Dufva ja muu valmennusjohto oli laskenut Suomen mahdollisiksi sijoituksiksi kaikki kolmannen ja yhdeksännen sijan väliltä.
– Kolmas sija olisi vaatinut meiltä täydellistä onnistumista ja onnea. Yhdeksäs sijakin olisi ollut mahdollinen.
– Tässä ikäluokassa maat ovat todella tasaisia. Jopa kisojen huonoin joukkue, Saksa, ei ollut niin huono kuin yleensä huonoin joukkue näissä kisoissa on, Dufva muistuttaa ja viittaa edellisten kisojen heittopussiin Ukrainaan.
– Jotain tämän ikäluokan tasosta kertoo, että alle 18-vuotiaiden kisoissa pistepörssin voitti valkovenäläinen, mitä ei ole tapahtunut ikinä, Dufva jatkaa tarkoittaen Montreal Canadiensin ykkösvarausta Andrei Kostitsinia.
– Tämän ikäluokan alle 18-vuotiaiden MM-hopeaa voittanut Slovakia taisteli täysillä putoamista vastaan.
Vaikka viides sija tuloksena tyydytti Dufvaa, ei pelillinen puoli saa kiitettävää arvosanaa.
– Peli ei oikeastaan missään vaiheessa lähtenyt siihen lentoon, mitä me odotimme. Siihen on psykologisia ja pelillisiä syitä niin yksilön kuin koko joukkueen tasolla.
– USA on kova paikka härmän jätkälle, eikä seuraavat kisat ainakaan ole helpommat, Dufva pohtii. Seuraavat MM-kisat pelataan Kanadassa.
Mikä onnistui ja mikä ei?
Turnauksen jälkeen on hyvä ruotia, mikä onnistui ja mikä epäonnistui.
– Meidän ylivoimapeli onnistui kohtuullisesti, vaikka Kanada pari kertaa alivoimalla rokottikin. Alivoima oli vaihtelevaa, kokonaisuutena Kanadan kohtaaminen oli meidän pojille aikamoinen järkytys.
– Kanada oli näissä kisoissa poikkeuksellisen hyvä. Sillä oli joka osa-alueelle aivan huippunimiä. Maalivahti jäi hieman kysymysmerkiksi, kun sitä ei päästy testaamaan.
– Sanoin pojille Kanada-ottelun jälkeen, että kun palaatte seurajoukkueeseenne ja valmentaja käskee reeneissä luistelemaan vielä pari kertaa kentän ympäri, niin ajatelkaa tätä: taitotasossa ette häviä kenellekään, se on työnteko mikä ratkaisee.
– Kisojen aikana näytettiin Sidney Crosbyn haastattelu televisiosta, missä hän kertoi katsovansa vastustajan pelejä videolta ja opettelevansa siitä pelaamaan jokaista vastustajaa vastaan. Laskimme Crosbylle meitä vastaan yhdessä vaihdossa kolme kiekonriistoa. Puolustaminen on aktiivisessa eikä passiivisessa roolissa.
Dufvan mielestä Suomi hävisi ottelut kaksinkamppailutilanteissa, ei niinkään siihen, ettei puolustajien taito olisi riittänyt kansainväliselle tasolle.
– Hyökkäyspelin toimimattomuus johtui siitä, ettemme pystyneet puolustamaan omassa päässä. Hävisimme kaksinkamppailuja, emmekä saaneet suoria hyökkäyspaikkoja. Suorahyökkäyspelissä jäätiin selvästi muille kärkimaille, kun meidän laitahyökkääjä sai kiekon, he eivät lähteneet tarpeeksi aggressiivisesti luistelemaan eteenpäin sen kanssa.
– Meidän peli toimi halutulla tavalla oikeastaan ainoastaan Ruotsi-otteluissa. Siinä nousi taas esiin se ”perkele, noille ei hävitä”-menttaliteetti. Heti kun olimme rohkeita, saatiin tilanteita aikaiseksi.
