Mielipide

Huippujääkiekkoilijasta perunamestariksi – Pentti Pietilä, osa 1

LIIGA / Kolumni
Jatkoajalla oli mahdollisuus tutustua viime kauden aikana Pentti Pietilän jääkiekkouraan. Hattulalainen maanviljelijä ja poliitikko teki tuhoisaa jälkeä kaukalon sisäpuolella ja hän onkin yksi kaikkien aikojen kirkkaimmista tähdistä hämeenlinnalaisessa jääkiekkohistoriassa.

Pentti Pietilä teki urallaan kovaa jälkeä, sen todistavat myös miehen tilastot: 240 ottelua, 168 täysosumaa ja 94 syöttöä. Pisteitä yhteensä 262 ja rangaistusminuutteja 132. Yli piste per peli tahti koko uran ajan HPK:ssa sekä kolmesti valinta Hämeenlinnan suosituimmaksi kiekkoilijaksi. Ei sovi myöskään unohtaa, että Pietilä on HPK:n kaikkien aikojen paras maalintekijä. Vain Pekka Peltola ja Mika Lartama ovat päässeet Pietilän kanssa samaan maalimäärään, mutta he tarvitsivat samaan maalimäärään enemmän pelejä.

Järven jäältä HPK:n ykköseen

Pentti Pietilästä tuli jääkiekkoilija ehkäpä onnekkaidenkin sattumien kautta. Totta kai kiinnostus ja innostus lajiin oli suurta ja lahjojakin piti löytyä, mutta siihen aikaan harvoin onnistui tiensä raivaamaan edustusjoukkueeseen. Pietilä kuitenkin pystyi siihen ja mikä erikoisinta, hänet värvättiin mukaan lähes suoraan järven jäältä, Kuivansillan höntsäpeleistä.

- Minähän pelasin 20 vuotta jääkiekkoa Hämeenlinnassa. Isä halusi sitten mennä pelaamaan Tarmoon, mutta ei siitä sitten tullut yhtään mitään. Sitten kumminkin minä pääsin pelaamaan viimeisiä pelejä Tarmon A-junioreihin, minä tein maalejakin niin pirusti silloin. Minä muistan, kun KooVeeta ja muita vastaan pelattiin, eräs vanginvartija Salmen tuli kysymään minua Tarmon ykkösen harjoituksiin. Se oli ihan kevättalvea jo ja minä ajattelin, etten jaksa enää siinä vaiheessa kautta. Sitten minä lopetinkin jääkiekon ja menin pelaamaan HPK:hon potkupalloa. Sitten kun oli tämä pahin aallonpohja Hämeenlinnassa eräs Mustonen kuuli, että minä olen pelannut Tarmon A:ssa ja sitten minä menin HPK:n ykköseen. Minä olenkin aina sanonut menneeni suoraan järven jäältä HPK:n ykköseen, niin kuin periaatteessa olenkin, Pietilä muistelee uransa alkutaivalta.

Heti perään Pietilä muistaa tapauksen Kuivaltasillalta, jossa siihen aikaan pelattiin monet ikimuistoiset jääkiekko-ottelut. Hämeenlinnassa elettiin vielä aikaa ennen Rinkelinmäkeä.

- Minä kävin jo 15-16-vuotiaana potkukelkalla pelaamassa Kuivallasillalla ja siellä oli hyviä höntsypelejä. Siellä oli silloin kaksi kenttää ja sitten pääkenttä, jossa sitten kävi katsomassa vajaa 5000 ihmistä, kun Tarmo ja TBK pelasivat.

- Sitten kerran kun potkukelkalla tuosta mennä tempasin sinne, Karhu-Kissat tulivat pelaamaan sinne Tarmoa tai HPK:ta vastaan. Pelattiin sitten höntsöä siinä ja sinne tuli sitten Linnainmaa - Kyntölä - Turunen, sen ajan nallipyssykenttä maajoukkueessa. Karhu-Kissojen linja-auto tuli sinne aikasessa, joten ne tuli sitten höntsäämään ja lämmittelemään meidän kanssa.

