HPK - IFK
ILV - PEL
JUK - SPO
JYP - KAL
KOO - SAI
ÄSS - KÄR
LUK - TPS
BUF - NYR 2.00
CAR - EDM 2.30
MIN - NJD 3.30
ANA - BOS 5.00
PHI - DET 20.00
PIT - CGY 20.00
COL - STL 22.00

Karu selvitys: valtaosa Liigan pelaajahankinnoista tulee pikkusarjoista – Taso laskee vuosi vuodelta

LIIGA / Artikkeli
Valtaosa Liiga-seurojen Suomen ulkopuolelta tulevista pelaajahankinnoista napataan Ruotsin mestiksestä, Itävallasta, juniorisarjoista ja muista vastaavista sarjoista.
Kuva © Jarno Hietanen
Jatkoajan tekemän selvityksen mukaan Liigaan siirtyy jatkuvasti enemmän ja enemmän pelaajia sitä pienemmistä ulkomaisista sarjoista. Samalla pelaajia siirtyy vähemmän ja vähemmän Liigaa suuremmista ulkomaisista sarjoista. Selvityksessä todettiin Liiga-joukkueisiin sarjakausien välissä ulkomailta saapuneiden pelaajien lukumäärä sekä pelaajien edeltävän kauden sarja. Selvityksessä huomioitiin vain sarjakausien välissä tapahtuneet seurasiirrot, koska markkinat ovat tuolloin kuumimmillaan ja eri sarjojen vetovoima tulee parhaiten esiin.

Tässä tekstissä esitetyt luvut ovat ulkomaalaisista sarjoista sarjakausien välissä Liigaan siirtyneiden pelaajien lukumäärä. Mukana ovat kaikki kansallisuudet.

Luvut ovat siis kokoonpanoista juuri ennen sarjakauden alkua. Näin voidaan arvioida Liigan houkuttelevuutta kesämarkkinoilla, jolloin kiinnostavimpien pelaajien perässä on ollut suuri määrä joukkueita eri sarjoista. Luvuissa ei siis ole mukana sarjakausien aikana tehtyjä siirtoja.

Selvityksen tarkoituksena on selventää osaltaan Liigan asemaa alati muuttuvassa jääkiekkomaailmassa, jossa huippupelaajia on rajallisesti tarjolla ja toisaalta maksukykyisiä seurajoukkueita senkin edestä. Tilastoja tutkittiin syksystä 2011 alkaen päättyen tämän vuoden syksyyn.

Liiga on ollut myllerryksessä

Liiga on ollut pienoisessa myllerryksessä tällä vuosikymmenellä. Eittämättä suurin pommi oli, kun Helsingin Jokerit siirtyi KHL:ään kaudeksi 2014-2015. Tämän yhteydessä Liigaan nostettiin Mestiksestä Vaasan Sport, jota seurasi myöhemmin Kouvolan KooKoo ja Mikkelin Jukurit. Kauden 2015−2016 jälkeen Espoon Blues joutui lopettamaan Liiga-tason kiekkoilun konkurssin takia. Varsinkin Jokereiden sarjanvaihto häiritsi pelaajamarkkinoita moninaisella tavalla joukkueen tarjottua urheilullisen ja taloudellisen porkkanan Helsingistä käsin.

Liigan kokemia myllerryksiäkin merkittävämpänä muutoksena kansainvälisessä jääkiekkomaailmassa voidaan kuitenkin pitää KHL-sarjan alkamista syksyllä 2008 sekä sen haparoivaa kehityskulkua nykypäivään saakka. Voimakkaasti kasvanut KHL on tullut tunnetuksi Suomessa Jokerien ohella myös siitä, että sarjan joukkueet rekrytoivat runsaasti pelaajia Liigasta. Liiga-pelaajien siirtymisten lisäksi KHL-joukkueet hankkivat vuosittain runsaasti pelaajia muistakin maailman tasokkaimmista jääkiekkosarjoista. Tämä heijastuu lopulta myös Liigan pelaajamateriaalissa, kun ratkaisukykyiset pelaajat siirtyvät ruplaliigaan painavamman palkkakuitin perässä.

Pienet sarjat korostuneet pelaajamarkkinoilla

Seuraavassa kuvaajassa on visualisoitu pelaajavirtaa Liigaan lähtösarjan ja ajan funktiona edellä mainittujen suurten muutosten aikakaudella. Kuva ei sisällä selkeyden ja tulosten tulkittavuuden takia omaa käyräänsä jokaiselle tutkinnassa mukana olleelle 26:lle erilliselle sarjalle, joista pelaajia on tarkasteluaikana siirtynyt Liigaan. Sen sijaan jako on tehty karkeasti suuriin ja keskisuuriin sarjoihin (NHL, AHL, KHL, SHL, NLA sekä Tshekin Extraliga) sekä pieniin sarjoihin ja junioriliigoihin (muun muassa Allsvenskan, Norjan GET-liiga, EBEL ja pohjoisamerikkalaiset juniori- sekä yliopistosarjat).

Liigaan on kesän aikana saapunut ulkomaalaisista sarjoista 40-60 pelaajaa, joista suomalaisia pelaajia on tarkasteluvälillä ollut suhteessa 40-55 prosenttia. Jotta kuvaajien tulokset olisivat paremmin vertailukelpoisia, lukumäärän sijaan pystyakselille on määritelty pelaajien suhteellinen määrä, minkä yksikkö on siis prosentti ja vaihteluväli 0...100%.

Kahden käyrän takaa löytyy luonnollisesti suuri määrä tietoa yksittäisistä sarjoista saapuneista pelaajista. Seuraavassa kuvaajassa on eritelty näistä merkittävimmät. Selkeyden ja tulosten tulkittavuuden takia juniorisarjat sekä yliopistosarja NCAA on niputettu yhdeksi käyräksi. Tähän nippuun kuuluvat MHL, NAHL, NCAA, OHL, QMJHL, USHL ja WHL.

Lisäksi selvityksessä mukana olleet, mutta yksittäisiltä merkityksiltään vähäisiksi (alle viisi prosenttia jokaisena vuotena) jääneet sarjat DEL2, Italian Elite-sarja, LNAH (Kanada), Liettuan pääsarja, Ligue Magnus (Ranska), Tipsport Liga (Slovakia), Metal Ligaen (Tanska) ja Erste Liga (Unkari) on myös niputettu yhdeksi käyräksi (kuvaajassa nimellä "pienimmät sarjat"), koska summattuna niiden vaikutus kokonaisuuteen on kuitenkin huomattava.

Edeltävän kuvaajan selventämiseksi seuraavassa taulukossa on annettu lukuarvoina käyrien pisteet. Luvut ovat ulkomaalaisista sarjoista sarjakausien välissä Liigaan siirtyneiden pelaajien lukumäärä. Luvuissa ei ole mukana sarjakausien aikana tehtyjä siirtoja.

*Pienet sarjat: DEL2, Italian Elite-sarja, LNAH (Kanada), Liettuan pääsarja, Ligue Magnus (Ranska) ja Erste Liga (Unkari).
**Juniorisarjat: NCAA, MHL, NAHL, OHL, QMJHL, USHL ja WHL.

Luvuissa on silmiinpistävää muuttovirran kasvu nuorten pelaajien sarjoista. Tämä selittää merkittäviltä osin myös ensimmäisessä kuvassa nähtyä muutosta, jossa pienempien sarjojen ja nuorten sarjojen osuus kokonaisuudesta on kasvanut selvästi. Tämän lisäksi kuvaajasta voi nähdä, ettei pienemmissä sarjoissa ole yhtä selvästi dominoivaa sarjaa mitä tulee Liigaan tuleviin pelaajiin. Sen sijaan suhteellisen vuolas muuttovirta koostuu useammasta pienemmästä purosta.

Suurempien sarjojen suhteen nähdään moninaista kehitystä. NHL on ollut koko tarkasteluvälin verrattain merkityksetön tekijä, mutta AHL sen sijaan on ollut erityisesti vuosikymmenen alussa isossa roolissa. Vuosien myötä sen merkitys Liigalle on vähentynyt, mitä voidaan osaltaan selittää KHL:n voimistumisella.

Länsinaapurimme pääsarjan SHL:n kehitys on ollut puolestaan ailahtelevaa. Yleisesti ottaen SHL:n merkitys on pienentynyt selvästi vuosikymmenen alusta, mutta Allsvenskanin osuus aavistuksen verran kasvanut. Tarkasteluvälillä on kuitenkin selkeä poikkeama laskevaan trendiin vuosina 2015-2018, joten liian suuriin johtopäätöksiin tämän datan perusteella ei vielä kannata hypätä.

Vaikka pelaajamäärien kehitys on jossain määrin riippuvaista vuosittaisista ailahteluista, siirtomarkkinoilla puhaltaa kuitenkin muutoksen tuulet. Seuraavassa kuvaajassa on vertailtu syksyn 2011 ja 2018 tilastoja kesän aikana tapahtuneista siirroista. Luvut ovat kunkin sarjan suhteellisia osuuksia kokonaissiirtomäärästä.

Ympyrädiagrammit kuvaavat vain yksittäisiä vuosia, mutta samalla suuntaa-antavasti artikkelissa käsiteltyjen vuosien välistä muutosta.

Kaavioissa on selvästi nähtävissä, että pelaajamarkkinat eivät ole entisellään. Vuosikymmenen alussa oli selkeä trendi siitä, että Liigaan saapuneet pelaajat olivat pääsääntöisesti muutamasta merkittävästä sarjasta, kuten SHL, Extraliga ja AHL. Tämän syksyn tilastot maalaavat sen sijaan tyystin erilaisen kuvan lähtömaista.

Sarjapiirakka on nyt jaettu huomattavasti leveämmälle kannalle, minkä seurauksena yksikään sarja ei enää pääse edes kymmenen prosentin osuuteen siirroista. Ero on huima vuoteen 2011 verrattuna, jolloin SHL:stä yksinään tuli melkein puolet kesän siirroista. Huomionarvoista tässä tiedossa on se, että sarjapaletti on poikkeuksellisen runsas lähtösarjojen lukumäärän ollessa jopa 19, kun vuonna 2011 pelaajat rekrytoitiin kymmenestä eri sarjasta.

Saapuneiden pelaajien kokonaismäärän vuosittaista heilahtelua on vaikea purkaa auki yksiselitteisesti. Tarkastelujaksolla Liigasta poistui joukkueita ja toisaalta myös liittyi uusia joukkueita, mutta nämä muutokset eivät yksinään selitä eroja. Suurin vaikuttava tekijä saattaa olla luonnollinen vaihtelu uusien pelaajien tarpeessa. Esimerkiksi HIFK on tarkasteluvälillä rekrytoinut 4,25 pelaajaa, mutta vuonna 2013 joukkue haali ulkomailta kymmenen uutta pelaajaa.

KHL sekoittaa voimakkaasti pakkaa – Jokerit suuressa roolissa

Tuloksia tarkastellessa huomio kiinnittyy luonnollisesti suurten ja keskisuurten sarjojen merkittävään osuuteen pelaajasiirroista, mutta myös vuosien 2014 ja 2015 väliseen aikaan. Vuosi 2014 piirtyy kotimaiseen jääkiekkohistoriaan vuotena, jolloin Jokerit aloittivat taipaleensa KHL:ssa.

