Kahdeksan tehopistettä 14 pelissä riitti näytöiksi, kun Pohjois-Amerikasta Liigaan palannut Borna Rendulic vaihtoi Pelicansin KHL:ään. Taloudellisesti Pelicans ilman muuta hyötyy, mutta pelillistä korvaajaa on vaikeaa − ellei mahdotonta − löytää kesken kauden.
Yksikään liigaseura ei pysty rahalla kilpailemaan KHL:n kanssa. Myös pelin taso on kovempi, vaikka Liigaa arvioisi kuinka sinivalkoisin lasein. Rendulicin kaltaiselle nuorelle pelaajalle siirtyminen kovempaan sarjaan ja isommille tienesteille on iso ja tärkeä askel.
Kannattajatkin lienevät jo tottuneet siihen, että jokaisen onnistumisen taustalla vaanii KHL-peikko.
jokaisen onnistumisen taustalla vaanii KHL-peikko.
Eikä Rendulic toistaiseksi edes säväyttänyt otteillaan, vaikka nimekäs hankinta olikin. Oulussa varmasti jännitetään Julius Junttilan, Charles Bertrandin ja Miika Koiviston tilannetta. Sportissa puolestaan Michael Parks on varmasti KHL-seurojen tiiviissä seurannassa.
Liigaseurojen toimitusjohtajia, urheilutoimenjohtajia ja muita pelaajapolitiikasta vastaavia ei voi kadehtia. Kylmään ja pimeään pohjolaan pitäisi houkutella kilpailukykyisiä pelaajia kohtuullisilla palkoilla − ja pelätä koko ajan, että hankinta herättää kiinnostuksen KHL-seuroissa.
Pitkilläkään sopimuksilla ei ole mitään merkitystä. Jos pelaaja on riittävän hyvä, KHL:ssä on riittävästi rahaa.
Surkuhupaisinta Liigan ja KHL:n välisissä siirroissa on se, että huippupelaajien siirtymistä kesken sopimuskauden Liigasta KHL:ään ei estetä mitenkään. Sen sijaan, jos liigajoukkue haluaisi hankkia esimerkiksi vähälle peliajalle jääneen pelaajan Jokereista, niin johan heilahtaa sanktio. Liigan vahvistaminen on kiellettyä, mutta kärkipelaajien myyminen kelpaa kyllä.
KHL alistaa, ja Liiga nöyristelee niin, että vikinä kuuluu kauas itään.
