"Eric Perrin, Kanadasta"

LIIGA / Haastattelu
Kuva © Eriikka Hienola
JYP sai tälle kaudelle kauan kaivattua vahvistusta sentteriosastolleen, kun kanadalainen Eric Perrin solmi JYPin kanssa yksivuotisen sopimuksen.

Tämä Eric Perrinin haastattelu on julkaistu alunperin JYPin internet-sivuilla 13.9.2002. Haastattelin Perriniä ennen kauden alkua hänen saavuttuaan Jyväskylään ensimmäistä (mutta ei viimeistä) kertaa.

26-vuotias Perrin on ennen Suomeen tuloaan kiekkoillut ensin Vermontin yliopistojoukkueessa 4 kautta ja 3 kautta IHL-liigan joukkueissa - 97-98 Cleveland Lumberjacksissa (69 peliä, 12+31 = 43) sekä Quebec Rafalesissa (13, 2+12 = 14) ja kaudet 98-99 (82, 24+37 = 61) ja 99-00 (21, 3+15 = 18) Kansas City Bladesissa.

Viimeisen Bladesin kauden torpedoi paha polvivamma, josta kuntouduttuaan Perrin tunsi oikeaksi liikkeeksi uransa kannalta vaihtaa agenttia sellaiseen, jolla oli mm. hyviä kontakteja SM-liigaan. Perrin tiesi entuudestaan, että SM-liiga on Euroopan kovatasoisin.

- Olin vakuuttunut SM-liigan kovatasoisuudesta. Tuolloin (kevät 2000) tuntui siltä, että jos haluan lähteä Eurooppaan, on lähdettävä nyt. Vaakakupissa painoi paljon myös se, että SM-liiga on Euroopassa eniten pelillisesti NHL:n tyylinen sarja.

Perrinin ura Suomessa ei kuitenkaan välittömästi lähtenyt nousukiitoon, vaan Jokereissa ura jäi vain kuuden ottelun mittaiseksi. Välillä Perrin pelasi jopa neloskentässä.

- En oikein sopeutunut Jokereihin missään vaiheessa. Summanen oli kyllä hyvä valmentaja, mutta minulle hänen peluuttamistyylinsä ei oikein sopinut. Siellä oli vaikeaa olla ulkomaalainen ja ensimmäistä kertaa pelaamassa kaukana kotoa. Lopulta pyysin, että minut kaupattaisiin jonnekin muualle.

- Siirryin sitten Poriin Ässiin, jossa kaikki loksahti heti kohdalleen. Pelasin hyvien ketjukavereiden kanssa ja silloinen valmentaja Vladimir Jursinov JR. antoi minulle yksinkertaiseksi ohjeeksi "Mene vain ja anna joka ilta kaikkesi." Se sopi minulle ja pelasin hyvän kauden. (43 peliä, 15+23 = 38p) Seuraavalla kaudella kuitenkin meillä oli alussa paljon vaikeuksia, hävisimme monta peliä ja oli taloudellisiakin vaikeuksia. Valmentajaa vaihdettiin enkä enää sopinut uuden valmentajan kuvioihin niin hyvin kuin ennen, kuten eivät oikeastaan muutkaan ulkomaalaiset.

- Siirto oli kuitenkin taas paikallaan ja pääsin erittäin hyvään seuraan, eli HPK:hon. Heillä oli taitava joukkue ja itse sain taas onnistumisia alle ja pelasin senkin kauden mielestäni hyvin. (57 peliä, 18+23 = 41p) Ja kauden lopuksi voitimme pronssia, joka oli mahtava saavutus.

JYPissä Perrin aloittaa kolmannen kautensa Suomessa, ja JYPin nuori joukkue saa varauksettomia kehuja kanukkisentteriltä. Vastuunkantajista JYPissä Perrin sanoo saman, minkä olemme osanneet jo aavistaakin.

