Ilves pelasi viime kaudella parasta peliään miesmuistiin. Nousujohteinen kausi päättyi niukkaan tappioon lopulta mestaruuteen marssineelle naapurille Tapparalle puolivälierissä. Tupsukorvien kannattajilla ei kannata isosti harmitella tuota seitsemännen ottelun häviämiseen päättynyttä ottelusarjaa, sillä joukkue venyi ehdottomasti äärimmilleen.
Karri Kivi toi päävalmentajana Ilvekseen onnistumisen ilmapiirin. Joukkue uskalsi yrittää olla parempi kuin onkaan ja onnistui siinä huikeasti. Joukkueesta nousi esiin Juho Liuksialan ja Otto Koivulan kaltaisia pelaajia, joita ei ikänsä puolesta vielä odottaisi Liigan terävimpään kärkeen. Ainoastaan huippulupauksilta nähdynlaiset suoritukset ovat mahdollisia.
Kivi nosti esiin monia pelaajia, joiden ura ponkaisi kertaheitolla aivan uusille urille. Maalivahti Antti Lehtonen sekä puolustuksen Olli Vainio ja Jarkko Parikka ovat mestarivalmentajan tyylinäytteitä siitä, mitä itseluottamus tekee ihmiselle.
Kivi toi kannustavan toiminnan lisäksi Tampereelle selvän pelitavallisen identiteetin. Joukkueen sisällä oli selvät sävelet siitä, miten kiekko yritettiin saada vastustajan maaliin ilta toisensa jälkeen. Kivi sai pelaajat uskomaan, että annettu pelitapa voi toimia.
Ilves ei tappioiden hetkellä vajonnut murheen alhoon, josta se aiemmilla kausilla oli löytänyt itsensä toistuvasti. Hitaanlaisesti käynnistyneen alkukauden jälkeen Ilves oli keväällä yksi Liigan kuumimmista.
Kiven jatkosopimus tuo Ilvekselle paljon hyviä asioita. Seuran vetovoima ulkomaalaispelaajien ja muiden mahdollisten hankintojen silmissä kasvaa, kun joukkueen ruorissa on menestyjäksi tiedetty mies. Lisäksi uusiutunut seurajohto ja omistajapohja takaavat tamperelaisille uskottavuuden, joka oli ollut kadoksissa yli kymmenen vuotta.
Ilves on tällä hetkellä joukkue, joka näyttää ulkopuolisen silmään iskukykyiseltä ja valmiilta menestymään. Päättymättömän tunnelin päässä kajastaa valoa. Eikä kyseessä olekaan vain juna, kuten vielä pari vuotta sitten saattoi luulla.
