Lindholm, pienikokoinen ja nopea laituri, on Keravan Shakersin kasvatti. Shakersilla ei ole enää edustusjoukkuetta, mutta junnumylly jauhaa tulevia pelimiehiä yhä.
– Isäpuoli on siellä valmennuspäällikkönä ja pikkuveli pelasi vielä viime kaudella C-junioreissa, Lindholm valottaa kytköksiään kasvattajaseuraansa.
Pieni seura hämmästytti kaudella 1995-96 saavuttamalla C-junioreissa SM-pronssia. Kyseessä on seuran ainoa SM-mitali. Lindholmin lisäksi tuosta joukkueesta nousivat vähintään Mestis-tasolle myöhemmin myös Tero Paappanen ja Heikki Löfman.
– Kova saavutus. Joukkue oli hyvä ja maalivahti Tero Nieminen piti meitä välillä yksin pystyssä, harmi että päätti lopettaa uransa todella nuorena, mies kertaa.
– Valmentaja Kalle Kettukangas loi perustan joukkueelle, joten iso kiitos menestyksestä kuuluu miehelle, Lindholm kiittelee.
Menestyskauden jälkeen joukkue hajosi ja Lindholmin tie vei ensiksi HIFK-paitaan.
– Ura HIFK:ssa jäi lyhyeksi. No, nuorena ollaan niin nuoria ja malttamattomia. Siirryin sitten Kiekko-Espoon paitaan kesken kauden, "Dave" jatkaa.
Mies tahkosikin loput juniorikautensa espoolaisriveissä. Ikäluokka oli hyvä ja menestyskin kohtalaista, mutta parhaaksi sijoitukseksi jäi suloisen katkera neljäs tila.
– Pelikaverina olivat muun muassa Tony Salmelainen, Karo Koivunen, Arto Laatikainen ja Teemu Kuusisto. Valmentaja Jukka Holtari jäi mieleen vaativana valmentajana, joka pystyi myös opettamaan pelaajia todella paljon, hyökkääjä muistelee lämmöllä nuoruusvuosiaan.
Muutama SM-liigapeli ja tryoutit
Espoossa Lindholm pääsi pelaamaan myös toistaiseksi ainoat SM-liigapelinsä kaudella 1998-99, jolloin tilille tuli kaksi peliä.
– Nuorena poikana pääsin haistelemaan ilmapiiriä ja olihan se hieno kokemus, vaikka en ollut kuitenkaan valmis niihin peleihin, mies myöntää.
Myöhemmin mies pääsi hakemaan pelipaikkaa liigasta tryoutin kautta, mutta jäi ilman sopimusta. Ilves kiinnostui KJT:n riveissä hyvin pelanneesta hyökkääjästä kaudella 2002-03.
– Olin vajaan viikon mukana maaottelutauon aikana ja lupasivat ilmoitella jatkosta myöhemmin. Tietääkseni kävivät katsomassa pelin vielä Mikkelissä Jukureita vastaan, mutta sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, mikä on jäänyt hieman kaivelemaan, kertaa mies kytköstään tupsukorviin.
Muutamaa vuotta myöhemmin, syksyllä 2005 Italiasta palannut Lindholm haki paikkaa Pelicansista. Tutulla valmentajalla Jami Kaupilla oli sormensa pelissä.
– Olin mukana Pitsiturnauksen ajan, mutta sopimusta ei syntynyt. No, en edes kauheasti odottanut saavani paikkaa joukkueesta.
Lindholmin taidot ja nopeus olisivat saattaneet riittää SM-liigassa, mutta koko (174cm) saattoi olla esteenä.
– Tryouteilla huomasin pysyväni vauhdissa mukana, eli tietysti vähän harmittaa, ettei paikkaa auennut. Koko merkitsi paljon enemmän, silloin kuin olin nuori. Kahdesta samantasoisesta pelaajasta isompi oli aina etusijalla, laituri pyörittelee.
Kahdesta samantasoisesta pelaajasta isompi oli aina etusijalla
Yliopistokiekkoa ja nuorten arvokisoja
Nuorten maajoukkueissa Lindholm on tahkonnut yli 40 peliä. Nuorten EM-hopea keväällä 1998 on uran kohokohtia. Ketjukavereina turnauksessa pelasivat Tommi Hannus ja Teemu Siren. Mestaruus oli niin lähellä, mutta…
– Johdimme Ruotsia vastaan pitkään, mutta lopussa Sedinin veljekset iskivät pelin tasoihin ylivoimalla ja ilman maalivahtia. Päätöspelissä Ruotsin piti hoitaa muistaakseni Venäjä tietyllä maalierolla, ja tietysti hannuhanhet onnistuivat siinä...
– Hyvät kisat ja myös itselläni oli iso rooli, Miikka muistelee kuitenkin.
20-vuotiaiden MM-kisoissa Lindholm oli mukana 1999. Hannu Kapasen valmentama joukkue ei menestynyt ja sijoitus oli seitsemäs.
– Pääsin joukkueeseen mukaan hiukan yllättäen Vierumäen leirin kautta. Alussa sain peliaikaa, mutta turnauksen edetessä vastuu väheni. Turnaus oli joka tapauksessa todella hieno kokemus.
Vuosituhannen alussa Lindholm pelasi yliopistokiekkoa Pohjois-Amerikassa. Joukkueena oli Bemidji State Beavers. Muita suomalasisia joukkueessa olivat jo junnuvuosilta tuttu Löfman sekä Aki Kauppinen.
– Ekat puoli vuotta päätimme puhua pelkkää englantia, että oppisimme kielen kunnolla. Kyyti oli välillä kylmää, sillä taisimme voittaa koko kaudella vain seitsemän matsia, puhelias kiekkokiertolainen tarinoi.
– Yliopisto-sarjoissa huiput ovat todella hyviä ja onhan sieltä lähtenyt jätkiä jopa NHL:ään. Ikähaitari joukkueissa on laaja, eli nuorimmat ovat 19-vuotiaita ja vanhimmat 25-vuotiaita.
Lindholmin ura pienessä ja kylmässä Bemidjissä jäi yhteen kauteen. Löfman palasi vielä rapakon taakse, mutta Lindholmin ura jatkui Mestiksessä.
– Kaupungissa oli 10000 asukasta, joista 3000 opiskelijoita. Paikka oli järven rannalla ja välillä pakkasta taisi olla jopa 40 astetta.
– Neljän vuoden stipendi olisi ollut käytössä, mutta päätin palata Suomeen. No, välillä on käynyt mielessä miten olisi käynyt, jos olisin siellä jatkanut. Hieno kokemus ja joidenkin pelikavereiden kanssa pidän vieläkin yhteyttä.
Myös Italian ja Sveitsin divarit kokeiltu
Lindholm on ehtinyt koluta myös Keski-Euroopan kaukaloita. Pohjois-Amerikasta palattuaan hyökkääjä tahkosi muutaman kauden Mestistä, kunnes veri alkoi vetää ulkomaille. Vantaalla peli ei kulkenut ja joulupyhinä 2004 mies pakkasi kassinsa ja suuntasi Italiaan. KiVa-paidassa vielä edellisellä kaudella 14 maalia iskenyt mies avasi tuolloin maalitilinsä vasta marraskuussa.
– Vantaalla ei homma lähtenyt kulkemaan. Nivunen vaivasi ja oma roolikin oli hieman hakusessa. Caldarosta tuli hyvä tarjous, joten ei siinä tarvinnut paljoa miettiä.
– Ykköskentät siellä ovat todella hyviä, mutta taso ei ole kuitenkaan Mestiksen luokkaa. Jari Helle oli valmentajana ja muita suomalaisia olivat Jukka-Pekka Holopainen, Harri Kohvakka ja Tommi Niemelä.
Puitteet Italiassa olivat kohdallaan myös kaukalon ulkopuolella ja aikaa jäi matkailuunkin.
– Caldarossa on erikoisin jäähalli missä olen pelannut. Kotihallimme oli katettu tekojäärata ja välillä siellä oli mittarissa kymmenkunta pakkasastetta, mies naureskelee.
– Palkkataso oli hyvä ja reissu teki hyvää myös itseluottamukselle, sillä sain pelata paljon. Vapaa-aikana tuli matkusteltua muun muassa Prahassa ja Venetsiassa, lisäksi laskettelurinteet tulivat tutuiksi.
Paluu kotimaahankaan ei ollut kaikkein tavallisin.
– Holopainen osti reissusta auton ja Suomeen palatessa reissasimme kolme viikkoa ympäri Eurooppaa, Lindholm muistelee kaihoisasti.
Seuraavan kauden mies aloitti jälleen Suomessa. Lindholm puki päälleen Järvenpään Haukkojen paidan. Haukat oli Mestiksessä heittopussina, mutta Lindholmin peli sujui.
Keski-Euroopassa ei välttämättä tajuta mitään pelistä, mutta hommassa uskalletaan elää mukana.
– Haukoilla piti olla hyvä joukkue, mutta hommat menivät sitten miten menivät, Lindholm kuittaa.
Järvenpäästä mies päätyi loppukaudeksi Sveitsin B-liigaan Italiasta tutun Jari Helteen kautta. Alku alppimaassa oli vauhdikas, mutta kilpailu pelipaikoista kovaa. Lausannessa oli Lindholmin lisäksi riveissään Marc Savard, Daniel Tessier ja Tomas Dolana, joten kaksi ulkomaalaista joutui seuraamaan ottelua katsomosta.
– Tein aluksi kahden ottelun tryout-sopimuksen. Ekassa pelissä tuli tehot 2+1 ja myös toisessa pelissä onnistuin tekemään maalin.
Lindholm teki loppukauden sopimuksen Lausannen kanssa. Saldoksi tuli koko kaudella kuitenkin vain kuusi pelattua ottelua.
– En silloin tiennyt, että joukkueet saavat hankkia ennen pleijareita kaksi uutta ulkomaalaisvahvistusta. Lausanne hankki Suomesta Lubomir Hurtaj’n ja Teemu Kuusiston ja peliaika jäi vähiin, mies kertaa kiemuroitaan Sveitsissä.
Lindholmilla on terveisiä myös tilastomiehille Sveitsin kaudesta. Mies seuraa tarkasti tilastoja monen muun hyökkääjän tapaan.
– Itselleni on merkitty kaikissa tilastoissa tehot 3+3, vaikka ne ovat 5+1. Virhe on myös Sveitsin liiton sivuilla, joten sieltä se on varmasti lähtöisin, Lindholm korjaa.
Italian ja Sveitsin katsomokulttuuri saa mieheltä kiitosta.
– Ei siellä välttämättä pelistä mitään tajuta, mutta hommassa uskalletaan elää mukana ja rekvisiittaan kuuluvat rummut ja raketit. Suomessakin voitaisiin jättää turha analysointi pois ja elää pelissä mukana, Lindholm vertailee.
Mitali kelpaisi Mestiksestäkin
Lindholmin ensimmäinen kausi divaritasolla oli legendaarisen 1.divisionan aikana kaudella 1999-2000. Mies olisi ikänsä puolesta mahtunut vielä A-junioreihin, mutta tie vei Bluesista Haukkoihin.
– Syitä oli monia. Matka Keravalta Espooseen alkoi tuntua pitkältä, lisäksi edessä olivat ylioppilaskirjoitukset. Aholan Harri halusi minut Järvenpäähän ja ajattelin myös divarin olevan parempi paikka U20-maajoukkuetta ajatellen, Lindholm palaa muistoissaan vuosien taakse.
Nuorukainen ei ujostellut, vaan paukutteli komeasti tehoja ja pääsi myös mukaan 20-vuotiaiden maajoukkueeseen.
– Tutkaparina oli Ahosillan Marko, joten mikäs siinä oli kahden nuoren kollin huseeratessa, myhäilee tehot 12+11 iskenyt hyökkääjä.
Pääkaupunkiseudun joukkueet alkoivat olla nähdyt keväällä 2006. Takana oli kuusi Mestis-kautta Järvenpäässä ja Vantaalla. Rataa pitkin oli hyvä matkata Kouvolaan ja vetää KooKoon pelipaita ylle. Lindholm istui pelaamisen ohella myös KooKoon toimistolla.
– Myin kausikortteja ja hoitelin suhteita sponsoreihin. Hienoa oli nähdä sekin puoli, sillä ei ole mitään helppoa hommaa, mies myöntää.
Kahta kautta Kouvolassa haittasivat vammat. Lindholm jäi kaudella 2006-2007 ensimmäisen kerran kokonaisella pelatulla Mestis-kaudella alle kymmenen maalin. Viime kevään hävitty pronssipeli Jukureille jäi kaivelemaan mieltä.
– Pelasimme hyvät pleijarit, mutta pronssipelin häviäminen jäi harmittamaan. Moni ei pronsseja arvosta, mutta itselleni lätkä olisi kelvannut, sillä ei noita mitaleja kaapissa liikaa ole, kokenut pelaaja harmittelee.
Kesällä rullakiekkoa, tulevaisuudessa liike-elämään
Lindholmin kesäharjoitteluun kuuluu rullakiekko. SM-sarjaa mies tahkoaa Mahtiankoissa ja on päässyt kokeilemaan tasoaan myös MM-kisoissa.
– Kesällä 2007 olimme MM-finaalissa, mutta hävisimme jatkoajalla Ruotsille; kenellepä muulle...
Kiekkoa mies aikoo pelata kauden kerrallaan. Mestis jaksaa kiinnostaa yhä, muttei ulkomaitakaan ole unohdettu.
– Tietty välillä syksyllä kun on pimeää ja sataa räntää, niin motivaatio on koetuksella, mutta pelaaminen on kuitenkin homman suola.
– En sulje ulkomaita pois suunnitelmista, sillä uusi kulttuuri olisi kivaa kokea. Ulkomaille kannattaa aina lähteä, mikäli mahdollista, sillä ne ovat todella hienoja mahdollisuuksia pelaajana, kokenut kiertolainen suosittelee.
Lindholmin syksyyn mahtuu myös todella iso elämänmuutos. Kotona odottaa puolison ja koiran lisäksi vajaan kuukauden vanha tytär.
– Melkoinen muutos arkeen on tullut ja on ulkona juoksemiset jääneet vähemmälle. Lapsi vaatii paljon huomiota ja hienoahan sen kanssa on touhuta. Jäähallilta poistuttua saa siis todella hyvin ajatukset pois kiekkoilusta, tuore isä herkistyy.
Pelaamisen ohella Lindholmin arkeen kuuluu opiskelu ja reilun vuoden päästä kädessä pitäisi olla markkinointitradenomin paperit. Eli, mikä miehestä tulee isona?
– Eiköhän se ala löydy liike-elämän puolelta. Kesäisin olen ollut töissä rakennuksilla, joten ehkä jotain siihen liittyvää, tuleva kiinteistömoguli valottaa.
Karo takaa pisteet muillekin
Haastattelun loppuun Lindholm saa valita vielä omista pelikavereista kootun unelmaketjun perusteluineen.
Maalivahti: Tero Nieminen
– Oli joukkueen kivijalka Shakersissa. Lopetti uransa nuorena, mutta olisi kiva nähdä, kuinka koppi tänään tarttuisi.
Puolustajat: Kai Öhberg ja Arto Laatikainen
– Kaijus saa paikan parhaana kaverina ja Laatikainen pariksi, niin siinä on kaksi kiekollista pakkia.
Hyökkääjät: Karo Koivunen ja Matias Loppi
– Loppi keskelle, huikean taitava pelaaja. Karo toiselle laidalle, on niin kova pisteiden perään, että samalla tulee tehoja myös itselleni, päättää puhelias ja herkästi naurava mies uransa kertaamisen.
