Uuden työehtosopimuksen vuoksi NHL-seurat lähettävät nuoret varauksensa mieluummin takaisin junioriliigoihin kuin peluuttavat heitä pienellä peliajalla ylimmällä ammattilaistasolla. Kuitenkin osa pelaajista on niin lahjakkaita, että seurat eivät voi tehdä muuta kuin ottaa heidät pelaavaan kokoonpanoonsa jo ennen kahdettakymmenettä syntymäpäivää.
NHL ottaa omansa
Tämän vuoden kisojen tunnetuin poissaolija on tietenkin numero 87 – Sidney Crosby. Sid the Kid ehti osallistua kaksiin nuorten MM-kisoihin, ennen kuin siirtyi NHL:ään pingviinipaitojen riveihin. Osallistuessaan Helsingissä ja Hämeenlinnassa pidettyihin kisoihin vuonna 2004 hän oli vain 16 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen, toiseksi nuorin kisoihin osallistunut pelaaja. Nykyisin Florida Panthersin riveissä puolustava Jay Bouwmeester oli vielä kuukautta nuorempi, kun hän osallistui ensimmäisiin kisoihinsa vuonna 2000 Ruotsissa.
Helsingissä Crosby onnistui tekemään viisi pistettä kuudessa pelissä, mutta käytännössä oli hopeaa voittaneessa joukkueessa varsin pienessä roolissa. Seuraavana vuonna USA:ssa pidetyissä kisoissa hän oli jo merkittävämpi tekijä, mutta joukkueen tehokkain hyökkääjä oli kuitenkin Patrice Bergeron ja vaahteralehtisistä myös Ryan Getzlaf ja Jeff Carter keräsivät Crosbyä enemmän pisteitä. Pääasia kuitenkin oli että joukkue voitti ylivoimaisesti maailmanmestaruuden. Näin Crosbyn saaliina kaksista kisoista oli kulta ja hopea.
Ikänsä puolesta Crosby olisi ollut oikeutettu pelaamaan niin viime kuin tämänkin vuoden kisoissa. Sen sijaan hän on pelannut maailman kovimmassa kiekkoliigassa huimaavalla menestyksellä. Ensimmäisenä kautenaan hän teki nuorimpana pelaajana yli sata pistettä ja tällä hetkellä keikkuu pistepörssin kärjessä lähes kahden pisteen keskiarvolla per peli. Jos Sid olisi osallistunut kisoihin kahta kertaa useammin, niin todennäköisesti hän olisi laittanut uusiksi sekä Peter Forsbergin omistaman MM-kisojen piste-ennätyksen että Pavel Buren hallussa olevan maaliennätyksen.
Crosby on NHL:ssä pelaavista kanadalaisista teineistä paras, mutta ei siis ainoa. Saku Koivun rinnalla Montrealissa jyräävä Guillaume Latendresse voisi tällä hetkellä olla valmistautumassa toisiin nuorten MM-kisoihinsa, mutta koska hän on ranskankielinen, hän pelaa tällä hetkellä NHL:ää. Tätä mieltä on ainakin Patrick Roy. Tai ainakin hän oli siihen asti kun Latendresse siirrettiin Koivun rinnalle ja alkoi paukuttaa pisteitä.
Vaikka nuorukainen pääsisikin pelaamaan NHL:ään jo teininä, ei se sitä tarkoita, että hän olisi välttämättä maalleen vahvistus MM-turnauksessa. San Jose Sharksissa puolustava Marc-Edouard Vlasic saa tämä kauden NHL:ssä enemmän jääaikaa kuin yksikään toinen tulokas. Mutta jos hänet olisi lähetetty San Josen harjoitusleiriltä takaisin junioreihin, todennäköisesti hän ei olisi mahtunut Kanadan kisamiehistöön. Viisi paikkaa meni edellisvuoden maailmanmestareille, yksi paikka kisakokemusta keräävälle nuorelle Karl Alznerille ja viimeisen paikan otti loistokautta pelaava Cody Franson.