– Kokonaisuutena puolustajat onnistuivat paremmin kuin hyökkääjät.
Maalivahti on usein puoli joukkuetta. Suomi luotti näissä kisoissa kahteen nuoreen maalivahtiin, Tuukka Raskiin ja Joonas Hallikaiseen.
– Maalivahtipeli oli vaihtelevaa, mikäli mielitään voittaa mitaleja, ei saa päästää yhtään helppoon viittaavaakaan vetoa ja pitäisi ottaa joka ottelussa muutama huippupelastus.
– Olen tyytyväinen joukkueen esiintymiseen kisoissa kentän ulkopuolella. Olimme varmasti parhaiten käyttäytynyt joukkue. Ja olen tyytyväinen siitä, että jokainen jätkä yritti parhaansa. Meiltä vaan puuttui rohkeutta ottaa vastaan taklauksia mennä irtokiekkoihin, mennä kiekon alle ja väliin sekä mennä maalin eteen rohkeasti.
– Nekin pelaajat, joiden taitotaso ei ole maailman huippua, yrittivät täysillä ja pärjäsivät.
Turnauksessa oli kaksi joukkuetta ylitse muiden, Kanada ja Venäjä. Näiden lisäksi Dufva näkee Tshekin hyvänä esimerkkimaana.
– Taitavia, rohkeita ja kiekkoa pitäviä maita ja se heijastui heidän hyökkäyspeliinsä.
Osasyyn valmentaja ottaa itselleen.
– Emme saaneet joukkuetta pelaamaan miten halusimme, myöntää Dufva.
– Ja totta kai pelaajavalinnoista voidaan spekuloida vaikka maailman tappiin.
Varausten ihannointi Suomen heikkoutena?
Dufva uskoo, että suomalaisten epärealistiset odotukset johtuvat hyvin pitkälti siitä, että tuijotetaan liian paljon NHL-varaustilaisuutta.
– Kapinoin suomalaista systeemiä vastaan, jossa yleisesti luullaan, että kun meillä on joukkueessa kolme ykköskierroksen varausta, se olisi joku autuaaksi tekevä asia. Kanadalta jäi koko joukkueen ulkopuolelle seitsemän ykköskierroksen varausta.
– Ja todella harva ykköskierroksen varaus onnistuu niissä ns. omissa kisoissa, Joni Pitkänen on yksi näistä harvoista.
Pitkään juniorikisoja seurannut Dufva uskoo, että vastaavanlaiset odotukset saattavat vaikuttaa jatkossakin.
– Tällainen vääristymä on vaarallinen ensi vuottakin ajatellen. Se vaikuttaa pelaajien suoritustasoon ja siihen, mitä pelaajat odottavat, että heiltä odotetaan.
– Näissä kisoissa oli noin 60 NHL:n ykkösvarausta ja jos meillä oli siitä kolme, niin ei se prosentti hirveän huikea ole.
Dufvan mielestä kolmikanta-sopimus pelaajien, agenttien ja seurojen välillä pitäisi syntyä siitä, mikä on optimaalinen pelipaikka nuorelle lupaukselle.
– Jokaiselle pelaajalle pitäisi löytää optimaalinen paikka, missä he saisivat olla omassa roolissaan. Peli vie pelaajaa eteenpäin. Pohjois-Amerikka on tästä hyvä esimerkki. Siellä Crosbyt ja kumppanit tahkoavat juniorisarjoja, siellä otetaan pelaaja paremmin huomioon.
– Vaikka tässä on pelaajien, agenttien ja seurojen välinen eturistiriita, niin jokaiselle pelaajalle pitäisi yksilöllisesti löytää se oikea pelipaikka. Monelle suomalaiselle ykkösvaraukselle Mestis voisi olla ihan oikea sarja, Dufva jatkaa.
– Terävä kärki ei mieltä karkaa mihinkään, mutta pakka tasoittuu. Pitää olla hereillä ja miettiä mitä tulee tehdä.
