Viime kausi
Viime kausi sujui varsin mallikkaasti Canadiensin osalta, vaikka joukkueen menestys olikin runkosarjassa liialti maalivahtisensaatio Jose Theodoren harteilla. Totuttuun tyyliin joukkue kärsi loukkaantumisista ja muista ikävistä vastoinkäymisistä, ja tämä vaikeutti seuran matkaa kohti pudotuspelejä. Canadiens oli koko kauden ajan pudotuspeliviivan tietämillä ja varmisti paikkansa Itäisen konferenssin kahdeksan parhaan joukossa vasta kolmanneksi viimeisessä ottelussaan. Samassa ottelussa joukkueen kapteeni Saku Koivu teki paluun jäälle sairautensa jälkeen. Tuossa ottelussa Canadiens otti seitsemännen perättäisen voittonsa. Huippukirillään Canadiens rynni pudotuspeleihin.
Playoffeissa Canadiens yllätti monet pudottamalla Itäisen konferenssin kärkijoukkue Boston Bruinsin otteluvoitoin 4-2. Samoin voittolukemin Carolina päätti Canadiensin kauden toiseen kierrokseen. Kuitenkin Canadiens oli pelannut hienon kauden lähtökohtiin nähden.
GM Savard vahvisti joukkuettaan kesällä
Canadiensin johtoryhmällä oli kiireinen kesä. Viime kauden päätteeksi ilman sopimusta olivat Vezina –ja Hart-voittaja maalivahti Theodore, puolustaja Sheldon Souray ja hyökkääjät Koivu sekä Richard Zednik. Kolme ensiksi mainittua saivat sopimukset allekirjoitettua ennen harjoituskauden alkua ja Zednikin muutama päivä sen jälkeen. Neljän tärkeän pelaajan jatkosopimuksista ainoastaan Koivun sopimus oli yhden vuoden kattava.
Tämän lisäksi GM André Savard onnistui vahvistamaan joukkuettaan kahdella uudella hankinnalla. Canadiensissa pienessä roolissa pelannut pienikokoinen, mutta sitäkin taistelevampi Arron Asham vaihtoi maisemat Long Islandille pelaajakaupassa, josta Canadiens sai puolalaishyökkääjä Mariusz Czerkawskin. ”Marre” on harjoituspeleissä pelannut Canadiensin ykkösvitjassa ja aloittanee myös siinä kauden alkaessa. Hän tuo Canadiensin viime kauden heikoimpaan osaan, hyökkäykseen, kaivattua maalintekotaitoa ja leveyttä.
Czerkawski teki viime kaudella 22 maalia, mutta on kahtena aiempana kautena rikkonut 30 maalin rajan.
Toinen merkittävä hankinta oli kokenut hyökkääjä Randy McKay, joka oli vapaa agentti. McKay päätti viime kautensa Dallasissa. Isokokoisena pelaajana (187cm, 95kg) hän tuo muuten melko pienikokoiseen Canadiens-hyökkäykseen Itäisessä tarvittavaa kokoa ja kovuutta. McKay on myös hyödyllinen pelaaja alivoimassa, johon hän tuo kokemuksellaan varmuutta.
Kolmas merkittävä sopimus oli Canadiensin 2001 draftin ykkösvarauksen, puolustajalupaus Mike Komisarekin monivuotinen kontrahti seuran kanssa. Isokokoinen, kovaa taklaava ja hyvin luisteleva pakki saattaa jäädä Montrealiin vielä joksikin aikaa paikkaamaan loukkaantumisista kärsivää puolustusta. Sheldon Souray saattaa olla parikin kuukautta sivussa ja Andrei Markovilla on ollut pieniä vaivoja. Komisarek pelaa kuitenkin suuren osan kaudesta farmijoukkue Hamilton Bulldogsissa.
Muita kesän aikana tehtyjä sopimuksia: Canadiensin monivuotinen puolustaja Craig Rivet teki neljän vuoden jatkosopimuksen. Tsekkisentteri Tomas Plekanec, Canadiens kesän 2001 varaus, teki kolmivuotisen sopimuksen seuran kanssa. Plekanec aloittaa hyvistä otteistaan huolimatta kauden farmissa.
Joukkueenjohto luottaa valmentaja Therrieniin
Michel Therrien luotsasi joukkueensa ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan Canadiensin päävalmentajana pudotuspelien toiselle kierrokselle. GM Savard osoitti luottamuksensa valmentajaansa kohtaan lisäämällä hänen sopimukseensa vuoden. Therrienin sopimus ulottuu nyt vuoden 2004 loppuun. Hänen apumiehinä toimivat Guy Charron, Rick Green ja maalivahtivalmentajana Roland Melanson.
Viimevuotinen Canadiens joutui loukkaantumisista johtuen pelaamaan turhankin puolustaen ja maalivahti Theodoreen luottaen. Therrienin joukkue yritti saada maalin tai kahden johdon ja puolustaen täydellä viisikolla Theodoren vartioimaa maalia. Therrien luotti kolmannessa erässä joukkueen johtaessa täysin Joe Juneaun ja Andreas Dackellin johtamaan puolustavaan kolmosketjuun. Tällä kaudella valmennusjohto saa jalkeille paremman hyökkäyksen kuin viime kaudella, mutta puolustuksen ja Theodoren kautta edelleen lähdetään.
Maalivahdit liigan eliittiä
Jose Theodore, tarvitseeko sanoa muuta?
Theodore sai jääkiekkoa seuraavien ihmisten päät kääntymään pitkästä aikaa Montrealiin päin. Hänet palkittiinkin täysin ansaitusti liigan parhaana maalivahtina Vezina-palkinnolla ja NHL:n arvokkaimpana pelaajana Hart Trophylla. Hänestä tuli samalla kolmas maalivahti Habs-legenda Jacques Planten ja Dominik Hasekin ohella, joka on voittanut Hartin. Theodore on myös ensimmäinen Canadien, joka voittaa kyseisen palkinnon vuoden 1978 jälkeen. Tuolloin Hartin pokkasi Canadiensin legendaarinen kymppi, Guy Lafleur.
Canadiens menestyminen tai menestymättömyys on vahvistuksista huolimatta edelleen Theodoren harteilla. Tulevalla kaudella Theon ei tarvitse joka ottelussa esittää parastaan, jotta joukkue voittaisi niin kuin viime kaudella oli. Lisäksi hänen tukenaan ainakin toistaiseksi on kokenut Jeff Hackett, joka viime kauden oli lähes kokonaan loukkaantuneena.
Hackett on luotettava vaikkakin viime vuosina loukkaantumisherkkä maalivahti, joka tarvittaessa pystyy pelaamaan erinomaisesti. Monissa joukkueissa hän olisi ykkösmaalivahti ja oli sitä myös Canadiensissa monet vuodet ennenkuin viime kauden alun loukkaantuminen antoi Theodorelle mahdollisuuden ykkösvahdin rooliin. Nämä kaksi hyvää maalivahtia muodostavat tällä hetkellä yhden liigan parhaimmista maalivahtikaksikoista.
Kolmantena maalivahtina joukkueella on Mathieu Garon. Garon on viime kaudet pelannut Canadiensin farmissa, mutta enää miestä ei voi sinne lähettää ilman waivers-listan läpäisemistä. Waivers-listalta saa mikä tahansa joukkue poimia ilmaiseksi pelaajan, joka sinne on laitettu. André Savard’lla onkin melkoinen ongelma maalivahtiensa kanssa.
Kumpi vaihtaa seuraa, kokenut ja kallis kakkosveskari Hackett vai nuori ja halpa Garon? Ratkaisu tapahtunee parin viikon sisällä.
Puolustus kaipaa parannusta
Harjoituskauden ehdottomasti lupauksia herättävin pelaaja on ollut puolustaja Ron Hainsey, Canadiensin parin vuoden takainen ykkösvaraus. Hainsey on isokokoinen, taitava ja sulavasti liikkuva puolustaja, joka on kaikkea mitä Canadiensin puolustus tarvitsee. Hän pelaa varmasti kummassakin päässä kenttää, tehot 3+4 kahdeksassa harjoituspelissä antavat jonkinmoista osviittaa hänen hyökkäyksellisistä taidoistaan. Jos ihmettä ei tapahdu, Hainsey pelaa koko kauden Canadiensissa.
Hainsey tulee olemaan Canadiensin ylivoimapelin pyörittäjä yhdessä Patrice Brisebois’n ja Andrei Markovin kanssa.
Brisebois ja Markov ovat Canadiensin taitavimmat pakit. Molemmat kaipaavat kuitenkin vierelleen varmasti puolustavan parin, koska kummankin puolustuspeli ei ole hyökkäyspelin veroista. Karl Dykhuis onkin ollut Brisebois’n luotettava pakkipari jo jonkin aikaa. Markov pelasi viime kaudella joko Stephane Quintalin tai Sourayn parina. Kummatkin heistä ovat tyypillisiä melko kovaa pelaavia stay-at-home-pakkeja, jotka eivät tehoilla juhli. Heidän lisäkseen on vielä Craig Rivet, joka on kohtalainen kaukalon kummassakin päässä. Viime kaudella Rivet teki oman maali –ja piste-ennätyksensä (7 maalia, 25 pistettä).
Kuten nimilistasta huomaa, ei puolustus ole paperilla kovinkaan mairitteleva. GM Savard onkin sanonut hakevansa pelaajakauppojen kautta vahvistusta joukkueen alakertaan. Savard on aiemmin keskittynyt vahvistamaan Canadiensin hyökkäyskalustoa ja on onnistunut siinä varsin hyvin. Nyt on siis puolustuksen vuoro.
Hyökkäyksessä laajahko materiaali
Koivu, Czerkawski, Audette, Gilmour, Zednik, Petrov, Perreault, Juneau, Mckay…
Siinä on nimilista, joka on hämmästyttävän tasokas, kun ottaa huomioon ajan, jolla tuo on rakennettu. André Savard on tehnyt upeaa työtä. Nuo yhdeksän nimeä muodostavat suurinpiirtein Canadiensin kolme ensimmäistä ketjua.
Saku Koivu on joukkueensa sielu ja sydän ja johtaa joukkueen ykkösketjua. Toiselle laidalleen Koivu saa Puolan prinssin, Mariusz Czerkawskin, joka on ollut joukkueensa ja koko NHL:n tehokkain pisteiden valossa harjoituspeleissä. Erinomainen pelintekijä ja hyvä maalintekijä ovat pelanneet hyvin yhteen harjoituspeleissä ja valmentajat toivovat saman pelin jatkuvan myös perjantaina alkavalla kaudella. Therrien on peluuttanut Koivun ja Czerkawskin kanssa harjoituskaudella sekä Donald Audettea että Randy McKayta. Näistä kahdesta McKay lienee Koivun ketjun oikea laituri.
Kakkosketju lienee täysin viime kauden vastaava, Richard Zednik – Doug Gilmour – Oleg Petrov. Etenkin pudotuspeleissä tämä trio oli Canadiensin johtava ketju, kunnes Zednik loukkaantui Bruins-pakki Kyle McLarenin taklauksesta.
Harjoituskauden viimeisissä otteluissa Canadiensin kolmannen hyökkäysvitjan on muodostanut hyvä maalintekijä Donald Audette, liigan paras aloittaja ja tasaisen varma Yanic Perreault sekä erinomainen puolustava hyökkääjä Joe Juneau.
Neljänteen ketjuun jää mukava määrä hyviä nelosketjuun sopivia pelimiehiä; Bill Lindsay, Matt O’Dette, Andreas Dackell, Jan Bulis, Marcel Hossa, Mike Ribeiro, Gino Odjick ja Chad Kilger.
Heistä Odjick, Kilger ja Ribeiro ovat loukkaantuneina sivussa vielä useita viikkoja. Jan Bulis on vaatinut siirtoa muualle, mutta saattaa pelata kauden avauksessa loukkaantumisten vuoksi.
Hossa kuuluisi taidoiltaan ehdottomasti hyökkäävämpään ketjuun ja hänen tehonsa kärsivät huomattavasti sellaisten pelimiesten kuin O’Dette ja Lindsayn kanssa. On mielenkiintoista nähdä saako GM André Savard tehtyä lupaavalle slovakkihyökkääjälle tilaa pelaajakauppojen avulla. Todennäköisesti Hossa aloittaa kautensa nelosketjussa Dackellin ja Lindsayn kanssa.
O’Dette on pelannut harjoituspeleissä jonkin verran hyökkääjänä, mutta on varsinaisesti puolustaja. Odjickin ollessa sivussa on kovaotteinen O’Dette ollut joukkueen taitopelaajien suojelija.
Laajuutta on ihailtavan paljon Canadiens-hyökkäyksessä.
Ylivoima –ja alivoimapeli kohdallaan
Viime kaudella Canadiens käytti ylivoimapelinsä hyväkseen 15 prosentin tehokkuudella. Tällä kaudella on odotettavissa tähän parannusta, jos joukkue säästyy loukkaantumisilta. Koivu auttaisi minkä tahansa joukkueen ylivoimapeliä pelinlukutaidoillaan ja on nyt pyörittämässä Canadiensissa yhä tärkeämmäksi osaksi peliä tullutta osa-aluetta. Uusien NHL-sääntöjen luulisi takaavan melko vikkelälle Canadiens-ryhmälle paljon ylivoimaa, joten Koivun, Czerkawskin ja Audetten taidot ovat tarpeen. Gilmour, Zednik ja Petrov muodostavat todennäköisesti toisen viisikon.
Hainsey, Brisebois ja Markov takaavat laatua molempien yv-viisikoiden viivalle. Hyvän rannelaukauksen omaava Perreault saattaa pelata jommassa kummassa viisikossa viivalla.
Alivoimapelaamisessa Canadiens oli viime kaudella liigan viidenneksi paras eikä tämän osaston pitäisi muuttua miksikään. Alivoiman tärkeimmät hahmot Theodoren ohella ovat edelleen Joe Juneau-Andreas Dackell. He paransivat kaudesta 2000-2001 Canadiensin alivoimapeliä huomattavasti. Aikaisemmin Ottawassa saman homman hoitaneet Juneau ja Dackell saavat täksi kaudeksi kokeneen ja kovaa pelaavan Randy McKayn avukseen. Muita hyökkääjiä vastaavassa roolissa ovat Kilger, Lindsay ja tarvittaessa muut kokeneet pelaajat kuten Koivu ja Gilmour. Puolustajista Rivet, Souray, Dykhuis ja Quintal pelannevat eniten alivoimaa.
Arvio kaudelle 2002-03
Kesän aikana vahvistuneella joukkueella ei voi olla mitään muuta tavoitetta kuin playoff-paikan varmistaminen aiemmin kuin viime kaudella. Canadiens sijoittuu Itäisessä konferenssissa sijoille 6-8 ja menee pudotuspeleihin. Jatkopeleissä voi tapahtua mitä vain eikä kaiken mennessä kohdalleen konferenssifinaalitkaan ole mahdoton ajatus.
