Juhana Aho pelasi Jukureissa jo kaudella 2015-16, jonka jälkeen siirtyi päättyneeksi kaudeksi SaPKon riveihin. Molemmissa joukkueissa 23-vuotias Aho pääsi juhlimaan Mestis-mestaruutta. Tulevaksi kaudeksi hän tekee paluun Mikkeliin, jossa häntä odottaa tuttu seura, paljon entuudestaan tuttuja pelikavereita, mutta uusi haaste.
− Erittäin hyvät fiilikset. Nyt on kaksi vuotta siitä, kun olen lähtenyt kotoa pois ja molempina keväinä olen saanut nostella pyttyä. Pysytään nyt sitten pois Jyväskylästä ja jatketaan samaa trendiä, Aho sanaili.
− Tosi ilolla ja mielenkiinnolla seurasin viime kautta. Totta kai on vanha seura ja paljon tuttuja pelaajia, mutta nimenomaan uuden liigaseuran vuoksi tuli seurattua. Itselle jäi todella positiivinen kuva siitä, miten täällä hommat hoituvat myös Liigassa.
Päätös paluusta Mikkeliin oli Aholle helppo, sillä muistot edellisvisiitistä olivat ainoastaan positiiviset.
− Tämä oli oikeastaan ensimmäinen aikuisten joukkue, missä pelasin. Se kasvatti minua kohti ammattilaisuutta ja nyt vielä ollaan yhtä sarjatasoa ylempänä. Sopivan tuttu paikka ja täällä on nälkää, niin hyviä muistoja vain on, summasi Aho.
Liiga on kuitenkin ollut tavoitteena siitä asti, kun on jääkiekkoon päätetty panostaa tosissaan
Aho on Diskoksen kasvatti, mutta siirtyi JYPiin A-juniori-ikäisenä. Jyväskylässä Liigan portit eivät kuitenkaan koskaan avautuneet, vaan Aho pelasi junioripelien lisäksi Mestistä JYP-Akatemiassa. Unelma Liigassa pelaamisesta on kuitenkin ollut nuoren torjujan mielessä aina.
− Silloin kun ensimmäisen kerran luistimet olen jalkaan laittanut, niin olen haaveillut vielä isommista sarjoista. Liiga on kuitenkin ollut tavoitteena siitä asti, kun olen jääkiekkoon päättänyt panostaa tosissani, Aho kertoi.
− Tämä on nyt se ensimmäinen askel sinne ja sen aion kyllä käyttää. Tässäkään asiassa en aio jättää mitään jossiteltavaa, vaan kaikkeni teen ja uskon, että siitä seuraa hyviä asioita.
Jyväskylästä pois lähtemisen maalivahti näkikin uransa kannalta hyväksi ratkaisuksi, vaikka se ei välttämättä ollut se kaikista helpoin tie.
− Onhan tämä uskomaton fiilis. Se, että on uskaltanut lähteä pois tutusta kaupungista, vaikka siellä olisi ollut opiskelupaikka yliopistossa ja varmasti sitä kautta helppo tulevaisuus, Aho pohti.
− Mikkelin kautta Savonlinnaan ja se oli ensimmäinen kausi, kun sai pelata ykkösveskarina. Se antoi paljon uskoa ja luottoa siihen, että on oikealla tiellä.
Hampaankolot putsattiin SaPKossa
Ahon edelliskausi Jukureissa oli hyvin vaihteleva. Runkosarjassa hän jäi pienelle vastuulle ja kun pudotuspelien lähestyessä vastuuta olisi tullut, katkaisi loukkaantuminen hänen kautensa ja kaudesta jäi mestaruudesta huolimatta hieman katkera maku.
− Se jätti tosi ison lohkareen hampaan väliin, mutta toisaalta se ehkä kasvatti ja nyt sitten kevät päättyi siten, kuin se olisi pitänyt päättyä jo edelliskaudella.
SaPKossa Aho saikin ykköstorjujan viitan ylleen. Aho näyttikin jo lunastavan odotukset torjumalla huikeaa henkilökohtaista kautta vahvaa kautta pelanneen savonlinnalaisryhmän viimeisenä lukkona. Kesken kaiken kuviin astuivat kuitenkin jälleen loukkaantumiset, ja Aho joutui sivuun peleistä.
Kevätkaudella Aho kuitenkin palasi takaisin kehiin ja pudotuspeleissä hän olikin mestaruuden takuumies pelaamalla kymmenen ottelua torjuntaprosentilla 95,7. Etenkin finaalisarjassa hän oli ilmiömäisessä iskussa päästämällä neljässä ottelussa vain kaksi maalia ja nollaamalla Kiekko-Vantaan kahdessa viimeisessä finaalissa.
− Siinä oli loistava alkukausi sekä joukkueelta että henkilökohtaisesti. Sitten tuli vamma, mutta ei pitänyt olla mitään vakavaa. Minun piti olla jo kunnossa, kun tulin takaisin kentälle, mutta se vamma iski sitten uudestaan. Siinä vaiheessa tuntui, että koko kausi valuu ihan hukkaan, Aho totesi.
− Täytyy sen verran Myllyksen Jarmoa kiittää, että alkukauden näytöt painoivat niin paljon, että sain todellisen mahdollisuuden siinä keväällä, vaikka kiekko ei heti alkuun tarttunutkaan yhtä hyvin kuin syksyllä.
SaPKon kausi ja pudotuspelikevät hakevat vertaistaan Mestis-historiasta. Joukkue marssi suvereenisti runkosarjan voittoon ja eteni pudotuspeleissä mestariksi kärsimättä ainoatakaan tappiota. Ahon mukaan joukkueen henki oli alusta alkaen kova.
− Sehän siinä on jännä, että ei ennen kauden alkua kukaan meiltä mitään odottanut. Ensimmäisten pelien jälkeen kuitenkin huomattiin, että pystytään voittamaan vaikeissakin paikoissa, kuten Kupittaalla, jossa ei Mestiksessä kenenkään ole helppo voittaa.
− Ei siihen joukkuehenkeen mitään poppakonsteja ole, ei vaan ollut mitään klikkejä kenenkään välillä ja siitä se voittamisen kautta pikkuhiljaa lähti rakentumaan, summasi Aho.
Helppoa mestaruuden voittaminen ei Ahon mielestä kuitenkaan ollut.
− Toki otteluiden sisällä oli hetkiä, että pelit olisivat voineet kääntyä kummalle tahansa. Onnistuttiin kuitenkin ne kääntämään hurjalla prosentilla itselle.
Henkilökohtaisella tasolla Aho piti suoritustaan pudotuspeleissä nousujohteisena. Finaalisarja meni hänen mukaansa aivan puhtaassa flow-tilassa.
− Puolivälierissä KeuPaa vastaan tuntui oma peli olevan vielä hakusessa. Tuli sellaisia ihmeellisiä maaleja, että ei mitään hätää ja yhtäkkiä kiekko oli maalissa. Ehkä siinä ei vielä pystynyt pitämään omaa päätä 60 minuuttia kasassa.
− Onneksi pystyimme hoitamaan ne pelit, missä itse en ollut parhaimmillani ja taas niissä hetkissä missä joukkue ei ollut parhaimmillaan, niin itse pystyin olemaan. Flow-tila löytyi sitten finaaleihin ja siinä ei sitten enää paljon mietitty. Siinä vaan oltiin ja nautittiin, mitä nautittavissa oli.
− Pystyin joka pelissä parantamaan itse ja finaaleissa pelasin kauden parhaat pelit, niin sai sen palan pois hampaan välistä, mikä sinne oli jäänyt.
Se on sinänsä rajua, että jos paikat ei olisi kestänyt, niin luultavasti pitäisi vielä ensi kausikin pelata Mestistä
Aho kertoi myös pystyneensä kääntämään loukkaantumiset jossain määrin omaksi voimavarakseen loppukaudesta.
− Siinä kun itsensä sai kuntoon, niin ei ollut enää mitään säästeltävää, vaan oli annettava ihan kaikki, että pystyi antamaan näyttöjä Mikkeliäkin varten, Aho kertasi.
− Se on sinänsä rajua, että jos paikat eivät olisi kestäneet, niin luultavasti pitäisi vielä ensi kausikin pelata Mestistä. Nyt onneksi kaikki meni näin.
"Joka vuosi pitää pystyä pelaamaan paras vuosi"
Ahon mukaan kausi SaPKossa oli hänelle uran kannalta hyvä ratkaisu. Kauden aikana kehitystä tapahtui monella eri osa-alueella.
− Isossa kuvassa oli jossain vaiheessa tarkoitus ottaa se ykkösmaalivahdin paikka. Ilman sitä ei mielestäni ole mitään järkeä tulla Liigaan. Toki jos paikka olisi auennut, niin olisi pitänyt harkita uudemman kerran, Aho linjasi.
− Varsinkin näin jälkikäteen ajatellen, niin oman pelin ja paineensietokyvyn kannalta kausi Mestiksessä oli erittäin iso asia. Toki paineet Mestiksessä ei ole niin suuret kuin Liigassa, mutta kyllä noissa finaaleissa oppii pään sisällä asioita käymään läpi. Oli pelkästään hyvä juttu, että olin Mestiksessä vielä vuoden niin sanotusti kasvamassa korkoa.
Oman osansa kiitoksista sai myös SaPKon maalivahtivalmentajana toiminut entinen maajoukkuemaalivahti Myllys.
− "Jamolta" ei mitään teknisiä juttuja tullut. Oikeastaan vain sellaista, että miten sen oman pään pystyy pitämään kasassa. Semmoisia, mitä nyt kokenut maalivahti pystyy omista kokemuksista jakamaan. Joistain sai ehkä kopinkin kauden mittaan.
Tulevalla kaudella Aho pääsee kilpailemaan peliajasta tuttuun seuraan, kun hänen aisaparinaan jukuriveräjällä huhkii niin ikään JYP-taustainen Sami Rajaniemi. Aho lähteekin kauteen innolla taistelemaan peliajasta ja tiedostaa, että ensi kaudella pitää pystyä jälleen parantamaan edellisestä.
− Tuumaakaan en aio antaa kaverille periksi. Kaikkeni teen, että pääsen näyttämään oman osaamiseni. Tärkeintä tietysti on, että joukkue voittaa, mutta totta kai sitä itse haluaa kentälle ja aina olen valmis hyppäämään askiin, kun tarvitaan. En usko, että siitä ainakaan mitään haittaa on, että tuntee toisen.
− Varsinkin näin suhteellisen nuorena maalivahtina pitäisi joka vuosi pystyä pelaamaan paras vuosi.
Selkeitä numeraalisia tai tilastollisia tavoitteita hän ei ole itselleen vielä asettanut. Oman pelin kehittäminen on Aholle etusijalla.
− Hirveästi en vielä ole ehtinyt tavoitteita miettiä. Jonkin verran kasasin ajatuksia tuossa kauden jälkeen, niin tuli sellainen tunne, että ainakaan mitään pelimäärällisiä tavoitteita en tässä vaiheessa lähde asettamaan. Niitä voi miettiä sitten kauden aikana.
− Sellaista kuitenkin mietin, että aina kun saan mahdollisuuden pelata, niin pelaan elämäni parhaan pelin. Se on mielestäni hyvä lähtökohta uuteen sarjaan, Aho päätti.