Toinen ”ehkä olisi vahvistus, ehkä ei” –tapaus on Columbuksen NHL-miehistössä kiekkoileva Gilbert Brule. Hän parina viime vuonna on dominoinut junioriliiga WHL:ää mielin määrin, mutta vaativammissa ympyröissä Brule on ollut korkeintaan keskinkertainen. Brulen kanssa samaan kategoriaan voisi vielä laskea toisen ensimmäisen kierroksen pingviinipaidan, sentteri Jordan Staalin.
Vuonna 1988 syntynyt Staal on ollut NHL:ssä yllättävän hyvä, se myönnettäköön. Vaikka kolmas Staal pystyy ulottuvuudellaan ja sijoittumisellaan kompensoimaan kankeaa liikkumistaan, hänen luistelunsa ei ole kovinkaan kaunista katsottavaa. Isommassa kaukalossa kömpelyydestä olisi varmasti vieläkin enemmän haittaa, joten mikään ehdoton vahvistus nykyiselle Kanadan kisajoukkueelle hän ei olisi.
Osataan sitä muuallakin kuin Kanadassa
Toiseksi paras NHL:ssä pelaava kasiseiska ei kuitenkaan ole Latendresse, Vlasic tai Brule, vaan Los Angeles Kingsin Anze Kopitar. Isokokoisen ja taitavan slovenialaisen peliesitykset ovat nostaneet päänsärkylääkkeiden myyntiä useammallakin NHL-paikkakunnalla. Enkä tarkoita Kopitarin maalivahdeille aiheuttamaa vaivaa, vaan ainakin Anaheimissa, Minnesotassa, Columbuksessa, Chicagossa, San Josessa, Ottawassa ja Vancouverissa toimitusjohtajat ja kykyjenetsijät hakkaavat päätä seinään ja hokevat: ”Miksemme me uskaltaneet varata vuorollamme Anze Kopitaria, miksemme me uskaltaneet varata vuorollamme Anze Kopitaria, miksemme me uskaltaneet varata vuorollamme Anze...”
Mutta NHL ei ole ainoa syy, miksi Anze Kopitar ei pelaa tapaninpäivänä alkavissa nuorten MM-kisoissa. Toinen syy on, että Slovenia ei pelaa Ruotsin turnauksessa, vaan he osallistuivat pari päivää sitten päättyneeseen nuorten MM-kisojen I-divisioonan turnaukseen Tanskassa. Kahdessa maassa – Tanskan lisäksi Italiassa – järjestetyissä kisoissa Tanska ja Kazakstan voittivat omat lohkonsa ja selvittivät tiensä ensi kauden varsinaiseen MM-turnaukseen.
Tuskinpa Tanskassa ja Italiassa mitään tulevia kopitareja nähtiin, mutta A-lohkon parhaaksi puolustajaksi valitun Latvian Oskars Bartulisin nimi kannattaa painaa mieleen. Hän pelaa Pohjois-Amerikassa QMHJL:ssä Cape Bretonin joukkueessa ja on tehnyt jo ammattilaissopimuksen hänet varanneen Philadelphia Flyersin kanssa. Bartulis valittiin Quebecin junnuliigan lokakuun parhaaksi puolustuspelaajaksi.
Itävalta oli mukana Italiassa pelatussa B-lohkossa, mutta sillä ei ollut kokoonpanossaan joukkueen kirkkaimpia tähtiä Michael Grabneria ja Andreas Nödlia. Grabner oli kesällä Vancouver Canucksin ensimmäisen kierroksen varaus ja toisella kierroksella otettu Nödl seuraa USA:n yliopistosarjassa Thomas Vanekin viitoittamaa uraa. Jos Nödl olisi yhdysvaltalainen, niin hän olisi tosissaan kamppaillut pääsystä USA:n maajoukkukeeseen.
