Heinäkuun 6. päivä vuonna 2011 oli suuri päivä korealaiselle talviurheilulle. Kisaisäntä-äänestyksessä kaksi kertaa niukasti toiseksi jäänyt Etelä-Korean Pyeonchang valittiin nimittäin silloin järjestämään 23. talviolympialaiset vuonna 2018.
Seitsemän vuotta äänestyksen jälkeen ovat menneet nopeasti ja nyt Etelä-Korea on viimeistä silausta vaille valmis kisoihin. Infrastruktuurin ja kisapaikkojen lisäksi valmistautuminen on ulottunut myös urheilullisiin tekoihin.
Ehkä eniten huomiota olympialaisten alla on saanut korealainen jääkiekko. Kisaisäntänä Etelä-Korea on nimittäin oikeutettu osallistumaan niin miesten kuin naistenkin jääkiekkoturnaukseen.
Vaikka NHL-pelaajat eivät turnaukseen osallistukaan, on Etelä-Korealla ollut valtava takamatka kurottavanaan jääkiekon suurmaihin nähden.
Kansainvälisen jääkiekkoliiton rankingissa Etelä-Korean miesten maajoukkue on noussut kymmenen pykälää sijalta 31 sijalle 21 olympialaisten myöntämisen jälkeen.
- Pelaajat ovat kehittyneet niin yksilöinä kuin joukkueenakin. Olemme saaneet myös lisää kannattajia sekä organisaatiota maajoukkueen ympärille. Korealainen media on viime aikoina varsinkin ollut todella kiinnostunut meistä, joten sanoisin, että vähän joka asiassa on menty eteenpäin viime vuosina, kertoo Etelä-Korean maajoukkueen päävalmentaja Jim Paek.
Yksi merkittävimmistä hahmoista Etelä-Korean jääkiekon kehityksen takana on juurikin päävalmentaja Paek.
Soulissa syntynyt, mutta Yhdysvaltain ja Kanadan kansalaisuuden omaava Paek saapui nykyiseen tehtäväänsä kaudeksi 2014-2015.
Yhteensä 214 NHL-ottelua urallaan pelannut Paek on edelleen Etelä-Korean ainoa Stanley Cup -voittaja. Hän pääsi nostelemaan pokaalia kauden 1991-1992 Pittsburgh Penguinsin kanssa.
Peliuransa jälkeen yhdeksän peräkkäisen kauden ajan AHL-seura Grand Rapids Griffinsin apuvalmentajana toiminut Paek on saanut käytännössä vapaat kädet toimiinsa maajoukkueen johdossa.
Suomalaisittain merkittävää Paekissa on se, että hän voitti aivan viime metreillä aurinkokuningas Juhani Tammisen, jota myös harkittiin korealaisten toimesta heidän olympiaprojektinsa johtoon.
- Kun saavuin Koreaan, oli tärkeää heti ensimmäisenä saada tämä maajoukkueorganisaatio kohdilleen. Olen saanut itse valita lähes kaikki ryhmän jäsenet, kuten apuvalmentajat, huoltajat sekä fysiikkavalmentajat. Pystymme nyt tukemaa pelaajia huomattavasti aikaisempaa paremmin, Paek kertoo.
Paek valitsi NHL-kokemusta myös apuvalmentajistoonsa, kun niin ikään Soulissa syntynyt, mutta Yhdysvalloissa suurimman osan elämästään viettänyt Richard Park vastasi pyyntöön myöntävästi.
Parkilla on vyöllään yhteensä 738 NHL-ottelua kuudessa eri seurassa.
Toimintavapauden lisäksi päävalmentaja Paek kehuu korealaista toimintaympäristöä olympialaisiin valmistautuessa. Tukea on tullut varsin korkealta taholta.
- Lähtien maan presidentistä ja jääkiekkoliiton puheenjohtajasta tuki on ollut uskomatonta jääkiekkoa kohtaan. Korean jääkiekon ensimmäiset olympialaiset tulevat olemaan uskomaton tapahtuma tälle joukkueelle ja korealaiselle jääkiekolle, hän kehuu.
Etelä-Korean tulevaisuuden menestys luodaan nyt
Maajoukkueen viime vuosien kehityksestä huolimatta korealainen jääkiekko on kokonaisuutena vielä kaukana huippumaista.
Lisenssin omaavia pelaajia maassa on vain noin 2700 kappaletta; suurin piirtein sama määrä kuin sellaisissa eksoottisissa kiekkomaissa kuin Meksikossa, Alankomaissa ja Belgiassa. Vertailun vuoksi Suomessa pelaajia on noin 77 000.
Noin 50 miljoonan asukkaan Etelä-Koreassa harrastajakuntaa kyllä löytyisi, kunhan jääkiekko saadaan suuren yleisön lajiksi. Paekin mielestä tilanne menee koko ajan parempaan suuntaan.
- Jääkiekon yleisömäärät ovat koko ajan kasvussa. Kuten sanoin, medianäkyvyys on ollut maassa suurta jo pidemmän aikaa, joten varmasti se alkaa näkyä myös katsomoissa. Mitä enemmän menestystä ja huomiota saamme, sitä useampi lapsi Etelä-Koreassa aloittaa jääkiekon pelaamisen, hän uskoo.
Pelkillä uusilla nuorilla harrastajilla korealainen kiekkoilu ei kuitenkaan nouse maailman huippujen tai edes vakituiseksi kävijäksi jokakeväisiin MM-kisoihin.
Maassa on nimittäin vain muutama ammattilaisjoukkuetta eikä lainkaan omaa kansallista sarjaa. Etelä-Korean parhaat joukkueet pelaavat Asia League Ice Hockeytä eli ALIH:ia. Jääkiekkokaukaloita maassa on 30.
Suurin puute maassa on kuitenkin sellaisen kiekkokulttuurin puute, jossa jääkiekko olisi yksi maan tärkeimmistä urheilulajeista. Tässä mielessä olympialaiset voivat nousta äärettömään suureen arvoon.
- Toivon, että pystymme kasvattamaan korealaista jääkiekkokulttuuria näiden kokemusten päälle, mitkä maajoukkueessa olevat pelaajat nyt saavat. Tämä on erittäin tärkeää aikaa korealaiselle jääkiekkoilulle. Uskon, että nämä pelaajat tulevat välittämään kokemuksiaan esimerkiksi nyt olympialaista tuleville sukupolville, Paek arvioi.
Vaikka Etelä-Korea on vielä tuore kansakunta kiekkokartalla, on maa ehtinyt tehdä nopeaa nousua divisioonien MM-kisoissa. Reilussa kymmenessä vuodessa korealaiset ovat nousseet alimmalta tasolta siihen, että maa tekee keväällä debyyttinsä MM-kisoissa.
Monen mielestä tähän on päästy hieman kyseenalaisin keinoin. Kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia pelaajia on esimerkiksi tuotu maahan ja heille myönnetty Etelä-Korean kansalaisuus.
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Jim Paek ja korealainen kiekkoilu on tehnyt jotain oikein.
- Minusta korealaiset voivat nyt jo olla ylpeitä siitä mitä he ovat jääkiekkoilun saralla pystyneet saavuttamaan. Lisäksi täytyy olla kiitollinen esimerkiksi Venäjälle ja Kanadalle, jotka ovat olleet meille isoja suunnannäyttäjiä, Paek tuumii lopuksi.
