Haastattelun ensimmäinen osa julkaistiin maanantaina.
Mihin hävisi taitokiekko?
Niin kuin moni muukin entinen huippukiekkoilija myös Pietilä on huolissaan jääkiekon nykytilasta. Hän ei näe nykyistä suuntausta hyvänä, sillä taitokiekko puuttuu nykypäivänä kokonaan. Tai jos ei kokonaan, liian vähän sitä kuitenkin vanhoihin päiviin verrattuna kaukalossa näkee.
- Lalli Partinen sanoi hyvin urheiluruudussa vähän aikaa sitten, että ennen jääkiekko oli taitokiekkoa. Tämän päivän katsojat eivät tiedä mitä on taitojääkiekko, koska he eivät koskaan ole nähneet taitojääkiekkoa. Ne jotka muistavat Punakoneen aikoinaan... esimerkiksi Harlamov oli ihan sirkustaiteilija siihen aikaan.
Myös erot nykypäivän kiekkoilun ja entisajan kiekon välillä ovat selviä. Vanha harjaantunut silmä varmasti näkee muutokset vieläkin selvemmin kuin me tavalliset lätkäfriikit.
- Jos ajatellaan tämän päivän jääkiekkoilua sen ajan kiekkoon. Fyysinen pelaaminen ja vauhtihan on ihan erilaista kuin siihen aikaan. Mutta taito, sitähän hankitaan vain jäällä höntsäämällä ja nyt mennään 7-8-vuotiaina suoraan jäähalliin. Ennen pelattiin katulätkää, väännettiin ja käännettiin - nykypäivänä on unohdettu ettei taitoa saa samalla tavalla kuin fyysisiä ominaisuuksia.
Kysyttäessä Pietilän peliuran pelaajapalkkioista, vastaus tulee lyhyenä, kuin apteekin hyllyltä.
- Minä olen aina sanonut, että jos meidän pojasta tulee joskus kova pelimies, se ei enää pelaa banaaneilla ja Maraboun suklaalevyillä. Vedä siitä sitten johtopäätökset, Pietilä nauraa.
- Minun mielestä nykyajan jääkiekolla on huono suunta siinä mielessä, että pelaajat ovat fyysisiä ihmisrobotteja ja ne vetävät vain sen oman kaistansa ja taklaavat. Toki omalla alueella riplaaminen on typerää, mutta kyllähän jääkiekkoon kuuluu sekin, että sitä hiukan sinne kentälle suodaan. Kyllä tämän päivän kiekko on väritöntä, kun katsot vaikkapa NHL:n pelejä. Sellainen puhelinkaappi lähtee ja punaviivan jälkeen laittaa kiekon päätyyn. Sinne sitten painetta.
Tällaisia asioita on hyvin vaikea korjata, varsinkin kun nykypäivänä menestys on yleensä kaiken a ja o. Tarvittaisiin melkoinen persoona muuttamaan suuntaa ja tuskin silläkään kehitystä pysäytettäisiin. Pietilä kuitenkin osaa toivoa, mihin suuntaan kiekon pitäisi mennä.
- Kyllä jääkiekossa pitäisi vähän palata sinne meikäläisen aikaan siinä mielessä, että lisää sitä taitokiekkoa. Kovaahan siellä kyllä mennään. Siellä on hirveästi fyysisyyttä kentällä. Painipareja löytyy, kun jokainen pitää vain sen oman miehensä. Kyllä sitä luovuutta tarvitsisi saada paljon lisää ja vähän palata taaksepäin. Mutta milläs nykynuorille opettaa sellaista taitoa ja tekniikkaa. Kyllä Venäläisillä on taitavia pelaajia, ihmetellä täytyy miten ne siellä valmentaa ja missä me mennään metsään..
Juniorivalmennusta nuorten ehdoilla
Kun tulee puhe juniorivalmennuksesta ja juniorijääkiekosta, Pietilän kasvoilta voi lukea huolestuneisuuden. Juniorijääkiekkoilu on erittäin tärkeä osa jääkiekkomaailmaa ja siinä riittää eittämättä paljon parannettavaa. Pietilällä on myös tähän asiaan mielenkiintoisia näkemyksiä.
- Kun menet katsomaan tämän päivän junioripelejä, siellä huutaa valmentaja ensimmäisenä "Pura! Pura!, kun tulee paniikki. Nuorelle pelaajalle pitäisi antaa mahdollisuus voittaa se epäonnistumisen pelko ja sitä ei tarpeeksi nykypäivänä tapahdu. Kyllähän sinä virheitä teet elämässäkin ja niin käy myös väistämättä jääkiekossa, muuallakin kuin omassa päässä. Kyllä sinun täytyy uskaltaa yrittää jotain erilaista ja ihmeellistä, mutta tämän päivän kiekko torppaa sen mahdollisuuden. Tällä tavalla hyvässä lykyssä yhteen kaupunkiin tulee 1000 juniorin joukosta 500 helkkarin hyvää purkajaa. Jos et pura sitä kiekkoa, joudut vilttiin.
- JYP tekikin hyvin, kun he voittivat kolme kertaa A-junioreiden Suomen mestaruuden tässä ihan viime vuosina. He käyttivät hyväkseen sitä, että ne nuoret pelaajat saivat vastuuta eivätkä ottaneet ulkomaalaisia sinne. Olihan siellä Ton ja Chlubna ja ne ovatkin tosi hyviä. Mutta kun näille nuorille antaa peliaikaa ja vastuuta, kyllähän se on minun mielestäni kaiken A ja O.
Nuorten pelaajien peluuttaminen ja harjoituttaminen saa Pietilältä pyyhkeitä, eikä ehkä aivan syyttä. Pietilän mielestä perusasioita ei korosteta tarpeeksi ja hyvän tai huonon pelaajan leima lyödään otsaan aivan liian aikaisessa vaiheessa.
- Minä olen ollut aina sitä mieltä, että jos lähetään valmentamaan nuorimpia junioreita, pitäisi luistella viisi vuotta. Pelkästään luistella ja luistella ja sitten vielä kiekon kanssa luistella. Luisteluhan on kuitenkin jääkiekon A ja O. Mutta ei sillä luistelullakaan ole mitään merkitystä, jos sinulla ei ole sitä työkalua koko ajan mukana. Eihän timpurikaan mene koskaan ilman vasaraa työmaalle! Siellä on niin monta persoonaa joukkueessa, että leikkimielellä pitäisi mennä eteenpäin.
- Ja toinen juttu mikä musta on huolestuttavinta…olen aina sanonut, että hakekaa sinne hyviä tyyppejä. Minä tarkoitan sillä sitä, että nyt kun on tällaisia pieniä matalajalkaisia pitkäselkäisiä, nehän pörrää niin helkkaristi. Kumminkin jääkiekko on fyysinen laji ja sieltä tulee niitä isoja pelaajia. Jääkiekko on kuitenkin suhteellisen isojen miesten laji.
- Isot miehetkin osaavat liikkua, mutta kun osa kasvaa ja niillä on vaikeaa koordinaation kanssa, nämä pikkupörrärit vie niiden peliaikaa juuri siinä vaiheessa, kun minun mielestä pitäisi hirveästi pelata ja antaa mahdollisuus kaikille pelata. Ethän sinä viltissä, nelos- tai vitosketjussa kehity. HPK:ssa on nyt hyvin, kun on menty siihen, ettei heti tehdä niitä tasojoukkueita alusta alkaen.
Mutta ei silti. Vaikka tasojoukkueiden perustamisessa ollaan nykyään entistä varoivaisempia, on raja edelleen Pietilän mielestä liian matala.
- Kyllä tasojoukkue 12-vuotiaanakin on väärin ja jos sinä joudut sinne kolmos- tai nelosjoukkueeseen, se organisaatio onkin jo ihan toisenlainen kuin tällä ykkösjoukkueella. Ei sieltä ole mahdollista nousta ylöspäin.
Muisteloita
Kun pelaaja pelaa yli kymmenen vuoden uran, jää käteen myös paljon hauskoja tapauksia ja sattumia. Ei ole epäilystäkään etteikö näitä juttuja löytyisi myös Pietilän takataskusta. Yli puolet haastattelusta menikin vanhojen muistelemiseen ja lahjaksi saadun leikekirjan selaamiseen. Seuraavassa Pentti Pietilän muistelmia omalta uraltaan.
- Silloin kun minä olin 50-vuotta, Rannan Hely kokosi minulle tämän kirjan. Täytyy sanoa, että kyllä itku tulee silmään, kun katselee näitä vanhoja kuvia ja juttuja - näissä on nostalgiaa. Ajatelkaa, että Rinkelinmäki tuli vuonna 1965. Sitten vuonna 1970-73 oli nämä HPK-Tarmo -ottelut. Miettikää niitä yleisölukuja siihen aikaan, 3000 katsojaa poikkeuksetta ja se on minun mielestäni hirveä määrä tekojäällä!
Leikekirjaa selaillessa Pietilän silmään osuu juttu Kärpät– HPK -ottelusta, jossa he löylyttivät Kärpät Oulussa maan rakoon ja saman tien hän huomaa jutun silloisia maailmanmestareita vastaan pelatusta ottelusta.
- Kärpät lähti kuin leppäkeihäät silloin, mutta joku silpas samassa pelissä meikäläiseltä huulet auki. Nämä olivat maailmanmestareita. Maalimerkinnät olivat Hlinka, Hlinka... minä tein siinä ottelussa kolme maalia ja Hanski syötti kaikki. Maailmanmestareita vastaan pelattiin ja oltiin ihan pystymetsästä ja tämä oli vuonna 1975. Ei yhtään vaihdossa hävitty silloin.
- Me mentiin Puolaan pelaamaan vuonna 1976. Varsovaan oli rakennettu tosi komea jäähalli [osoittaa kuvaa]. Vessat siellä oli sitten sellaiset, että siinä oli reikä lattiassa ja seinässä kahva, josta otettiin sitten tukea kun siinä kyykittiin. Voitte sitten kuvitella, kun oli vähän isompi hätä, millaisessa kunnossa jalat sen jälkeen olivat. Ajatelkaa nyt! Noin komea jäähalli eikä kunnon vessoja!
- Vuonna 1980, kun Kurri lähti kohti uria, pelattiin Helsingissä Jokereita vastaan. En minä edes tiennyt silloin kuka Kurri on. Se pelasi silloin meitä vastaan. Kun mentiin ensimmäistä kertaa Helsinkiin, ensimmäisissä liikennevaloissa joku meidän bussista huusi: "Hävitään. Punaiset palaa!".
- Silloin kun Jursinov meni KooVee:hen pelaajavalmentajaksi, siellä oli sellainen huippulahjakas pelaaja, jota Limu-Lateksi kutsuttiin. Oltiin sitten palaverissa, Jursinov puhui ja joku tulkkasi. Tämä Limu- Late meni ja pieraisi kesken Jursinovin puheen. Jursinov siinä hetken aikaa katteli ja jatkoi sitten puhetta. Sitten se lopetti, käveli pois ja vinkkasi erään Koskisen puheillensa. Jursi kysyi Koskiselta kuka tämä pieraisia oli. Koskinen sitten mainosti, että se on Tampereen lahjakkain pelaaja. Jursinov oli vain todennut, että ei ole tässä joukkueessa, jos hän valmentaa. Limu-Late meni sitten Tapparaan pelaamaan.
- Ajatelkaa, mentiin ensimmäisen kerran junalla Ouluun, kun Oulun Kärppiä vastaan karsittiin pääsystä mestaruussarjaan. Mentiin sinne merenrantaan, missä ei ollut jäähallia ja voitettiin se ottelu 0-3. Minä tein meidän kaikki maalit.
- Sellainen Weckström pelasi aikoinaan SaiPassa. Hanskihan löi siltä pohjeluun poikki, kun ne pelasivat ensimmäisiä vuosia liigassa. Mentiin sitten Lappeenrantaan - Weckström vinoili aina - ja meillä oli uudet pelipaidat. Vedettiin juuri lämmittelyä siinä, kun Wecström sanoi: "Aijaa, pojilla on parhaat päällä.". Sitten tuli kauhea tappelu - Savolainen ja Weckström alkoivat tapella. Weckström heitti sitten hanskat jäähän ja sanoi Hanskille: "Tappele sinä noitten hanskojen kanssa, niin minä haastan voittajan!".
- Kun minä lopetin, Hanskihan meni sitten Kiekkoreippaaseen. Ne pelasivat sitten Ilvestä vastaan ja kiekko meni kulmaan. Sinnehän piti sitten mennä, koska valmentaja niin käski. Sitten alkoi kuulumaan sellainen kauhea rouskuna - Siltanen tuli sieltä ja taklasi Hanskia niin, että kaikki vehkeet mitä lähti vain irti, levisivät ympäri kenttää. "Ei mitään, selvittiin hengissä", Hanski sanoi ja peli jatkui. Viimeisessä erässä tuli sitten taas samanlainen tilanne; kiekko kulmaan ja pakko mennä perään. Hanski sitten ajatteli, että kun hän on siellä laidassa, hän tekee sitten kyykkykikan siinä laidan vieressä. No niinhän siinä kävi, että Hanski lensi sitten kyykyssä sinne plekseihin.
