Peli muuttuu ja kehittyy.
Sen huomasi Jokereiden päävalmentaja Lauri Marjamäki kahden vuoden aikana Leijonien peräsimessä. Kaksi vuotta kokemusta ja näkemystä jääkiekosta ympäri maailmaa sai Marjamäen päivittämään pelikirjansa sivuja.
– Puolitoista vuotta sitten istahdettiin alas ja vaihdettiin paljon ajatuksia (Jussi) Tapolan ja (Mikko) Mannerin kanssa, mitä nykypäivän peli on. Itsellä oli aikaa kiertää maailmaa ja katsoa vivahteita, mihin jääkiekko on menossa.
Ennen Leijonat-pestiä Marjamäki valmensi menestyksekkäästi Oulun Kärppiä. Vuodet Kärpissä antoivat Marjamäestä pedantin ja peliä hyvin teoreettisesti lähestyvän valmentajan kuvan. Kärppien pelaaminen oli Marjamäen alaisuudessa usein hallitun laskelmoivaa, tiivistä viisikkopeliä niin kuin Suomessa totuttiin siihen aikaan joukkueilta näkemään.
Ensimmäisen kauden Leijonien penkin takana Marjamäki etsiskeli pelisapluunaansa, ja viime kaudella alettiin poimimaan hedelmää. Leijonien pelaaminen MM-kisojen alkulohkossa viime keväänä oli hämmästyttävää. Kiekko liikkui, pelaajat liikkuivat, pelissä oli vauhtia ja pikkupoikamainen peli-ilo huokui kohtisohville asti.
itselle jäi paljon eväitä reppuun. Sain sellaista pääomaa, mitä valmentajilla ei ole yleensä edes mahdollista saada.
Tulokset maajoukkueessa jäivät silti uupumaan, ja kritiikkiä tuli oikealta ja vasemmalta. Marjamäki haluaa kuitenkin muistella aikaa Leijonissa lämmöllä oman kehittymisen näkökulmasta.
– Minusta ne olivat hienot kaksi vuotta. Ei ole ikinä tuollaista mahdollisuutta, kun valmentaa seurajoukkueessa. Siinä valmentaja on omassa joukkueessa kiinni. Pääsin kiertämään kaikki Liiga-joukkueet, juniorivalmentajia, Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Ruotsissa kaikki seurat ovat todella avoimia kertomaan omasta tekemisestään, samoin Sveitsissä.
– Tietysti se, että olimme neljäs ja viides MM-kisoissa, harmittaa. Hävisimme juuri ne väärät pelit. Mutta itselle jäi paljon eväitä reppuun. Sain sellaista pääomaa, mitä valmentajilla ei ole yleensä edes mahdollista saada.
Samoin askelin Jokereissa – puolustajat isossa roolissa
Siitä, miten Marjamäki viimeisen parin vuoden aikana päivitti pelikirjaansa, Jokerit nauttii tällä hetkellä.
Jokerit on aloittanut ensimmäisen kautensa Marjamäen alaisuudessa vakuuttavasti: 12 pelistä joukkue on voittanut yhdeksän ja vain yhdessä pelissä helsinkiläisjoukkue on jäänyt pisteittä.
– Hyvät pelaajat, jotka ovat vastaanottavaisia. Selkeä vahvuus on ollut se, että neljä kenttää on pystynyt iskemään maaleja, Marjamäki valottaa taustoja hyvän vireen takana.
– Koko joukkueen kollektiivinen leveys, onnistumiset, itseluottamus – sieltä se peli-ilo ja päämäärä siihen pelaamiseen tulee. Kieltämättä välillä ollaan pelattu todella korkeatasoista lätkää, hän jatkaa.
Jokerit pyrkii hyökkäämään koko viisikon voimin nopealla rytmillä aina kun mahdollista. Vauhdikkaassa pelissä viisikon on säilyttävä tiiviinä. Se näkyy hyvin puolustajien aktiivisena pelaamisena. Puolustajat nousevat tukemaan niin suorissa hyökkäyksissä kuin pidemmissä hyökkäysalueen pyörityksissä.