- Minä olin sitten sillain ”jaahas”. Minä tiesin siihen aikaan hyvin ne kaverit. Potkukelkka oli hyvin timmissä siinä ja sitten piti tietenkin oikein parasta näyttää niille. Sitten kun se höntsääminen loppui, Linnainmaa tuli sanomaan minulle, että illalla sitten nähdään. Minä sitten kerroin sille, että en minä ole koskaan pelannutkaan näissä joukkueissa ja että katsomoon kyllä tulisin isän kanssa, Pietilä nauraa.

- Siitä pikkuhiljaa se sitten lähti, hän jatkaa.

Uran alku ei koskaan ole helppo, eikä se sitä ollut myöskään Pietilälle. Hän oli kuitenkin tarpeeksi hyvä pystyäkseen sulkemaan ivailijoiden suut teoillaan kaukalossa. Pietilä kuitenkin muistaa, että epäilijöitä ja huuteluita tuli vastaan ennen suurta glooriaa.

- Aikoinaan, kun menin sinne HPK:n ykkösjoukkueeseen, Iäksen Patu, minä ja Pullin Vexi oltiin ketjuna. Patu meni ensimmäisenä kentälle ja minä seurasin. Minulla oli juuri toinen jalka kentällä laidan yli, kun joku huusi "Menkää helvettiin sieltä! Siellä on peli!".

- Ala siinä sitten tallaamaan uraasi, Pietilä muistelee huvittuneena.

Pietilä on ikuisesti kiitollinen HPK:lle siitä, että hän sai mahdollisuuden pelata jääkiekkoa kaupungin ykkösjoukkueessa. Hänen mukaansa ei voi tarpeeksi korostaa jo silloin organisaatiossa vallinneita oloja – HPK oli yksi suuri perhe. Pietilä pelasi ja hänestä pidettiin huolta. Vaikea sanoa, mitä Pentti Pietilästä olisi tullut ilman jääkiekkoa, mutta ainakin se helpotti tulevaisuutta.

- Minä sanon suoraan, että olisin jossain Perttulan ala-asteella ollut, jos en olisi HPK:hon päässyt. Kyllä se sellainen korkeakoulu oli. Ajatelkaa, kyllä nuo niin hienoja aikoja ovat olleet, että itsekin ymmärrätte, kun tuosta joutuu siviiliin ja sinä olet ollut 20 vuotta ihmisten taputeltavina. Järkeä tarvitsi olla päässä, Pietilä toteaa.

Jääkiekkoa, jalkapalloa, maaleja ja lopettamisen tuskaa

Vaikka Pentti Pietilä oli kiistatta erittäin lahjakas jääkiekkoilija ja siunattu maalintekijän ominaisuudella, ehti mies pelata urallaan myös jalkapalloa. Omien sanojensa mukaan nuori Pietilä ei ollut koskaan tarpeeksi hyvä jalkapalloilijan uraan, mutta yksi Suomisarja-ottelukin tilille kirjattiin.

- Eräs Jokisen Pertti soitti kerran ja kysyi minua pelaamaan suomisarjan otteluun pelaajapulan takia. Sitten mentiin pelaamaan Mikkelin Pallokissoja vastaan, minä olin silloin 17-vuotias ja pelasin potkupalloa HPK:n kakkosessa. Ne poimi minut tästä linja-autoon ja sitten kohti Mikkeliä. Minä en päässyt pelaamaan kuin 2 minuuttia lopusta, Pietilä selventää jalkapalloilijan taustojaan.

- Kun tultiin kotiin, oli kaunis kesäilta ja oltiin voitettu Pallokissat 1-0. Sitten minun ihmetykseksi ne jättikin minut Hämeenlinnan torille enkä päässytkään samalla kyydillä kotiin. Siihen aikaan minä sain kymmenen markkaa päivärahaa. Kun sitten oli niin kaunis kesäilta, minä menin ja juoksin kotiin, kertoo Pietilä ensimmäisestä ja ainoasta jalkapallon Suomisarja-ottelun jälkipeleistä.

