Taas tässä kävi näin, laulelee yksi suomalainen tanssiorkesteri.
Porin Ässät on noussut porras kerrallaan kohti jo vuosia sitten asettamaansa tavoitetta; vakiopaikkaa niin sanotussa keskikastissa. Tämän voi ajatella tarkoittavan vaikkapa taistelua sijoituksesta kuuden parhaan joukossa. Mitä Jyrki Ahon joukkueet tekevätkin melkein poikkeuksetta, konkurssikypsä Espoon Blues oli poikkeus sääntöön.
Aho valittiin jatkamaan kokeneen Pekka Rautakallion työtä, ja edelleen porilaisseuran päämääränä horisontissa oli kaiken toiminnan saattaminen entistä ammattimaisemmaksi.
Ahon valmennusuran jälki on kiistatonta, ajatteli pelillisistä yksityiskohdista mitä tahansa.
Kovan vaatimustason kautta Ässät kampesi itsensä jo Ahon ensimmäisellä kaudella kolmen pisteen päähän suorasta pudotuspelipaikasta, eikä meno ole paljon heikompaa ollut toisellakaan kaudella.
Ahon valmennusuran jälki on kiistatonta, ajatteli pelillisistä yksityiskohdista mitä tahansa.
Kun kotipelit näyttivät tuskaisen tahmeilta ja tappiollisilta, siinä sivussa neljä vieraspeliä tuottivat yksitoista pistettä kahdestatoista mahdollisesta. Vieläpä paikoista, joissa Ässät on pidemmän ajan trendin mukaan hävinnyt useammin kuin voittanut.
Ja näin taistelu kuudennesta sijasta jatkui, vaikka kotiotteluissa Pata ei saanut paljon mitään aikaan.
Usein uusien valmentajien projekteissa kolmas kausi on tuloksen optimoinnin aikaa. Silloin päävalmentajalla on käytössään suurin piirtein haluamansa nippu, jonka palaset ovat sisäistäneet kaikki arjen työhön liittyvät yksityiskohdat.
Entä jos marraskuun 2017 alkupäivinä niin sanotusti ilmapallo tyhjennetään?
Keväällä 2017 saattoi ässäpelaajien fyysinen uupumus koitua joukkueen kohtaloksi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, mutta kesäkuulumisten mukaan siitä jäi lähinnä oikealla tavalla epämiellyttävää tunnetta.
Tästä taas seurasi halu parantaa suoritusta ja ennen kaikkea tulosta.
Valmentajavaihdoksen varmistumisen jälkeen on olemassa henkisen ulospuhalluksen riski, joka on huomattavasti fyysistä vastaavaa vakavampi asia. Se voi itse asiassa tuhota syys-lokakuussa hankitun hyvän vireen tai jopa koko kauden.
Viisivuotiset tai pidemmät päävalmentajapestit eivät ole kiinteä osa modernia jääkiekkoa, mutta Ässien tapauksessa jää väkisinkin olo, että työ jää kesken. Vaihdoksia tapahtuu, mutta tällä kertaa syiden on oltava todella hyvät.
Muutos ei ole aina uhka, kunhan perustelut ovat kunnossa. Pahimmillaan käy niin, ettei Porissa palata aikaan ennen Jyrki Ahon pestiä, vaan pykälän verran alemmaksi.
