Kliseisesti voisi väittää, ettei Porista ole vuosikymmeniin tullut SM-liigakentille kuin puukäsillä varustettuja peruspakkeja ja neloskentän rivihyökkääjiä. Toki muutamia poikkeuksia löytyy, kuten esimerkiksi kaikkien rakastama Markku Tähtinen ja hänen juonikas potkulautansa.
Stereotypiat ovat kuitenkin vaihtumassa puukäsistä samettikäsiin, josta suurimpana esimerkkinä toimivat Ässien 87- ja 88-syntyneiden ikäluokat. Näistä ikäluokista voisi olettaa vihdoin nousevan taitavia pelaajia tulevaisuuden liigakentille. Kirkkaimpana tähtösenä tässä joukossa tuikkii 17-vuotias Jesse Joensuu.
Perusporilainen Jesse Joensuu jättää raameillaan varjoonsa monen koripalloilijankin. Pituutta miehellä on 192 senttimetriä ja painoakin 90 kiloa. Joensuu on ehtinyt koluamaan kaikki ikäkausi-maajoukkueet läpi ja liigapelejäkin on tullut tilille kahdelta kaudelta. Jessen jääkiekkoura alkoi monen pojan tavoin varsin nuorena.
– Jääkiekkoa aloin harrastaa vuonna 1994 ollessani 6-vuotias. Jääkiekon ohella pelasin useamman vuoden jalkapalloa. Jalkapallon lopetin kuitenkin vuonna 2000, koska jääkiekko ja Ässien touhu muuttuivat tiiviimmäksi. Lisäksi kaikki kaveritkin lopettelivat samaan aikaan jalkapallon ja siirtyivät Ässiin.
Valinta ei ole tuntunut näin jälkikäteen yhtään hullummalta, sillä Joensuulla on kaikki mahdollisuudet edetä huippukiekkoilijaksi asti.
Jääkiekko etusijalla
Moni nuori urheilija elää epätietoisuudessa tulevaisuutensa suhteen. Ongelmana on usein jatko-opiskelun ja urheilun yhdistäminen. Oman urheilu-uran onnistuminenkaan ei aina ole kirkossa kuulutettu ja loukkaantumiset ovat pelotteena. Joensuulla on kuitenkin melko selvät visiot tulevaisuutensa suhteen, jahka lukio ja armeija saadaan suoritettua. Toki Jesse myöntää, että loukkaantumisetkin pelottavat.
– Olen ajattelut, että pelaisin koko ajan täysillä jääkiekkoa, enkä tinkisi siitä yhtään. Jääkiekon ohella täytyisi käydä lukio ja armeija pois alta. Jos olen ammattipelaaja lukion ja armeijan jälkeen, niin pelaan jääkiekkoa täysillä. Ammattiuran jälkeen, oli se sitten 5- tai 20-vuotinen ura, tekisin jotain muuta, esimerkiksi opettajan ammatti tuntuisi mukavalta. Mutta ammattiuraan nyt ensisijaisesti tähdätään.
– Loukkaantumiset laittavat kyllä mietityttämään. Viimeksi, kun polvi meni rikki, niin siinä ehti miettiä kaikenlaista ennen kuin diagnoosi valmistui. Loukkaantumiset kyllä pelottavat, ne ovat kamalimpia asioita jääkiekossa sen lisäksi, ettei pääse pelaamaan. Pitää koputtaa puuta ja toivoa, etteivät ne hidasta tai haittaa jatkossa uraani.
Porilaisena Ässät on Joensuulle se ainoa ja oikea jääkiekkoseura. Vaikka tulevaisuus onkin vielä hämärän peitossa, haluaisi Jesse ehdottomasti olla auttamassa Ässiä jatkossa, tapahtuipa mitä tahansa. Sydän on padan muotoinen.
– Ihailen kovasti esimerkiksi Kimmo Timosen ja Sami Kapasen työtä, jota he ovat tehneet KalPan eteen. Jos joskus itsellä olisi yhtä paljon rahaa, olisin ehdottomasti valmis auttamaan Ässiä, joka kuitenkin on pikkupojasta asti ollut se ainoa ja oikea seura. Haluaisin nähdä Ässät aina korkealla.
Pasi Peltonen pelasi äskettäin 600:nen liigapelinsä Ässien paidassa. Moinen saavutus herättää Jessessä kunnioitusta, eikä hän pidä missään nimessä mahdottomana, että Jesse Joensuu viilettäisi Isomäen jäällä vielä vuonna 2015. Toki NHL on ensisijaisena tavoitteena.
– Pystyisin kuvittelemaan olevani Ässissä pelaava 600-pelin Jesse Joensuu, muttei sitä tietenkään vielä tiedä. Tavoitteena on tulla niin hyväksi pelaajaksi kuin mahdollista. Jos tulen niin hyväksi pelaajaksi, että mahdun taidoiltani NHL:ään, niin sinne on ehdottomasti päästävä. Jos taidot ja lahjat eivät NHL:ään riitä, niin voisihan sitä koko uransa Ässissä pelata.
Jesse janoaa lisää vastuuta
Joensuu painii samojen ongelmien äärellä, kuin moni muukin lopullista läpimurtoa liigassa tavoitteleva pelaaja. Peliaika on nimittäin kortilla. Jessen peliaika onkin koostunut lähinnä neloskentän hajavaihdoista, eikä se ole hänen mielestään paras paikka kehityksen kannalta.
– Ässien neloskenttä ei ole minulle paras mahdollinen paikka kehittyä ainakaan enää ensi vuonna. Totta kai jos en mahdu muualle kuin neloseen ja peliminuutit ovat ensi vuonnakin samat, niin sitten paras ratkaisu on Kanadan juniorisarjat tai Mestis.
– Tosin silloin asia pitää sopia myös Ässien kanssa, koska minulla on sopimus kaudelle 2006. Mutta niin pitää harjoitella ja sellaiset ovat tavoitteet, että se peliaika lisääntyy selvästi ensi kaudella tai jopa nyt loppukautenakin. Mutta peliaika on kuitenkin aina ansaittava.
– Sen takiahan pelaan jääkiekkoa, että saan pelata. Olisin mielestäni valmis ja vähintäänkin halukas ottamaan lisää peliaikaa ja lisää roolia edustuksessa. Siinä on kuitenkin monta pelaaja ja monta näkemystä, jotka sanelevat ehdot
Vähäisen peliajan takia Joensuu onkin ajoittain hyppinyt A-junioreiden ja liigaryhmän välillä. A-junnuissa Joensuu on saanut myös kehittää sitä kykyä minkä hän parhaiten osaa – kiekollista peliä.
– Voisi kuvitella, että hyppääminen A-junnujen ja liigan välillä toisi ongelmia, mutta jääkiekkopeli on kuitenkin aina sama. Pyrin aina pelaamaan täysillä, olinpa sitten A-junnujen ykköskentässä tai edustuksen neloskentässä, joten ongelmia ei ole tullut.
Joensuun ja Ässien sopimus kattaa vielä ensi kauden. Tulevaisuus on vielä epävarmaa, mutta jatkaminen Ässissä on täysin mahdollista.
– Neuvotteluja jatkosopimuksesta ei vielä ole tehty. Jatkan Ässissä ainakin vielä tämän ja ensi kauden.
NHL sekä tavoite että unelma
Joensuu on ikäluokassaan superlupaava. Lahjakkuus on kiertänyt läpi kaikki mahdolliset juniorimaajoukkueet. Joensuun nimi onkin NHL-sikariportaiden tiedossa. Erinäisissä 2006-vuoden draft-arvioissa Joensuu on sijoitettu varauslistan kärkipäähän. Porissa odotukset ovat luonnollisesti kovat, mutta Joensuu ei ota niistä paineita.
– Se on hienoa, että minua pidetään hyvänä pelaajana ja, että olen tunnettu. Samalla olen saanut myös hyvää kohtelua täällä ja päässyt esimerkiksi liigajoukkueeseen. Mutta odotukset eivät luo mitään ylimääräisiä paineita, päinvastoin. Ne pistävät harjoittelemaan kovempaa ja niistä saa ylimääräistä näytönhalua.
– Draft-rankingien ainoa merkitys on motivaation lisääjänä, muuta painoarvoa niillä ei ole. Eikä se kyllä paremmaksi pelaajaksi ketään tee. Usein silti pelin jälkeen miettii, että mitenköhän pelit menivät ja mitä scoutit ajattelivat suorituksista.
– Suhtaudun fanaattisesti jääkiekkoon, eikä mikään olisi niin hienoa, kuin voittaa esimerkiksi Stanley Cup. NHL:ään pääseminen on unelma, joka on tullut vahvemmaksi, muttei sille voi mitään, jos sinne ei pääse.
Nuorelle pelaajalle MM-kisat ovat loistava paikka näyttää taitojaan ja vakuuttaa scoutit pelikyvyistään. Joensuu tietääkin, että pelaajatarkkailijat työskentelevät pääsääntöisesti maajoukkuepeleissä. Tavallisissa liigapeleissä heitä ei pahemmin näe.
Alle 20-vuotiaiden kisat pelattiin joulupyhinä, ja ne onnistuivatkin Joensuulta vähintään kohtuullisesti, vaikkei joukkue mitalisijoille päässytkään.
– Alle 20-vuotiaden MM-kisoista jäi hyvät fiilikset. Olen hyökkääjä ja teen mielummin kymmenen maalia kuin yhden maalin. Joten sitä toivoisi, että pystyisi auttamaan joukkuetta maaleilla. Hyvällä omallatunnolla pystyn antamaan itselleni vähintään kasin kouluarvosanaksi.
– Ei meillä näin jälkikäteen ollut oikeastaan mahdollisuuksia parempaan sijoitukseen. Esimerkiksi Tshekkiä ja Kanadaa vastaan vaikkapa maalivahtipelin olisi täytynyt toimia aivan järkyttävän hyvin, mikäli olisimme aikoneet paremmille sijoituksille. Se viides sija oli meille aivan oikeutettu.
Joensuu pelaa vielä keväämmällä toiset maailmanmestaruuskisat. Silloin on vuorossa alle 18-vuotiaden koitokset, jotka jäävät Jessen viimeiseksi kyseisessä ikäluokassa.
– Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa ei roolia kannata pahemmin ajatella, kun ei valintojakaan ole vielä tehty. Turha miettiä, teetkö pisteitä tai oletko joukkueen parhaita pelaajia. Jos niitä miettii, niin peli menee takuuvarmasti perseelleen. Joukkueen menestyminen on selkeästi tärkein asia, mutta koitan keskittyä omaan suoritukseeni. Vain siten voin auttaa joukkuetta.
Treenattavaa riittää
Joensuu myöntää, ettei tässä vaiheessa ole vielä paljoakaan saavutettu. Jesse on pitänytkin jalat tiukasti maassa ja ne kuuluisat appelsiinit on jätetty pois kainaloista. Leijumisen sijasta Jessen katseet on suunnattu tiukasti tulevaisuuteen ja määrätietoiseen harjoittelemiseen.
Seuravalmentajien lisäksi Jesse saa henkilökohtausta ohjausta isältään Jouni Joensuulta, joka on toiminut jalkapallovalmentajana porilaisten jalkapallojoukkueiden peräsimissä.
– Isä toimii kotona ns. "omana valmentajana" ja neuvoo varsinkin palautumisessa, vammojen hoidoissa ja harjoittelussa ylipäätänsä.
Isokokoinen Joensuu on varsinkin junioritasolla pitelemätön vastus. Jesse näkeekin, että iso koko on hänen vahvuutenaan.
– Tulevaisuudessa vahvuutenani pitäisi olla se, että kun saan kiekon, niin minun pitäisi pystyä harhauttelemaan ja haastamaan puolustajaa 1–1-tilanteissa. Vielä tämä ei ole aivan kunnossa varsinkaan liigatasolla. Isosta koosta on myös tietenkin apua esimerkiksi suojaustilanteissa
Nuori pelaaja on kehityksessä pahasti jäljessä verrattuna aikuisiin liigapelaajiiin. Heikkouksia on paljon, ja Jesse myöntää, että kehitettävää on rutkasti. Senpä takia aikaa kuluukin harjoituksissa monta tuntia päivässä.
– Harjoittelen ainakin seitsemän kertaa viikossa. Harjoitusten lisäksi on tietenkin paljon pelejä. Kesällä harjoituksia on enemmän, ainakin 10 kertaa viikossa. Haluan harjoituksissa varsinkin lisää voimaa, joka taas tuo lisää vauhtia. Tasapaino ja käsien voima olisi tärkeää saada paremmaksi. Venyttely on myös tärkeää. Treenattavaa siis riittää.
– Luisteluvoima on tällä hetkellä aivan lapsen kengissä ja se on suurin heikkouteni. Sitä pitää ehdottomasti parantaa ja sen avulla pääsee myös esimerkiksi kaivattuihin hyökkäystilanteisiin. Laukaus on myös melko heikko. Kaipaisin eritoten parannusta tasaisuuteen ja paineensietokykyyn liigassa. Itseluottamustakaan ei aina ole tarpeeksi.
– Kädet ovat nyt mitä ovat, mutta nekin voisivat olla paremmat ja pehmeämmät. Lyhyemmällä mailalla saisi lisää pikkunäppäryyttä, mutta pelityyliini ei kuulu pikkunäppärät harhautukset. Pelaan tietoisesti pitkällä mailalla, koska harhautukseni perustuvat laajoihin liikkeisiin ja vartaloharhautuksiin. Käytän kokoani, jotta pääsen pakista ohi.
Joensuulla on kuitenkin ruusuinen ura edessään, mikäli kaikki menee odotusten mukaan. Ainahan kaikki ei kuitenkaan nuoren pelaajan kohdalla niin mene. Joskus eteen tulee loukkaantumisia, joskus asennevamma, joskus puolestaan kehitys pysähtyy kesken kaiken. Jesse on kuitenkin lopettanut spekulaatiot ja keskittyy vain olennaiseen.
– Se ei johda mihinkään, että mietin millainen minun roolini tulevaisuudessa on, ja minkälainen jääkiekkoilija minusta isona tulee. Haluan pelata joka tilanteen täysillä. Parin vuoden päästä sen näkee, mihin rahkeet ovat riittäneet.
Aika näyttää, tuleeko Joensuusta tulevaisuuden NHL-pelaaja, Ässä-ikoni vai luokanopettaja. Porissa odotukset ovat kuitenkin korkealla, ja toivoa vain sopii, että odotukset eivät jää turhiksi. Yhtään hehkuttamatta, Joensuu on tällä hetkellä Masi Marjamäen kanssa porilaisen juniorikiekkoilun lippulaiva, jolle varmasti jokainen ässäkannattaja toivoo onnekasta myötätuulta.