Grabnerin ja Nödlin poissa ollessa Italian lohkon parhaaksi hyökkääjäksi valittiin Markus Schlacher, joka on pelannut joitakin pelejä Skellefteåssa Elitserienissä ja onnistunut pari kertaa maalinteossakin. Jos nämä nuorukaiset kehittyvät odotetusti, muutaman vuoden päästä Itävalta voi MM-kisoissa aiheuttaa isojakin yllätyksiä.
Aina joku sairastuvalla
Tsekin Jiri Tlusty, Kanadan Derick Brassard ja omalla tavallaan Yhdysvaltain Phil Kesselkin ovat loukkaantuneista pelaajista sellaisia, jotka olisivat vahvistaneet joukkuettaan. Kessel on ”tavallaan” tapaus, sillä hän on sairastuvalla syöpäleikkauksen vuoksi. Mutta terveenäkään hän ei pelaisi MM-kisoissa vaan NHL:ssä, Boston Bruinsissa.
Pelaajana Kessel on ikäluokkansa ehdottomia huippuja. Viime kisoissa keskushyökkääjä voitti turnauksen pistepörssin kymmenellä syötöllä ja yhdellä maalilla. Syöttövoittoinen suhdeluku 10:1:een ei anna oikeaa kuvaa Kesselin pelityylistä, sillä todellisuudessa hän on aivan erinomainen maalintekijä. Sitä osoittaa hänen tämän kauden saldonsa NHL:ssä – viisi maalia ja neljä syöttöä. Ja teholukema -8 kertoo omaa kieltään pelaajan puolustusasenteesta.
Jos Kessel sattumien summana osallistuisi Ruotsin MM-kisoihin, niin hän oli allekirjoittaneen ykkössuosikki pistepörssin voittajaksi – siis ennen Nicklas Bäckströmiä ja kumppaneita. Kesselhän pelasi viime keväänä MM-kisoissa Riiassa Yhdysvaltain miesten joukkueessa aivan kuten Bäckström pelasi vastaavassa Ruotsin joukkueessa. Mutta Kessel pääsi otteluissa pisteille, kun taas ruotsalainen ei saanut sen paremmin syöttö- kuin maalitiliään avattua.
Tšekkilaituri Jiri Tlusty oli viime keväänä yksi alle 18-vuotiaiden MM-kisojen tähdistä. Hän aloitti kauden Toronto Maple Leafsin farmijoukkueessa ja vaikka onnistuikin siellä pisteidenteossa, niin AHL-ammattilaisten vauhti ja kovuus olivat nuorukaiselle hiukan liikaa. Niinpä Maple Leafsin johtoporras päätti lähettää hänet OHL:ään pelaamaan suunnilleen oman ikäisiään junioreita vastaan. Tlusty kuitenkin loukkaantui marraskuun lopussa ja nilkkavammasta toipuminen kestää tammikuun puolelle. Kisoihin osallistuessaan hän olisi ollut Tšekin joukkueelle vahvistus sekä henkisellä puolella että maalintekijänä.
Derick Brassard jatkaa Gilbert Brulen viitoittamaa tietä loukkaantumisherkkänä Columbus Blue Jacketsin varaamana hyökkääjänä. Hän loukkasi olkapäänsä jo syyskuussa junioriliigan harjoitusottelussa ja leikkauksesta toipuminen kestää kevääseen asti. Terveenä ollessaan Brassard olisi haastanut Bryan Littlen, Jonathan Toewsin ja Ryan O'Marran kamppailuun pelipaikasta hyökkäävissä ketjuissa.
Entä jos...
Jos kaikilla joukkueilla olisi ikäluokan parhaat pelaajat käytössään, niin miten se muuttaisi voimasuhteita? Oikeastaan ei mitenkään. Kanada olisi entistäkin selkeämpi ennakkosuosikki ja USA yhä ykköshaastaja. Crosby tekisi pari pistettä per peli hyviä maita vastaan ja puolivaloillakin reilut neljä pistettä sekä Saksaa että Slovakiaa vastaan. Näin ainakin uskon, sillä onhan Philadelphia Flyers sentään Saksan ja Slovakian nuorisomaajoukkueita parempi...