Myös Forssan Palloseura tuli tutuksi Pietilälle ja sitä kautta myös entinen NHL-valmentaja ja Porin Jazzien toimitusjohtaja Alpo Suhonen, joka valmensi silloin forssalaisia. FoPS:n visiitti Pietilällä oli lyhyt, mutta joitakin muistoja on silti tarttunut käteen myös tuolta ajalta.

- Minä olin silloin 28-vuotias ja Suhonen oli FoPS:n valmentajana. Minä sitten itse kysyin jos pääsisin sinne pelaamaan - FoPS pelasi silloin sen ajan Mestistä. Sinne tuli juhannuspäivänä jäät ja minä menin sinne sitten juhannuksena, mutta en siellä sitten kauaa pelannut. Pelityyli oli liian rynnivää siellä siihen aikaan, eikä se ollut sellaista taitojääkiekkoa kuin Hämeenlinnassa.

- Silloin kun minä menin FoPS:n harjoituksiin -76, juoksin cooperin-testissä 3600 metriä. Suhonen kysyikin multa silloin, että olenko väärällä alalla ja että pitäisikö minun mennä juoksemaan kilpaa vai tulla pelaamaan FoPS:iin jääkiekkoa. Halusin sitten tietysti FoPS:iin jääkiekkoa pelaamaan, Pietilä jatkaa.

Pitkällä urallaan Pietilä on tietysti saanut mahdollisuuden pelata monen valmentajan alaisuudessa ja Suhonen on vain yksi monesta, jotka pääsivät Hattulan maalitykkiä valmentamaan. Aikoinaan Pietilä harjoitteli omatoimisesti, mutta jokaiselle valmentajalle tämä järjestely ei kuitenkaan käynyt päinsä. Nöyrtymistä ja vastaan tulemistakin hän joutui kertaalleen harrastamaan.

- Minua on valmentanut Sulin, Mäkinen ja Määttänen. Sulin tiesi hyvin sen, että harjoittelin omatoimisesti paljon. Määttänen tuli viimeisenä vuotena HPK:n valmentajaksi. Kerran veljeni Harri sanoi sitten, että pihalla happaroittee joku äijä. Määttänenhän se siellä oli ja sanoi tomerasti: "Olet kuka Pietilä tahansa, maanantaina olet harjoituksissa." Minä olin silloin 34- tai 35-vuotias ja siinä sitten vakuuttelin, että tottahan toki minä harjoituksiin saapuisin, eihän harjoituksista pois saa olla. Harjoituksissa myös sitten olin.

Pentti Pietilä on HPK:n kaikkien aikojen paras maalintekijä 168 maalillaan. HPK:n kaikkien aikojen parhaalla pistemiehellä, Hannu Savolaisella, on myös ollut erittäin suuri osa Pietilän menestyksessä. Pietilän kanssa Savolainen muodosti lähes erottamattoman kaksikon, joka sai kentällä ollessaan aina jotakin aikaan – hyvässä ja pahassa.

- Maalit eivät pidä paikkaansa. Suomisarjan maalit puuttuvat kaikki, tuossa on vain ykkösdivisioonan maalit. Kolmesataa maalia tein aikoinaan, Pietilä tarkentaa 168 osuman tilastoa.

- Me pelattiin Savolaisen Hanskin kanssa samassa ketjussa 11 vuotta! Hanski on kyllä hyvä jätkä. Sehän tappelikin tosi paljon aikoinaan. Hanski se mieluisin ketjukaveri olisi edelleen, Pietilä muistelee lämmöllä entistä ketjukaveriaan ja hyvää ystäväänsä.

Pentti Pietilä on elänyt suomalaisessa jääkiekossa sitä aikaa, kun viritykset ulkomaille eivät ole vielä olleet kauhean ajankohtaisia. Yhden virityksen silloisen tshekkoslovakian suuntaan hän silti muistaa.

- Kun minä pelasin FoPS:ssa silloin -76, Rautavirta soitti ja sanoi, että tule pelaamaan tänne [johonkin päin Tshekkoslovakian rajaa]. Siellä oltaisiin oltu keramiikkatehtaalla töissä puoli päivää ja puolet oltaisiin pelattu. Samaa matkaa se lähetti minulle Mersun syöttinä, mutta en minä voinut lähteä, kun oli ammattikin - maanviljely.

Moni jääkiekkoilija asettaa uransa tähtihetkeksi yleensä jonkun yksittäisen tapahtuman, esimerkiksi Suomen mestaruuden. Pietilä sen sijaan on sitä mieltä, että itsessään ura on jo tähtihetki ja myös tässä asiassa on havaittavissa, kuinka kiitollinen Pietilä on siitä kaikesta, mitä HPK hänelle urallaan tarjosi.

- Tähtihetkeksi voisi kyllä lukea sen, että minä olin ihan maalainen ja kuitenkin pääsin sitten pelaamaan niin isoon organisaatioon kuin HPK siihen aikaan oli. 3 - 4 kertaa karsittiin mestaruussarjaan pääsystä. Kyllä sekin on huippuhetki, että minut valittiin kolmesti Hämeenlinnan suosituimmaksi pelaajaksi. Sitten tietysti oli hieno juttu, kun jäähalli valmistui vuonna 1979-80 juuri sillä lailla, että pääsin samoihin aikoihin sairastuvalta kolmen viikon jälkeen pois, Pietilä luettelee.

Myös veteraanien maailmanmestaruus on jäänyt Pietilän mieleen hienona saavutuksena ja kokemuksena.

- Mehän voitettiin 50-vuotiaiden veteraanijoukkueen kanssa oman ikäistemme MM-kultaa. Pääsin sellaisten mestareiden kanssa pelaamaan, kun Oksanen ja Ansakorpi. Meikäläinen on kuitenkin melko mitätön mies näihin verrattuna. Ikä on tasoittanut vähän tätä menemistä ja tulemista.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, niin myös jääkiekko. Pentti Pietilän ura loppui niin kuin normaali ura yleensä jääkiekkoilijalla loppuu – ikä tuli vastaan, aika loppui ja kiinnostusta ei riittänyt enää jatkaa. Melkein koko ikänsä HPK:ssa pelanneena ja kuuluneena lopettaminen ei ollut helppoa, mutta siitäkin Pietilä selvisi kunnialla.

- Kyllä se lopettamisen tuska oli hirveä. Siinä tulee sellainen tyhjiö, kun ikänsä oli pelannut. Onneksi meikäläinen kuitenkin lopetti silloin eikä vasta sitten, kun joku olisi alkanut huutelemaan, että alapas lopettelemaan.

Elämää on myös jääkiekon ulkopuolella. Nykyään Pentti Pietilä on Hattulan oma perunakeisari ja räiskyvä kunnallispoliitikko. Yhtäläisyyksiä politiikan ja jääkiekon välillä Pietilän mukaan on.

- Sosiaalinen kanssakäyminen yhdistää kyllä lätkää ja politiikkaa. Joutuu erilaisten ihmisten kanssa tulemaan toimeen. Silloin kun minä menin ensimmäistä kertaa ylipäätänsäkin kaupunkiin, kaikki oli silloin oppikoulussa siellä. Kyllähän siellä puhuttiin eri asioista ja se oli vaikeaa sopeutua sellaiseen porukkaan. Sitten kun aikaa meni eteenpäin, puhuttiin maataloustukiaisista - kaupunkilaiset naljailivat. Kyllä minun piti aina sopeutua siihen. Kyllä sinun piti elää sen mukaan, että sinut hyväksyttiin siihen porukkaan. Minä olen onneksi aina ollut sosiaalinen ja minut on aina hyväksytty .

Arvotetuimman kiekkopersoonan nimeäminen ei tuota Pietilälle vaikeuksia. Samaa miestä kun arvostaa niin moni muukin nuorempi ja vanhempi jääkiekkoihminen. Tämä herra kun on pyörinyt lajin parissa Pietilän ajoista näihin päiviin saakka.

- Kyllä minä kiekkopersoonana arvostan Vellu Ketolaa. Se oli miehen kokoinen ja miehen mittainen.

Haastattelun viimeisessä osassa Pietilä kertoo mielipiteensä nykypäivän juniorityöstä, puhuu nykyajan jääkiekosta ja tarjoaa Jatkoajan lukijoille jääkiekon värityskirjan a´la Pentti Pietilä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös