Ottawa - Vancouver
Vancouverin kuusi ottelua kattavan vieraspelimatkan ensimmäinen pysäkki oli Ottawassa, jossa odotti erittäin kovassa vireessä oleva Senators. Pelin alkulähtökohta oli Canucksien kannalta todella vaikea, sillä Ottawa ei ollut hävinnyt ennen Vancouver-ottelua yhdeksään peliin ( 9-0-1, maalit 41-15! ), Vancouverilla on puolestaan ollut koko kauden ajan pahoja vaikeuksia vieraspeleissä ( koko NHL:n eniten vierastappioita Coloradon kanssa ) ja kaiken lisäksi Ottawa aloitti pelin Patrick Lalimella, joka ei ole hävinnyt koskaan Canuckseille ( 5-0-1 ). Ottawa vaikutti siis ennen peliä suosikilta ja se myös kantoi suosikin paineensa voittamalla ottelun maalein 3-0.
Senatorsien maalivahti Lalime pelasi kauden kolmannen nollapelinsä ja nousi nollapelitilastossa tasoihin Dan Cloutierin kanssa. Lalimen nollapeli ei tullut helpolla, sillä Canucks voitti jokaisessa erässä laukaukset ja Lalime joutui torjumaan yhteensä 26 kertaa. Lalime valittiin ottelun ykköstähdeksi, eikä siis syyttä.
Vancouver aloitti pelin puolestaan Dan Cloutierilla, joka pelasi jo seitsemännen peräkkäisen ottelunsa. Cloutier oli tällä kertaa haparoiva, ehkä pitkän peliputken vuoksi ja hänet jouduttiinkin vaihtamaan pois maalilta kolmannessa erässä. Cloutierin heikosta illasta kertoo se, että hän ei ollut kiekon tiellä kuin 14 kertaa, päästäen kolme maalia. Cloutierin puolustukseksi on puolestaan sanottava se, että hän ei ollut yksin syyllinen kolmeen maaliin; Canucksin puolustus teki ottelussa kolme virhettä ja jokaisesta Ottawa rankaisi armotta.
Vancouverin hyökkäyksen puolustavat ja taklaavat hyökkääjät ( Cooke, Ruutu, Pederson, Linden, Klatt ) palasivat erittäin hyvän ottelun, mutta ongelmaksi koitui ykkös - ja kakkosketjujen hyökkääjien tehoton peli. Nämä eivät pystyneet luomaan riittävää maskia ja liikettä Lalimen vartioimalle maalille ja näin - Canucksien lievästä hallinnasta huolimatta - maalit jäivät syntymättä.
Pittsburgh - Vancouver
Pittsburgh ottelun lähtökohta oli joukkueiden historiaan katsottuna yhtä vaikea kuin edellisenä iltana palatun Ottawa pelinkin. Canucks oli nimittäin voittanut Pittsburghissa edellisen kerran tammikuussa 1989 ( 5-7 ). Silloin Canucksin nykyinen kapteeni Markus Näslund oli vielä 15-vuotias juniori ja nykyinen varakapteeni Trevor Lindenkin vasta NHL uraansa aloitteleva tulokas. Nyt nämä ovat kuitenkin kasvaneet pelimiehen ikäisiksi ja tämän huomasi myös Pittsburgh, joka joutui taipumaan Lindenin, Näslundin ja entisen maalivahtinsa Peter Skudran edessä maalein 1-4.
Maalivahtien ( Skudra - Hedberg ) taiston voitti selvästi Skudra, jolla oli varmasti kovat paineet entisen kotiyleisön edessä, mutta hän kantoi ne hienosti torjumalla 28 laukausta. Muita onnistujia Vancouverin joukkueessa olivat Trevor Linden kolmella maalisyötöllä, Markus Näslund kahdella maalilla ja Justin Kurtz maalilla ja syötöllä. Myös Canucksin voimahyökkääjä Todd Bertuzzi ( maali ) voi olla tyytyväinen iltaansa, samoin kuin Jarkko Ruutu, joka antoi Vancouverin neljänteen maaliin syötön.
Vancouver kohensi surkeaa vieraspelitilastoaan saavuttaen kauden neljännen vierasvoittonsa ( 4-9 ), ensimmäisen voittonsa tämän vieraspeliputken aikana ja 10:nen voittonsa kaikkiaan. Ilman Mario Lemieuxia pelannut Pittsburgh joutui puolestaan kärsimään Iglussaan pitkästä aikaa tappion - edellisestä oli kulunut peräti kahdeksan ottelua. Vancouverilta puuttui ottelusta edelleen ykkösketjun keskushyökkääjä Andrew Cassels, kolmosketjun ikitaistelija Trent Klatt ja nelosketjun tärkeä laitahyökkääjä Donald Brashear.
Boston-Vancouver
Pittsburgh voiton jälkeen joukkue matkasi Bostoniin, jossa odotti viime kesänä suuria hankintoja tehnyt Bruins. Vancouverilla oli viime vuosilta hyviä muistoja Bostonia vastaan pelatuista otteluista, sillä Canucks oli hävinnyt Bostonissa edellisen kerran marraskuussa 1996. Tänä vuonna tämä voittoputki kuitenkin katkesi, sillä Boston voitti ottelun Joe Thorntonin ottelun toiseksi viimeisellä minuutilla tekemällä maalilla 3-2. Näin Boston jatkoi vahvoja kotiesityksiään saavuttamalla kauden yhdeksännen voittonsa ( 9-2-0-2 ).
Canucksin maalissa aloitti - huolimatta Skudran hyvästä Pittsburgh pelistä - Dan Cloutier, Bostonilla pelasi maalissa puolestaan kakkosmaalivahti John Grahame, joka torjui vasta kauden neljännen ottelunsa. Grahame pelasi hyvän ottelun ja etenkin kolmannessa erässä hän oli mies paikallaan torjumalla Canucksin 13 laukausta. Cloutieria ei voi missään nimessä syyttää Canucksin tappiosta, sillä hän torjui koko ottelussa 30 kertaa ja antoi Canuckseille hyvän lähdön otteluun ( 1. erän jälkeen 0-1 johto ) torjumalla ensimmäisessä erässä 11 laukausta.
Ottelu alkoi Bostonin vahvalla hallinnalla, mutta pelin avausmaalin teki kuitenkin Canucks ja Trevor Linden, joka teki samalla ensimmäisen maalinsa Canucksin paidassa sitten vuoden 1998.
Toisen erän alussa Bostonin Martin Lapointe teki kotijoukkueelle tasoitusmaalin ja näissä 1-1 lukemissa mentiin kolmanteen erään.
Kolmas erä alkoi Canucksien kannalta hyvin, sillä Vancouverin kolmosketju painoi heti sen ensimmäisessä vaihdossa pelin Bostonin päätyyn ja onnistui maalinteossa, maalintekijänä nyt kolmosketjussa pelannut keskushyökkääjä Brendan Morrison. Maali oli Morrisonille kauden kahdeksas.
Vancouverin johto ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Bostonin Brian Rolston tasoitti pelin kahden minuutin päästä Morrisonin maalista.
Ottelu eteni lievässä Canucksin hallinnassa aina erän lopulle saakka, kunnes nuoren puolustajan Justin Kurtzin kokemattomuus ratkaisi ottelun. Vancouver painoi kiekkoa Bostonin päätyyn, mutta menetti sen. Kiekko ajautui Sergei Samsonoville, joka näki Kurtzin luistelevan vaihtoon. Samsonov huomasi vapaan tilan Canucksin puolustuksessa, syötti kiekon ylhäällä kärkkyvälle Joe Thorntonille ja tämä pääsi läpiajoon, josta ei erehtynyt - kauden yhdeksäs maali ja samalla todella tärkeä ottelun loppuun tullut voittomaali oli syntynyt. Vancouverin hyvä vieraspeli ratkesi yhteen virheeseen ja joukkue lähti Bostonista veren maku suussa. Seuraava asema oli "veljellisen rakkauden" Philadelphia ja vastustajana vahva Flyers.
Philadelphia-Vancouver
Viime kaudella Canucks ja Flyers iskivät kerran vastakkain. Silloin ottelu avasi näiden joukkueiden runkosarjan ja samalla se oli Sedinin kaksosten ensiesiintyminen NHL:ssä. Ottelu päättyi Flyersin 6-3 kotivoittoon ja silloin ottelun tähtenä loisti Philadelhian tulokaskauttaan pelaava Justin Williams. Vancouverilla oli ennen ottelua muutenkin huonoja muistoja Philadelphiasta, sillä Canucksin edellinen voitto Flyersista oli lokakuulta 1999.
Mutta vaikka historia näytti Canucksin kannalta etukäteen pahalta, niin vielä pahemmalta näytti joukkueiden nykykunto. Flyers ei ollut hävinnyt ennen tätä ottelua neljään otteluun ja viimeisistä seitsemästäkin joukkue oli hävinnyt vain kerran. Vancouverilla puolestaan oli alla jo kolme kuluttavaa vieraspeliä ja normaali kaava pitkillä pelimatkoilla menee; mitä pidemmälle pelimatka etenee, sitä vaikeammaksi käy pelaaminen. Tällä kertaa Canucks pelasi kuitenkin erittäin hyvän ottelun ja voitti vahvan Flyersin maalein 1-4. Ehkä edellinen vierasottelu Bostonia vastaan oli sisuunnuttanut Vancouverin joukkueen...
Canucks aloitti ottelun jälleen Dan Cloutierilla ja tässä valmennusjohto teki oikean ratkaisun. Cloutier pelasi nimittäin yhden kauden parhaimmista otteluistaan, torjumalla 23 laukausta ja hänet valittiinkin ansaitusti ottelun ykköstähdeksi.
Philadelphian maalilla torjunut Roman Cechmanek ei ollut parhaimmillaan - hän oli kiekon tiellä vain 15 kertaa jä päästi neljä maalia.
Canucks aloitti ottelun vahvasti ja ensimmäisen erän jälkeen First Union Centerin valotaululla oli vierasjohto 0-2. Vancouverin maalintekijöinä olivat Markus Näslund kauden 12:sta ja Matt Cooke kauden viidennellä maalillaan.
Toisen erän puolivälissä Philadelphian pikaluistelija Simon Gagne iski 1-2 kavennuksen ja näissä lukemissa mentiin kolmanteen erään. Flyers pääsi pelaamaan kolmannen erän ensimmäisten kymmenen minuutin aikana peräti kolme kertaa ylivoimalla, mutta Canucks kesti. Tätä kymmenminuuttista voidaankin hyvin pitää tämän ottelun ratkaisuna, sillä jäähyjen jälkeen Henrik Sedin teki 1-3 maalin ( kauden 2:n ) ja Markus Näslund ( kauden 13:sta ) viimeisteli tyhjiin lopussa Canucksin 1-4 voiton.
Vancouverista parasta peliä esittivät Cloutierin lisäksi Markus Näslund kahdella maalillaan, sekä puolustajapari Murray Baron, Mattias Öhlund, jotka pelasivat kolmannen erän ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana ( kolme Flyersin ylivoimaa ) yli neljä ja minuuttia alivoimalla - päästämättä Flyersin ylivoimaviisikkoa liian hyviin tekopaikkoihin. Lisäksi tähän erinomaiseen alivoimapeliin toi suuren panoksensa Brendan Morrison, josta on kehittynyt suorastaan loistava alivoimahyökkääjä.
Canucksin taistelun ilmentymä oli Murray Baron. Baron pelasi kovassa flunssassa päälle 18 minuuttia Flyersin ykkösketjua vastaan, oli erittäin tärkeässä roolissa Canucksin loistavassa alivoimassa ( Flyers pelasi koko ottelussa seitsemän kertaa ylivoimalla onnistumatta kertaakaan ), taklasi viisi todella kovaa niittiä ( ainakin Justin Williams muistaa yhden... ) ja haastoi Keith Primeaun tappeluun ( Primeau voitti ) kun tämä taklasi Harold Drukenia Baronin mielestä sääntöjen vastaisesti. Baron lähti välittömästi ottelun jälkeen sänkyyn parantelemaan kovaa kuumettaan, mutta Canucksin pelaajat kehuivat häntä ottelun jälkeen suurin sanoin:
Mattias Öhlund:
"Vain 24 tuntia sitten hän näytti todella surkealta sängyssä ja nyt hän pelasi tällaisen pelin. Ei voi kuin ihmetellä."
Markus Näslund:
"Tapa, jolla hän palasi peliin oli uskomaton. Se antoi koko joukkueelle lisää taistelutahtoa."
Minnesota-Vancouver
Vancouver oli kohdannut Minnesotan edellisen kerran marraskuun 11. päivä. Silloinen peli oli Trevor Lindenin ensimmäinen tällä vuosituhannella pelattu ottelu Canucksin paidassa ja Canucks voitti ottelun peräti 0-5. Minnosotan maalissa pelasi silloin Manny Fernandez, joka vaihdettiin maalilta toisen erän jälkeen. Fernandezilla näytti olevan silloin musta päivä, mutta nyt kaikki oli muuttunut. Manny pelasi hyvän ottelun torjuen 27 kertaa ( kolmannessa erässä 14 torjuntaa ) ja piti Canucksin nollilla aina kolmannen erän loppuun saakka. Matt Cooken kauden kuudes maali ajassa 59:39 oli laiha lohtu Canuckseille, sillä Minnesota oli tehnyt tätä aikaisemmin kaksi maalia Dan Cloutierin vartioimaan Vancouverin maaliin.
Ottelun kaksi ensimmäistä erää mentiin nollilla, mutta kolmannessa kaikki muuttui. Minnesotan Sergei Zholtok aloitti todelliset maalikarkelot ajassa 10:55 ampumalla kiekon melko kaukaa ohi Cloutierin ja erän lopulla Minnosotan Wes Walz iski 2-0 osuman "Canucks tappajan" Antti Laaksosen syötöstä.
Walz iski kiekon hirveän ruuhkan läpi, eikä Cloutier nähnyt sitä ollenkaan. Tilanne lähti Canucks puolustajan Justin Kurtzin heikosta puolustuspelistä, jossa Kurtz päästi Walzin vapaasti laukomaan. Muutenkin Kurtz pelasi kauden heikoimman ottelunsa, vaikka saikin yli 17 minuuttia peliaikaa.
Ottelu oli kokonaisuudessaan melko tyypillistä Minnesotan peliä. Wildin valmentajan Jacques Lemairen erittäin kurinalainen, todella puolustusvoittoinen pelityyli ei antanut Canucksin pelaajille ollenkaan todellisia maalipaikkoja ja peli oli todella tylsää katsottavaa. Ottelun jälkeen Minnesotan pelaajat ja Lemaire kuitenkin myhäilivät tyytyväisinä. Canucksin pelaajat puolestaan poistuivat St. Paulista allapäin ja katsojat jäivät varmaan nukkumaan paikoilleen...
Chicago-Vancouver
Chicago on ollut Vancouverille viime kausina erittäin vaikea vastustaja. Vaikka Blackhawksilla oli esimerkiksi viime kaudella suuria vaikeuksia ( 71 pistettä - Vancouverin pistemäärän ollessa 90 ), niin Canucksia vastaan se pystyi voittamaan selvästi enemmän kuin häviämään ( kolme voittoa, yksi tappio ). Tänäkin vuonna Chicago oli voittanut Vancouverin jo kahdesti kolmesta ottelusta, joten sama linja jatkui tämänkin kauden puolella.
Nyt pelattuun otteluun lähdettiin siis tilastojen valossa vaikeasta asemasta ja tätä vaikeaa ennakko asetelmaa Canucksin kannalta lisäsi muutama muukin seikka: Ottelu pelattiin heti seuraavana iltana Minnesota ottelusta, ottelu oli Vancouverin viimeinen vieraspeli tässä kuuden ottelun raskaassa vieraspelien sarjassa ja kaiken lisäksi Chicago ei ole hävinnyt tällä kaudella vielä yhtään ottelua kotonaan...
Eikä Chicago hävinnyt vieläkään, vaikka lähellä se oli. Vancouver johti nimittäin ottelua vielä kolmannessa erässä 2-3, mutta Chicagon harjoitusleirillä hyviä otteita esittänyt Mike Peluso iski tasoitusmaalin, joka jäi ottelun viimeiseksi.
Ottelu alkoi Chicago painotteisena ja Canucks joutui ottamaan heti alussa jäähyjä. Vancouverin alivoima toimi kuitenkin jälleen hyvin ( niin kuin koko tämän vieraspelisarjan aikana ), eikä Blackhawks pystynyt tekemään avausmaalia ylivoimalla. Mutta kun kerran Vancouverin alivoima toimi, niin vastapainoksi Canucksin maalilla tänään pelannut Peter Skudra ei toiminut. Chicagon Steve Poapstin keskialueelta ampuma kiekko meni nimittäin maaliin Don Cherryn "maalivahtien mokat highlightin" arvoisesti. Skudra katselikin laukauksen jälkeen hanskaansa tyyliin onkohan siinä reikä. Mitään reikää ei todennäköisesti löytynyt, mutta toivottavasti hän oppisi jatkossa asettamaan hanskansa kiekon tielle edes oikein päin.