- JYPissä joukkuehenki on todella hyvä. Vaikka meillä on aika nuori joukkue, teemme kovasti töitä ja kaikki haluavat kehittyä. Ehkä voisi sanoa, että joukkueessa on mahtava tekemisen meininki. Joukkuehengen näkee pukukopissakin, kun kaikki puhuvat kaikille eikä joukkueessa ole minkäänlaisia "kuppikuntia". Myös Hippoksen yleisö osaa pitää ääntä, ne rummut, ne rummut. viime kaudella kun pelasin täällä oli tunnelma aina hyvä, toivottavasti myös tällä kaudella.

- Tietysti tiedostan, että minulta itseltänikin odotetaan paljon. Olen tehnyt Suomessa molemmilla kausillani hyvin pisteitä ja tietysti toivon, että pääsen nytkin samoihin lukemiin. Vastuu on hyvä asia niin kauan kun ei anna sen nousta taakaksi - omalta kohdaltani osaan kyllä käsitellä paineita oikealla tavalla ja nautin pelaamisen ohella myös siitä, että minuun luotetaan.

- JYPin vastuunkantajista tietysti ensimmäisenä katsotaan Chlubnaa, joka kuitenkin oli viime kauden paras maalintekijä (yhdessä Viitakosken kanssa) ja Silli (Sillgren) on myös todellinen johtohahmo. Hän osaa toimia kiekon kanssa eikä Sillillä mene sormi suuhun pukukopissakaan.

Takaisin taalajäille?

Kun puhe kääntyy Pohjois-Amerikan liigoihin, Perrinin ilme muuttuu samalla haikeaksi - etenkin kun kysyn häneltä, ajatteleeko hän joskus pelaavansa vielä NHL:ssä.

- Totta kai ajattelen sitä vieläkin. Kaikki kanadalaiset kiekkoilijat toivovat joskus pelaavansa NHL:ssä. Siinä on kyse niin pienistä asioista, kuka sinne pääsee ja kuka ei. Monet entisistä pelikavereistani pelaavat nyt NHL:ssä. Ehkä minäkin vielä joskus, kukapa tietää?

Monesti sanotaan, että Pohjois-Amerikan farmiliigat ovat maailman kovimpia ja säälimättömimipiä pelaajille.

- Kyllä se pitää paikkansa. Varsinkin nuorille pelaajille siinä on todella paljon totuttelemista. Farmiliigat ovat kuluttavia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja tietysti pelejä tulee todella paljon, enemmän kuin mihin monet ovat tottuneet. Peli on sen lisäksi vielä rankkaa, koko ajan pitää antaa kaikkensa tai joku toinen vie paikkasi.

- Farmiliigoista IHL on enemmän Pohjois-Amerikkalaisen tyylinen sarja ja AHL eurooppalaisempi, enemmän SM-liigan tyylinen. IHL:ssä on välillä kyllä melkoisen kovaa meininkiä. Väittäisin tasoeroista puhuttaessa että SM-liigan kärkijoukkueet kyllä voittaisivat farmiliigojen vastaavat, vaikka liigojen keskinäiset erot pelityyleissä ovatkin melko isoja.

Oliko SM-liigassa yhtään sinulle tuttuja pelaajia tänne saapuessasi?

- Ei silloin, mutta nyt on. Nimittäin Bruce Racine! Pelasimme yhdessä Kansas Cityssä. Hän on melkoinen legenda sielläpäin! Itse asiassa vaimomme ovat erittäin hyviä ystäviä ja niin mekin. Välillä oli vaikeaa, kun minä pelasin Ässissä ja Bruce Lukossa, ja kaikkihan varmaan tietävät noiden seurojen asetelman... muita minulle tuttuja pelaajia ovat Frank Banham ja Pavel Rosa, mutta he eivät ole henkilökohtaisia ystäviäni.

SM-liigassa siirryttiin täksi kaudeksi takaisin yhden päätuomarin järjestelmään. Muutos on tyrmätty käytännössä joka paikassa, mutta miten pelaaja kokee asian?

- Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena ainakin se, että enää ei tarvitse ottelun aikana arvailla millaista linjaa nyt toteutetaan. Kun oli kaksi tuomaria, oli monesti myös kaksi linjaa ja silloin oli melkoisen vaikeaa pelata kun ei tiennyt mitä saa tehdä ja mitä ei. Huonona puolena sitten taas se, että todennäköisessti tuomarin selän takana tulee tapahtumaan paljon sikailua.

Liigassa on myös herättänyt paljon keskustelua Jokeri-valmentaja Raimo Summasen ajatukset goon-kulttuurin tuomisesta myös SM-liigaan. Tarkoituksena olisi tuoda pelote vastustajille, jotka rikkovat väärin oman joukkueen tähtipelaajia. Millainen näkemys Kanadalaisella SM-liigassa on asiasta?

- Minä itse asiassa kannattaisin sitä. Mainittakoon, etten ikinä ole vängällä hakenut tappelua, mutta minusta se on rehdimpi tapa kuin jatkuva pikkusikailu. Jokereillahan oli toissakaudella Sean Gagnon, mutta hänhän istui sitten puoli kautta pelikiellossa. Niin kauan kun SM-liigan säännöt antavat tappeluista suurempia pelikieltoja kuin mailalla hakkaamisesta tms. sikailusta, ei "gooneja" kannata käyttää. Enkä usko että SM-liigassa kyllä ikinä olisikaan tilausta puhtaille gooneille, täällä pitää osata pelatakin.

There's something about Jyväskylä

Perrin on tätä haastattelua tehtäessä asunut Jyväskylässä noin kuukauden, ja pitänyt näkemästään. Käytännössä heti kun Perrin oli kaupunkiin saapunut, häntä odotti melkoinen elämys.

- Ne laittoivat minut ralliauton kyytiin! Neste Rally Finlandissa, sehän on melkoinen tapahtuma täälläpäin. Täytyy sanoa etten ole elämässäni niin hurjaa kyytiä saanut, vaikka olen ollut monessa mukana. Se oli aivan hullua. Pakko kyllä kunnioittaa niitä kuskeja entistä enemmän, vaikka rallia televisiosta näkee niin ei sitä pysty käsittämään millaista vauhtia siellä oikeasti mennään. Tykkäsin kokemuksesta todella paljon.

Muutenkin elämä Suomessa ja Keski-Suomen pääkaupungissa on ollut herrasväki Perrinin mieleen.

- Jyväskylä on todella hyvä kaupunki asua. Täällä on mukava, nuorekas ilmapiiri ja paljon opiskelijoita. Suomalaiset ovat joskus aika ujoja, ei ainoastaan ulkomaalaisia kohtaan mutta myös toisilleen. Mutta kun heitä alkaa vähän tuntea niin kaikki muurit kaatuvat, he ovat todella hyviä ystäviä.

- Yksi asia mikä Suomessa ällistyttää on suomalaisten rehellisyys. Vaimoni unohti kerran käsilaukkunsa eräälle pöydälle keskustassa ja se oli edelleen samassa paikassa muutama tunti myöhemmin eikä mitään oltu viety. Amerikassa pöllitään valitettavasti usein kaikki irtonainen.

Kun kauden alkuun on tässä vaiheessa aikaa enää muutama päivä, millaisen viestin haluaa Eric Perrin lähettää kaikille JYP-kannattajille?

- Uskokaa. Uskokaa aina ja uskokaa silloinkin, jos meillä ei mene kovin hyvin. Se on tärkeää meille, että kannattajat jaksavat uskoa meihin. Kuten sanoin, tämä joukkue on todella lupaava ja jos kaikki loksahtaa kohdalleen, voimme saada aikaan vaikka mitä.

» Lähetä palautetta toimitukselle