maalivahdille. Hovi mainitsee ensin Öhmanin, mutta kun muuan nimi tulee esiin niin miehet ovat liikuttavan yksimielisiä:

- Pahin kiusanhenki on Venäläinen. Pistä sinne suluissa että muutenkin kuin kentällä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös