Hän on Jason Allison ja hän on Los Angeles Kings. North Yorkista Ontariosta kotoisin oleva Allison on varsinkin Suomessa selvästi tuntemattomin NHL:n dominaattoreista.
Liigaa tarkemmin seuraavista erittäin moni pitää Allisonia top5 keskushyökkääjänä NHL:ssä. Hänen edelleen rankataan Mario Lemieux, Joe Sakic, Mike Modano ja Peter Forsberg. Osa lisää nimen Joe Thornton mukaan kamppailuun ja myös Sergei Fedorov saa kannatusta. Sen sijaan Mats Sundin, Saku Koivu ja Alexei Jashin yhä harvemmin näkevät nimensä listoilla ennen Allisonia.
Kanada voitti olympiakultaa Salt Lake Cityn jääkiekkoturnauksessa, mutta oikean kuvan maan jääkiekon tasosta saa, kun muistaa, että sekä Thornton että Allison viettivät kisaviikot todennäköisesti etelän lämmössä. Joe Thorntonia pidetään Peter Forsbergin seuraajana seuraavana dominoivana NHL-sentterinä, vaikka hallitseva kalifi, Örnskoldsvikin ihmemies Forsberg täyttää tänä vuonna vasta 30. Tuntemattomampi Allison on Forsbergia pari vuotta nuorempi.
Bostonissa pelatessaan Allison oli Boston Bruinsin ykkössentterinäkin Thorntonin varjossa, siirryttyään Los Angelesiin Idän mediamafia on unohtanut hänet Coloradon Forsbergin selän taakse. Lännessä välimatkat menettävät merkityksensä: Torontosta katsoen Länteen ei mahdu kahta suurta.
Tyynenmeren divisioonan valtataistelu
Allisonin Kings ja Forsbergin Avalanche kohtaavat usein runkosarjassa, ja kahtena viime keväänä myös pudotuspeleissä. Siksi miesten kesken on viritelty kilpailua. Forsberg on Allisonia parempi pelaaja, sitä tuskin tarvitsee erikseen mainita.
Foppan teot on kanonisoitu varsinkin Pohjoismaissa, eikä edes Atlantin takana juuri muistuteta miehen suurimmasta viasta, eurooppalaisuudesta. Mutta ero Forsbergin ja Allisonin välillä ei ole iso. Yhtäläisyyksiä löytyy paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Forsberg on harvoin terve, Allisonilla on takanaan kaksi isoa loukkaantumista. Forsberg saattaa näyttää kentällä jumalalta, mutta Allison pystyy hänkin voittamaan pelejä tahdonvoimalla ja yksin.
Molemmat sankarit pelaavat silloin tällöin huonosti. Forsberg on helpohko suututtaa, ajaa raiteiltaan, saada unohtamaan peli ja keskittymään kostoon. Mutta Allisonpa on hidas. Kings-tähti on kehittynyt koko ajan ja on selvästi koko ajan kehittyvä varsinkin johtajana, kun taas Forsbergista ei välttämättä voi sanoa onko hän yhtään sen kummempi pelaaja kuin vuosia sitten.
Forsberg osaa puolustaa jos viitsii, Allison ehkä osaisi jos ehtisi.
Molempien vahvuuksiin kuuluu luisteluvoima ja kunnioitusta herättävä peliäly. Kun Allison tai Foppa on päässyt ottamaan muutaman potkun kiekon kanssa, tarvitaan kiekonriistoon enemmän kuin yhden miehen voimat. Se taas avaa tilaa muille, ja pehmeillä käsillä ja intuitiolta haiskahtavilla syötöillä löytyy kaveri maalipaikasta. Ylivoima on varsinkin Allisonin bravuuri, mies osaa siirtää kiekon sille pelaajalle, jolle haluaakin.
Molemmat playboyt ovat kokeilleet laidassa pelaamista. Forsberg istutetaan tiukan paikan tullen Joe Sakicin laitahyökkääjäksi, mutta ex-valmentaja Bob Hartley käytti keväällä 2001 Forsbergia myös taktisista syistä laidassa, sumppupuolustuksessa Forsbergin päättäväisyys olisi mennyt keskushyökkääjän roolissa hukkaan. Luontaista sentteriä Allisonia on yritetty koulia laitaan hitaan luistelunsa tähden. Elämä ilman kiekkoa ei kuitenkaan sopinut, eikä hidas luistelu ole uutisoidun kaltainen ongelma.
Bostonin iso puolustaja Hal Gill pelaa aina vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan, ja on kehittänyt mm. Jaromir Jagrin varjostamisesta taiteenlajin. Allisonia Gill ei kuitenkaan ole saanut helposti kuriin, vaikka on tämän entinen seurakaveri. Allison ymmärtää hitautensa ja käyttää sitä hyväkseen. Varjostaja on hänen kannoillaan koko ajan, mutta se ei estä Jasonia antamasta syöttöä omilleen. Maila on vain pidettävä vapaana, peliäly hoitaa loput. Ja jos tarve vaatii, hidas mutta vahva ja massiivinen Allison voi kantaa kahta 110-kiloista Gilliä selässään maaliin saakka. Sellaista menoa on nähty.
Boston kehitti ja hylkäsi
Jason Allison on Los Angeles Kings enemmän kuin Wayne Gretzky oli sitä, nyt kun keskitymme jääurheiluun, emme pr-toimintaan. Kings on Allisonin kolmas NHL-seura. Washington Capitals hänet varasi, mutta ei älynnyt ottaa junioritähdestään tehoja irti. Boston, joka ymmärtää hinta/laatu-suhteen päälle, hankki Washingtonista maaliskuussa 1997 Jim Careyn, Anson Carterin ja Jason Allisonin menettäen veteraanit Adam Oatesin, Rick Tocchetin ja Bill Ranfordin.
Allisonista olisi voinut tulla Bostonissa uusi Phil Esposito, mutta niin ei käynyt kahdesta syystä: ensinnäkin joukkueen omistaja Jeremy Jacobs ja nykyään muuten vain vahva mies Harry Sinden eivät halua, että kenestäkään tulee uusi Esposito. Ja toiseksi siksi, että Joe Thorntonista tulee uusi Esposito.
Kun Allison tuli Bostoniin, fanit sanoivat saaneensa kaupassa Jim Careyn ja sangollisen kiekkoja. Washingtonissa Allisonia syytettiin ajelehtimisesta. Se on törkein solvaus minkä kanadalaiselle kiekkoilijalle voi lausua. Washingtonin faneja ei paljon ilahduttanut se, että Allison oli ollut Kanadan juniorisarjojen paras pelaaja ja kaksinkertainen nuorten maailmanmestari. Allison jätti varjoonsa itse Alexandre Daiglen kun Kanada voitti MM-kultaa 1995 maalivahti Jamie Storrin ja ketjun Eric Daze-Jason Allison- Marty Murray turvin. Nuorten MM-kisoissa on nähty suurempaakin dominanssia, mutta Allisonilta odotettiin nopeaa nousua tähtikaartiin.
Washingtonissa Allison pääsi farmikausien jälkeen yrittämään myös kahteen parhaaseen kenttään, mutta Bostoniin siirtyessään junnuvuosien kosketus oli kadonnut. Siirto Bostoniin oli onni ja tragedia.
Boston elää kuin olisi vuosi 1972, kun Paul Henderson oli Kanadan sankari ja Bobby Orr tienasi vähemmän kuin mitä farmipelaaja saa tänään allekirjoituspalkkiona. Tämän jääräpäisyyden takia Boston menettää parhaita pelaajiaan useammin kuin yksikään toinen seura, ja sen takia Ray Bourquen piti mennä Forsbergin luo hakemaan Stanley Cupia.