Blackhawksin helpon avausmaalin jälkeen Vancouver teki avausmaalinsa Kyle Calderin 2+2 jäähyn aikana ylivoimalla. Maalin edessä sörkkivät mustaa sisään niin Brendan Morrison kuin Henrik Sedinkin - maali merkittiin Sedinille, joka teki vasta kauden kolmantensa. Tämän jälkeen Chicagon Tony Amonte iski alivoimalla melko helpon näköisesti Blackhawksin 2-1 johtoon ja Skudran illasta näytti tulevan surkea. Skudra kuitenkin paransi peliään ottelun vanhetessa ja samalla Canucks paransi peliään.
Seuraavat kaksi maalia merkittiin Vancouverille. Ensin pelissä kovia kolhuja kokenut Ed Jovanovski teki ylivoimalla 2-2:een ja sitten kolmannessa erässä Jason Strudwick kiitti peliajasta ohjaamalla ensimmäisen maalinsa 70:een otteluun. Canucks johti nyt 2-3 ja oli saamassa raskaalle jaksolle hyvän ja ansaitun palkinnon. Sitä se ei kuitenkaan saanut, sillä Peluso ampui maalin läheltä maalin kattoon tasoituksen 3-3.
Vieraspelisarjan anti
Canucks pelasi melko hyvän sarjan kokonaisuudessaan. Voitot Philadelphiasta ja lähes legendaarinen voitto Pittsburghista jäivät parhaimmiksi muistoiksi, pahimpana voidaan pitää Boston pelin lopussa tullutta lahjamaalia, jossa Justin Kurtzin kokemattomuus ratkaisi ottelun. Ottawaa vastaan joukkueella ei ollut - lievästä hallinnasta huolimatta - kovinkaan paljon mahdollisuuksia, niin kurinalaisesti ja virheettömästi Senators sen ottelun pelasi. Minnesota ottelussa olisi ollut mahdollisuuksia parempaankin tulokseen. Chicagosta saatu yksi piste sen sijaan tyydyttää.
Loukkaantumiset huolettavat
Vancouverin sairaslistalla on kaksi tärkeää pelaajaa. Ykkösketjun keskushyökkääjä ja ylivoimapelin aivo Andrew Cassels on sivussa vielä muutaman viikon. Casselsin tilalla on pelannut Trevor Linden ja hän saattaakin jatkaa ykkösketjussa myös jatkossa, sillä Lindenin ja Markus Näslundin peli näyttää toimivan. Casselsin palatessa kentille joulukuussa Linden saattaa siirtyä ykkösketjun laidalle tai toinen mahdollisuus on peluuttaa Casselsia laidalla, jossa hän pelasi viime kaudella muutamia otteluja.
Vancouverin ikitaistelija Trent Klatt on myös sivussa, arviot vaihtelevat muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Tämäkin loukkaantuminen on Vancouverin kannalta todella harmittava, sillä Klatt pelasi todella hyvän alkukauden Casselsin ja Näslundin kanssa ja tämän jälkeen hän muodosti erittäin vahvan kolmikon Trevor Lindenin ja Matt Cooken kanssa. Klattin merkitys näkyy joukkueen karvauspelissä ja hän on Vancouverille erittäin tärkeä pelaaja, sillä hän pystyy pelaamaan jokaisessa roolissa, mitä valmennusjohto pyytää.
Jatko-ohjelma
Vancouver pelaa viisi seuraavaa ottelua kotonaan. Seuraava vastustaja on Colorado Avalanche perjantain ja lauantain välisenä yönä suomen aikaa. Tästä ottelusta on odotettavissa erittäin fyysinen, sillä joukkueiden välillä on selvästi havaittavissa pientä vihaa tällä kaudella pelatun ottelun vuoksi. Coloradon jälkeen Canucks kohtaa järjestyksessä Dallasin, Anahaimin, San Josen ja Tampa Bayn. Näistä viidestä ottelusta Vancouverin olisi saatava ainakin kuusi - seitsemän pistettä, jotta se ei tippuisi läntisen konferenssin playoff viivalta liian kauas.