Se on jo tuttua viime kauden Leijonista.
Aktiivisuus vaatii puolustajilta niin henkisesti kuin fyysisesti paljon. Alkukaudella Jokerit pystyi nauttimaan seitsemän puolustajan rotaatiosta, mutta Eemeli Räsäsen loukkaannuttua Jokerit saa kokoonpanoonsa vain kuusi puolustajaa. Räsänen oli mahdollista ottaa kokoonpanoon ylimääräisenä pelaajana nuoren ikänsä turvin.
Marjamäki painottaa, että puolustajien tarjoama tiiveys tulee säilyä, vaikka kuormaa tuleekin nyt enemmän.
– Meidän pitää silti pelata tuota samaa peliä. Jos alamme jättää välejä ja emme ihan jaksa tukea hyökkäyksiä, silloin siitä tulee välimallin peliä.
Iso muutos jääkiekossa on ollut se, että puolustajia ei enää jaotella hyökkääviin ja puolustaviin rooleihin samaan tapaan kuin aiemmin.
Ei ole enää tällaisia stay at home -tyylisiä puolustajia.
Vaikka Jokereilla on kokoonpanossa useita prototyypiltään puolustavia puolustajia, Marjamäen pelitavassa jokainen puolustaja tekee yhtälailla töitä ylös ja alas. Kaikilla on vapaus ja velvollisuus tukea hyökkäyksiä.
– Ei ole enää tällaisia stay at home -tyylisiä puolustajia. Toki erikoistilanteissa on omaa osaamista.
Viisikon yhdessä tekeminen molempiin suuntiin on kaiken ydin: koko viisikko hyökkää ja puolustaa.
Yllätysmomentti käytetty, peliin tultava monipuolisuutta
23 tehtyä ja vain viisi päästettyä maalia. Narrinuttujen saldo toisissa erissä alkukaudella on vertaansa vailla.
Liikkuva, eteenpäin pyrkivä pelitapa on omimmillaan kakkoserissä, kun vaihtopenkki on lähempänä hyökkäysaluetta. Jokerit pyrkii korostuneesti pitämään kiekon hyökkäysalueellaan ja vaihtamaan samalla aina uutta viisikkoa jäälle.
Monesti Jokerit onkin saanut aikaan sellaisen hyökkäysmyllyn, että vastustaja väsähtänyt ja lopulta verkko on soinut.
Marjamäki nostaa esiin pelaajamateriaalin, joka tukee hyvin pelitapaa. Se on näkynyt erityisesti toisissa erissä.
– Meillä on poikkeuksellisen nopeita hyökkääjiä, ja sen mukaan vähän mietitty tuota pelitapaa. Kakkoserissä se on palvellut meitä tosi hyvin.
Marjamäki tunnistaa kuitenkin realiteetit: vastustajat oppivat hiljalleen pelaamaan Jokereita, ja erityisesti sen kakkoserän pyörremyrskyä vastaan. Jokereiden on löydettävä peliin uusia variaatioita.
"Tyhmä ei saa olla ja lyödä päätä seinään."
– Yllätysmomentti on nyt käytetty. Seuraavalla 20 kierroksella meidän pitää pystyä monipuolistamaan peliä ja ymmärtää, että jos joku ei toimi, siihen pitää reagoida. Siinä meillä oli edellisissä peleissä vaikeaa kakkoserissö, kun vastustajat osasivat pelata meitä vastaan ja me vain pakotimme sitä peliä ei ymmärretty miten olisi kannattanut siinä pelata.
– Tyhmä ei saa olla ja lyödä päätä seinään. Kesken pelin on kuitenkin joskus todella vaikea muuttaa jotain asiaa, kun tunne on pinnassa.
Kun ei pystytä viisikkona vyörymään hyökkäysalueelle jatkuvalla syötöllä, täytyy välillä rytmittää peliä omalla alueella kiekkokontrollin turvin. Se on kuitenkin kakkoserissä monesti yllättävän hankalaa, kun omalle alueelle on pidempi matka vaihtopenkiltä.
– Oman alueen rytmitys on ihan selvää 1. ja 3. erissä, mutta sitten, kun pitäisi luistella 15 metriä enemmän alas että pääsisi ylös, se ei olekaan niin itsestäänselvää.
– Se on sellaista yksilötaktiikkaa, että osaisi lukea momentumia. Jos on ollut viisi minuuttia huono vaihe pelissä, mitä silloin kannattaisi tehdä, jotta saataisi momentumia takaisin?
Tässä astuu esiin seurajoukkuevalmentamisen etu: pelin pienimpiäkin yksityiskohtia on mahdollista hioa kauden aikana pelaajien kanssa kuntoon. Tästä Marjamäki vaikuttaa olevan varsin innostunut kahden maajoukkuevuoden jälkeen.
– On kiva, kun voi seurajoukkueessa käydä niitä vaiheita läpi, kommunikoida ja käydä dialogia yhdessä joukkueen kanssa – vielä niin, että pelaajat kertovat, ettei tule niitä valmiita vastauksia. Silloin se on paljon hedelmällisempää, Marjamäki iloitsee.
Asioita on pyritty viemään yksinkertaisina ja selkeinä pelaajille, ja Marjamäki on jaotellut pelisapluunansa kolmeen ydinkohtaan: yhteistyöhön, tehokkuuteen ja pelikuriin.
– Vielä olen yrittänyt itselle saada ne kokonaisuudet yksinkertaisempaan muotoon. On yhteistyöhön liittyvät jutut, tehokkuuteen liittyvät jutut ja pelikuriin liittyvät jutut. Niiden ympärillä pyöritään.
Marjamäki kertoo, että pelaajat ovat antaneet paljon hyvää palautetta tämän kauden pelisapluunasta.
– Pelaajat ovat antaneet sellaista palautetta, että peli on simppeliä ja kaikki perustuu johonkin. Ei tehdä liian vaikeaa, niin kuin itse välillä mietti pelistä, Marjamäki myöntää.
Väärin ymmärretty Meidän peli
Viimeistään kevään 2011 MM-kullan jälkeen Suomessa alkoi kollektiivinen yhteisymmärrys siitä, että Meidän peli on paras tapa pelata jääkiekkoa.
Meidän peli jaetaan sekä hyökkäyksen että puolustuksen osalta neljään prioriteettiin. Hyökkäyksen osalta ne ovat järjestyksessä maalinteko, tilan voittaminen, tilan tekeminen ja puolustusvalmius. Puolustuksen prioriteetit ovat maalinesto, riisto omalle joukkueelle, tilan voittamisen estäminen (keskustan tukkiminen) ja hyökkäysvalmius.
Pitkään suomalaista pelitapaa hallitsivat korostetusti kolmannet prioriteetit eli hyökkäyksessä tilan tekeminen ja puolustuksessa keskustan tukkiminen.
– Meillä on ollut tunnistettava peli-identiteetti siitä lähtien, kun Meidän peli lanseerattiin, mutta olemme vähän ymmärtäneet sitä priorisointijärjestystä väärin. Olemme käyttäneet hyökkäyspelissä tilantekovaihetta ja puolustuspelistä keskustan hallintaa, Marjamäki sanoo.
Suomalainen peli-identiteetti on murroksessa, ja Marjamäki on murroksen eturintamassa. Jokerit pelaa Meidän peliä kaikkine prioriteetteineen mutta hyvin eri tavalla kuin vaikkapa Kärpät Marjamäen alaisuudessa joitain vuosia sitten.
Ensisijainen vaihtoehto on aina hyökätä nopealla rytmillä ja puolustaa eteenpäin, mutta peliä rytmitetään myös tarvittaessa. Kolmannet prioriteetit eivät kuitenkaan ole itseisarvoja.
Marjamäki on lisäksi korostanut hyökkäyspelin ykkösprioriteettia eli maalintekoa. Maalinteon tehokkuus oli jo viime kaudella Leijonissa hyvällä tasolla, ja Jokerit on ollut hämmästyttävän tehokas Marjamäen alkukaudella.
– Sitä, miten voisi viidellä viittä vastaan nostaa maalinteon tehokkuutta, on tullut paljon mietittyä.