Yksi kiekkoilun suurista nimistä, ex-manageri Harry Sinden on sivussa virallisesti Bostonin jääkiekkojoukkueen pyörittämisestä, mutta hänen antamansa lausunnot määräävät edelleen Bruinsin suunnan. Vuonna 1994 Sinden muistutti, ettei hän aio maksaa pelaajilleen huippupalkkoja siksi, että yhteyttä palkkojen ja menestyksen kanssa ei ole todistettu. Sitten hän kehotti katsomaan Los Angelesia gretzkyineen, kurreineen ja robitailleineen. Kings rämpi tuolloin.
Kolmas joukkue se oikea
24.10. 2001 Jason Allison myytiin Bostonista Los Angelesiin vaihdossa Jozef Stumpeliin ja Glen Murrayhyn. Allison oli viettänyt syksyn sylkemällä kattoon ja pieniä kiviä potkiskellen, sillä Boston ei halunnut maksaa työmiehelle työmiehen vaatimaa palkkaa. Bostonilla oli se etu, että Joe Thornton oli jo osoittanut kasvavansa supersentteriksi. Pakon eteen ajoi se, että Boston oli tehnyt jotain epä-bostonmaista: se oli maksanut itsensä kipeäksi saadakseen - Martin Lapointen.
Laituri Lapointe maksoi 5 miljoonaa dollaria. Allison olisi saatu allekirjoittamaan ehkä 6,0 miljoonalla. Los Angelesissa hän tienaa 6,5. Kuka vain NHL-manageri maksaisi mielellään miljoonan taalan erotuksen, jos saisi Lapointen tilalle Allisonin, olkoonkin, että Lapointe on kunniansa tunteva työmyyrä viimeisen päälle. Kun Allison kuitenkin myytiin, ei häntä sentään ilman annettu. Bostonissa osataan kaupanteko: Allisonista saatiin hyvä hinta. Los Angeles sai kuitenkin parhaan pelaajan.
Kings oli keväällä 2001 pudottanut Detroitin pudotuspeleissä Stumpelin toimiessa ykköskentän käskynhaltijana. Allison enemmän kuin korvasi Stumpelin, kun Kings viime keväänä taisteli Coloradoa vastaan playoffsien ensimmäisellä kierroksella huikeassa playoffs-sarjassa.
Allison taisteli erinomaisen ykköskentän keskellä laitureinaan Zigmund Palffy ja Adam Deadmarsh. Kings-koutsi Andy Murray peluutti syömähampaitaan Joe Sakicin ketjua vastaan. Sakic ja Allison järjestivät näytöksen. Andy "the Panda" Murrayn ongelmana oli se, että Glen Murrayn lähdön myötä hänellä ei ollut kunnon kakkoskenttää. Andy heitti jäälle Brian Smolinskin, ja katsoi sitten, kuinka vastustajalla oli kolmosessa Steven Reinprechtin tasoinen mies. Reinprecht, mies josta Andy Murray oli tehnyt pelaajan. Kings putosi. Sarjan puheenaihe oli kuitenkin Jason Allison. Jäällä kaiken ja vähän päälle tehnyt kanukki herätti monta ruususta huomaamaan uuden supertähden syntyneen. Miten mies oli edes päästetty pois Bostonista?
Tapahtuipa kahdesti Bostonissa
Joe Thorntoniin kohdistuneet odotukset eivät olleet ainoa syy, minkä takia Allison jätti Bostonin. Kun Allisonin tulokassopimus aikoinaan loppui, hän joutui neuvottelemaan uuden Bostonin kanssa. Washingtonissa vänkääminen on lastenkamaripuuhaa verrattuna siihen, mitä Bruins-organisaatio tarjoaa. Allison koki tulleensa neuvotteluissa nolatuksi manageri Harry Sindenin jees-jees-miesten julistaessa demonisella innolla Allisonin laiskuudesta. (Sinden itse oli tuolloin yllättävän pidättyväinen, ja sai Allisonin uskomaan Sindenin olevan ihan mukava mies.) Kolmen vuoden sopimus saatiin aikaan, mutta se oli kuoleman suudelma.
Bostonissa ollaan vieläkin katkeria siitä, että Cam Neelyn ympärille ei viitsitty rakentaa voittajajoukkuetta. Samoin kävi Ray Bourquen kanssa, ja jopa Stanley Cup Adam Oatesin kanssa olisi kelvannut ennen niin suuren seuran menestyksennälkäisille faneille. Neely, Bourque ja Oates kuitenkin kukin vuorollaan katsoivat parhaiden vuosiensa menevän hukkaan omistajan kerätessä joka ainoan pikkuhilun Bruinsia pyörittäessään.
Omistaja Jeremy Jacobsilla olisi varaa ostaa Stanley Cup. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä sitä Neelyn takia, ja Allison tiesi, että hänen takiaan organisaatio ei suuntaa muuta. Kun Allisonin ensimmäinen Boston-sopimus loppui, hän antoi agentteineen kiristykseltä kuulostavan palkkavaatimuksen. Bostonin johto muisti edellisistä neuvotteluista jääneet katkeruudet yhtä hyvin kuin Allison, ja tarjottu summa oli selkeästi pienempi. Siihen Allison oli varautunut, ja esitti nyt realistisemman tarjouksen. Siihen vastattiin tavalla, jonka osaa vain Boston ja julmalla päällä ollessaan (siis aina) Bobby Clarke: Bruins tarjosi vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla.
Allison pakkasi perheensä farmariautoon ja siirtyi harjoittelemaan yliopistojoukkueen kanssa. Boston ei häntä tosissaan halunnut, hän ei jaksanut joukkueen politiikkaa. Miksi muuten luulette, että mies parhaassa iässä, Kyle McLaren, istuu mieluummin koko kauden palkatta kuin pelaa Bostonissa?
Lopullisesti Allisonin väitetään menettäneen hermonsa uuden managerin Mike O´Connellin takia, sillä Allison olisi halunnut puoliksi eläkkeellä olevan Sindenin neuvottelupöydän taakse. Väite on sikäli outo, että luultavasti myös Allison oli kuullut O´Connellin olevan vieläkin Sindenin talutusnuorassa.
Parempi kuin Stumpel
Roolin tarkan määrittämisen tasolla Allisonille siirto oli pilvet karkottava tuulenpuuska. Los Angelesissa Allison voi soittaa ykkösviulua ja olla franchise player. Kingsien ykkönen Palffy-Allison-Deadmarsh on loistelias ketju. Se ei kuitenkaan ole pelannut usein yhdessä.
Kun Allison hankittiin Kaliforniaan, Palffy ja Deadmarsh pelasivat mieluiten Brian Smolinskin kanssa. Smolinski on nopea, häntä ei tarvitse jäädä odottelemaan siniviivalle. Allison pelasi Craig Johnsonin ja Steve Heinzen kanssa ja meni hukkaan. Onneksi ylivoima toimi: kakkoskoutsi Dave Tippett oli ohjelmoinut sen tekemään maaleja ilman Allisoniakin, mutta nyt teho vain lisääntyi, kun hieman arka Stumpel korvattiin karskimmalla Allisonilla.
Allisonia kokeiltiin, kuten aiemmin tuli jo ilmi, laiturina, sillä hänen pelättiin jäävän Lännen suunnanmuutospelissä ulos tapahtumista. Laiturina Allison voisi olla syvällä vastustajan alueella, sentteri Eric Belanger hoitaisi keskushyökkääjälle muutoin kuuluvat velvollisuudet.
Suunnitelma oli hyvä, mutta se ei toiminut. Allison kaivoi kiekkoja itselleen, mutta hänellä ei ollut kenelle syöttää. Maalintekijänä hän on hyvä, mutta ei erinomainen, ei varsinkaan jos joutuu tekemään maalit yksin. Laukauksessa ei ole mitään vikaa, se on liigan tarkimpia. Allisonilla ei vain ole maalintekijänä tappajanvaistoa, vaan hän syöttää mieluummin.
Eikä Allison nyt niin huono luistelija ole. On totta, että 5-5-pelissä hän ei ole samaa tasoa kuin monet muut tähtipelaajat. Allison ei yksinkertaisesti ehdi kaikkiin tilanteisiin. Hän olisi saattanut olla hukassa olympiakaukaloissa, aivan kuten oli Detroitin maalitykki Brendan Shanahan. Allison kuitenkin käyttää vahvuuksiaan. Häntä ei niin vain tönitä pois tasapainosta, sillä massaa on 100 kiloa ja jalat ovat vahvat. Allison on ulottuva. Ja miehen kyynärpäät ovat terävät.
Maine laiskurina on vanha ja perätön. Washingtonissa lyöty leima johtui todennäköisesti pikemminkin siitä, että Allison oli tottunut olemaan aina kentän paras pelaaja. Hän oli Kanadan juniorisarjojen Vuoden Pelaaja ja nuorten maajoukkueen tähti. Vaikka tällaiselle lapsitähdelle kerrotaan, että menestyminen NHL:ssä vaatii enemmän, niin siihen voi olla vaikea suhtautua.
Allisonilla kesti jonkin aikaa ennekuin hän tajusi, että hän ei selviä NHL:ssä vanhoilla aseillaan. Washingtonissa hänen oli vaikea näyttää parastaan, kun penkin takana oli julma mutta eksyksissä oleva Jim Schoenfeld, jonka NHL-valmentajaura on toiminut paremmin miehen ollessa pois vastuusta kakkosena. Kun Allison pääsi Bostoniin Pat Burnsin oppeihin, kuri säilyi, mutta luottamus tuli mukaan. Allisonille annettiin avaimet käteen ja kehotettiin opettelemaan ajamaan. Naarmuja ja lommoja ei laskettu. Thornton pelattiin sisään samalla tavalla. Bostonissa ei ehkä osata käsitellä ihmisiä, mutta pelaajia kyllä.
Peliälyn riemuvoitto
Allison on aina tuonut uuteen kauteen jotain uutta itsestään. Ensin hän alkoi ottaa vastuuta. Sitten liata vaatteensa, hän jopa tappelee tarvittaessa. Massaa Allison on kasvattanut salakavalan tasaisesti, mikä ilmenee siinä, että yhä vieläkin on toimittajia, jotka muistelevat vanhoja hyviä aikoja ja kirjoittavat Allisonin olevan keskikokoinen.
Luistelu on kahdella tapaa mysteeri. Toiset uskovat kaikkien huippujen luistelevan kuin Eric Heiden. Allison on hidas, se on tullut jo ilmi. Ja sitten on niitä, jotka ovat ottaneet liian tosissaan puheet hitaudesta.
Allison tietää hyvin, että jos ei ole mahdollista pysyä pelin kyydissä, hidastetaan peliä. Adam Oates, Jari Litmanen, Jason Allison. Toimii jäällä, toimii nurmella. Allison on vahva yläruumiistaan, mutta jaloistaan uskomaton. Viime kevään pudotuspeleissä Allison runnoi väkisin Coloradon maalia kohti miehiä selässään. Se oli hulvatonta katsottavaa, ja kevään jälkeen Allisonista on osattu puhua suurena pelaajana. Miksi sitten Allisonista ei puhuta silloin kun puhutaan Forsbergista, Sakicista ja Mike Modanosta?
Ainakaan Allison ei promotoi itseään näkyvästi. Allison ei juuri esiinny julkisuudessa. Harva osaa sanoa mitään siviili-Jasonista. Hänellä on vaimo, jonka kanssa hän on perustanut vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvän avustusjärjestön.
Allison ihailee Mariota. Hän on mielestään lahjakas baseballin pelaaja, ja hän on innokkaasti mukana Amerikkalaisen jalkapallon fantasialiigassa. Siinä kaikki.
Allisonista on vaikea löytää haastatteluja, vaikka kanadalaisten luulisi palvovan tähteään. Washingtonissa pelaaminen ei auttanut mediahuomion saamisessa. Bostonissa oli Thornton. Los Angelesissa Shaq, Kobe ja eräät Hollywood-tähdet vievät huomion.
Säilyessään terveenä Allison tulee vuoteen 2010 asti olemaan liigan johtavia pelaajia. Siksi mies kannattaa nostaa esiin, kaikkien kiekkofanien tietoisuuteen. Suomessa Allisonia ei tunneta, koska hänen paras kaverinsa ei ole suomalainen.
Stanley Cup La-la-Landiin?
Kulunut kausi on ollut Allisonille ja Los Angelesille murheellinen. Vaikea polvivamma on pitänyt ykkössentterin poissa peleistä, mikä on näkynyt muutenkin vaikeaan sairaskierteeseen joutuneen Los Angelesin pelissä. Kingsien kapea materiaali kestää yleensä pari menetystä, sillä joukkueen vahvuus on NHL-mittakaavassa pitkälle viety urheilullisuus.
Kings on satsannut erityisesti voimaharjoitteluun, ja on pelien loppuhetkillä ja kauden lopuilla vahvimmillaan. Joukkueen kuntovalmentajat antoivat varsinkin viime kaudella auliisti itseensä tyytyväisiä kommentteja, mutta ovat nyt olleet hiljaa pelaajien paikkojen alettua pamahdella.
Soturilauma venyy kuitenkin korkeintaan tasapeliin ilman tappavaa ylivoimaa. Nyt maalin edessä ei ole ollut Adam Deadmarshia hakattavana, eikä Jason Allison ole päässyt pyörittämään pakkopeliä. Viivalta pommeja laukovat Matt Schneider ja Lubomir Visnovsky taas saavat tehdä pitkää päivätyötä paikatessaan yleispuolustaja Aaron Milleriä, jonka ura Kingseissä on ollut yhtä kipuilua. Pudotuspelipaikka on karkaamassa vaikka Allison on kiirehtinyt sairastuvalta iskemään jatkoaikamaaleja.
Kingsilla oli tapana laiminlyödä junnupuoli ja pelaajien kehittäminen Gretzky-ajan molemmin puolin, mutta viime aikoina joukkue on löytänyt hyviä yliopistopelaajia, laadukkaita jarrumiehiä ja karvaajia, sekä muita lahjakkuuksia, joista Alex Frolov loistavimpana esimerkkinä. Jaroslav Modry ja eleetön sekä nimetön muu puolustus on pelannut mainiosti. Valmentaja Murray on saanut paljon kiitosta. Kaikki näyttää siis hyvältä Los Angelesissa vaikka kuluva kausi menisikin ohi. Frolovin kehitystä toivotaan erityisesti ratkaisuihin pystyvän kakkoskentän saamiseksi kasaan.
Allisonista ei tulla koskaan puhumaan ehdottomana huippuna ellei mies tuo Kingseille Stanley Cupia. Sellainen urotyö ei ole mahdottomuus, joskin kaukainen unikuva tällä hetkellä. Allison on joukkueessaan samassa asemassa kuin Mike Modano oli vielä viitisen vuotta sitten. Huippunopea Modano on kehittynyt huvittelevasta raakileesta arvostetuksi johtajaksi ja virheettömäksi yleissentteriksi.
Allison ei ehkä koskaan yllä samalle tasolle alaspäin pelattaessa, mutta syvällä vastustajan päässä kanukilla saattaa olla enemmän annettavaa kuin jenkkihurmuri Modanolla. Forsbergia Allisonista ei tule. Foppa kun on syntynyt kansankodissa, Allison ei. Vaikka eipä Forsbergin Kentin pojalla ole sundinmaista onnea koskaan ollutkaan...