Mielipide

Golden Knightsin oppi muille: älä murehdi yhdestä pelaajasta

NHL / Kolumni
Vegas Golden Knightsin sensaatiomainen tulokaskausi sai jatkoa, kun joukkue kaatoi Winnipeg Jetsin ja jää odottamaan vastustajaa Stanley Cupin finaaleihin. Suuri huomio joukkueessa keskittyy siihen, kuinka merkittävä osa joukkueen kärkipelaajista oli osa laajennusvaraustilaisuuteen kuulunutta kaupantekoa.

Kuten kaikki vuonna 1967 ja sen jälkeen NHL:ään liittyneet joukkueet, Vegas Golden Knights aloitti joukkueen kokoamisen pelaajista, joita muut NHL-joukkueet eivät kokeneet hyödyllisiksi. Siksi finaalipaikka heti ensimmäisellä kaudella on yli kaikkien odotusten.

Samaan on pystynyt vain St. Louis Blues ja sekin pitkälti vain siksi, että tuolloin yhdelle uudelle joukkueelle oli taattu paikka finaaleihin.

On totta, että Golden Knights sai aloittaa joukkueen kokoamisen paremmista lähtökohdista kuin muutamat edelliset laajennusjoukkueet. Suojattavia pelaajia oli vähemmän, ja lisäksi joukkueiden rakentaminen on mennyt myös alempien kenttien osalta pelaavampaan suuntaan eikä alaketjuja täytetä tappelijoilla.

Lähtökohtaisesti tarjolla oli joukkueiden kakkosmaalivahteja, neljänneksi parhaita puolustajia ja kahdeksanneksi parhaita hyökkääjiä.

Todellisuudessa tilanne oli vielä hieman heikompi, sillä kaikista kokemattomimmat pelaajat olivat vielä varaustilaisuuden ulkopuolella, eikä esimerkiksi Connor McDavidia, Patrik Lainetta tai Zach Werenskiä laskettu niiden pelaajien joukkoon, jotka pitäisi suojata.

Pieni poikkeus oli olemassa silloin, mikäli joukkue halusi suojata neljä puolustajaa, jolloin tarjolle tulisi viidenneksi paras hyökkääjä. Säännöt olivat tiukat, mutta monet joukkueet halusivat vielä lisäsuojauksia, mikä tarkoitti lisäkustannuksia.

Kaikista pahimman esimerkin tarjosi Florida Panthers, joka halusi eroon kelvollisesta mutta ylipalkatusta Reilly Smithistä.

Golden Knights varasi laajennusvaraustilaisuudessa 30 pelaajaa, ja näistä kymmeneen varaukseen liittyi jonkinlainen kylkiäinen. Stanley Cup -finaaleiden alla on syytä huomioida, kuinka moni joukkueen avainpelaaja oli osa tällaista kauppaa.

Pittsburgh Penguins oli lähtökohtaisesti sellainen joukkue, joka menettäisi jommankumman maalivahdeistaan. Marc-André Fleuryn siirtojen estävä pykälä kontrolloi hänen kohtaloaan.

Fleury suostui lähtemään Las Vegasiin sillä ehdolla, että hän saisi pysyä Pittsburghissa kauden 2016-17 loppuun asti. Penguins maksoi lopulta toisen kierroksen varausoikeuden siitä, että Golden Knights ottaisi Fleuryn.

Golden Knightsin tehokkain puolustaja pudotuspeleissä on ollut Shea Theodore, joka siirtyi kylkiäisenä Anaheim Ducksista. Joukkueella oli puolustajista ylitarjontaa, ja näin Theodore uhrattiin, vaikka toki Golden Knights käytti samalla varsinaisen varauksensa turhakkeeseen. Clayton Stoner vietti koko kauden loukkaantuneena, ja jo laajennusvarauksen aikaan Ducks oli mielissään päästessään hänestä eroon.

Hyökkäyksen osalta tilanne näyttää vielä hurjemmalta, sillä seitsemästä tehokkaimmasta hyökkääjästä viisi oli joko sovittuja varauksia tai niiden kylkiäisiä.

Kaikista pahimman esimerkin tarjosi Florida Panthers, joka halusi eroon kelvollisesta mutta ylipalkatusta Reilly Smithistä. Smith liikkui yhdessä yhden sarjan parhaimman hinta-laatusuhteen pelaajan Jonathan Marchessault'n kanssa.

Runkosarjassa 43 maalia tehnyt William Karlsson lähti Columbus Blue Jacketsista, joka hankkiutui samalla eroon ykköskierroksen varausvuorosta ja loukkaantumisen takia uransa päättäneen David Clarksonin kalliista sopimuksesta. Ylimääräisiä suojauksia siirto toi muun muassa Josh Andersonille, Ryan Murraylle ja Joonas Korpisalolle.

Odotuksissa ennen varaustilaisuutta oli, että Minnesota Wild menettäisi laatupuolustajan, mutta sen sijaan joukkueesta lähtivätkin Erik Haula ja ykköskierroksen varaus Alex Tuch, joka ei ollut läpimurtoaan NHL-kaukaloihin vielä tehnyt. Tämä kausi toi sellaisen molemmille Golden Knightsin riveihin siirtyneille hyökkääjille.

Kun Seattlessa kootaan seuraavaa laajennusjoukkuetta, kylkiäisiä on tuskin tarjolla samalla tavalla.

Monessa muussa joukkueessa voidaan varmasti miettiä, olisiko kannattanut tyytyä vain yhden pelaajan menettämiseen ja antaa asian olla. James Neal ja Marc Methot olivat vanhoille joukkueilleen merkittäviä menetyksiä, mutta joukkueet ottivat asian realistisesti eivätkä lähteneet tekemään kylkiäiskauppoja.

Nashville Predators ja Ottawa Senators tiesivät, että menettäisivät yhden pelaajan, mutta samalla tiedossa oli, että niin menettäisi myös pahin kilpailijakin, joten murehtiminen sen ympärillä on turhaa. Kun mukaan annettiin kylkiäisiä, autettiin vahvasti vain toista joukkuetta, mistä Golden Knights on kiittänyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun Seattlessa kootaan seuraavaa laajennusjoukkuetta, kylkiäisiä on tuskin tarjolla samalla tavalla, mikäli muut GM:ät ovat ottaneet oppia toiminnastaan ennen Vegas Golden Knightsin valintoja.

» Lähetä palautetta toimitukselle