Merkitys pelaajamarkkinoille oli alueellisesti merkittävä, sillä tämän jälkeen pelaajilla oli mahdollisuus pelata rahakkaassa ja kilpailullisessa KHL-sarjassa siten, että asuminen sekä pelaajalle että hänen perheelleen järjestyisi vuosittaisissa elämänlaatuvertailuissa korkealle sijoittuvassa Helsingissä.

Tietynlaisen päänavauksen jälkeen KHL:n maine Suomessa on selkiytynyt jääkiekon ystävien sekä pelaajien päästyä aiempaa paremmin perille sarjan tasosta. Kyseessä on merkittävä kulttuurillinen muutos, mikä on osaltaan madaltanut pelaajien uskallusta ja kysyntää siirtyä Venäjälle ammattijääkiekkoilijaksi.

Kyseisen urheilullisen valta-aseman muutoksen jälkeen pelaajamarkkinat kotimaiseen sarjaamme ovat muuttuneet siten, että pelaajavahvistuksia on ollut pakko etsiä laajemmilta markkinoilta. Tällöin korostuu pienempien sarjojen ja nuorten pelaajien rooli.

Esimerkkeinä pienemmistä sarjoista, jotka ovat nostaneet profiiliaan suomalaisten sarjojen troolialtaina, ovat Allsvenskan, monikansallinen EBEL sekä Norjan GET-liiga. Lisäksi pohjoisamerikkalaiset juniorisarjat ovat nostaneet selkeästi suosiotaan, mihin osaltaan vaikuttaa myös suomalaisten pelaajien kasvanut virta kyseisiin sarjoihin.

Yleisesti ottaen kerättyä dataa voi tulkita niin, että niin sanotuista kovemmista sarjoista saapuu entistä vähemmän pelaajia ja niin sanotuista heikommista sarjoista saapuu puolestaan aiempaa enemmän pelaajia.

Asiaa voi koittaa mieltää sen kannalta, että kokeneet ja taitavat pelaajat, joilla saattaa olla runsaastikin maajoukkuekokemusta, saavat rahakkaita sopimuksia varakkaammilta seuroilta. Tällöin uudet Liiga-seurat voivat joutua tyytymään heikompiin pelaajiin, joilla toki saattaa olla suurikin potentiaali, mutta kokonaisuus ei välttämättä ole vielä tähtipelaajan tasolla.

Vaikka jääkiekkomaailma hyötyykin tästä yleisen tason laajentumisesta, niin lopputuloksena on Liigan väistämätön heikentyminen.

Vaikka jääkiekkomaailma hyötyykin tästä yleisen tason laajentumisesta, niin lopputuloksena on Liigan väistämätön heikentyminen. Trendi tukee ajatusta Liigasta kasvattajasarjana, jossa nuoret pelaajat saavat hyvää kokemusta ennen siirtymistä rahakkaammille ja laadukkaammille jäille joko itään tai Atlantin yli länteen. Huolta pelillisen tason laadusta lisää myös se, että Liigan joukkuemäärä on kasvanut yhdellä tällä tarkastelujaksolla.

Liiga suurten voimien puserruksessa – tulevaisuudessa silti toivoa

Tilastoja tulkitsemalla saa mielikuvan, että Liiga on joutunut koventuneiden pelaajamarkkinoiden ikeeseen, minkä takia seuroilla on vaikeuksia palkata tasonsa osoittaneita ammattilaisia johtaviin rooleihin. Sen sijaan apuvoimia pitää etsiä selkeästi epävarmemmista lähteistä.

Vaikka trendi näyttääkin tällä hetkellä Liigan kannalta epäedulliselta, on syytä muistaa, että tutkimuksen aikajänne – seitsemän vuotta – on jääkiekon maailmassa vielä maltillinen. Tarkasteluväliin mahtui monta muuttujaa, jotka vaikuttivat pelaajavirtoihin, kuten Liiga-joukkueiden vaihtuminen ja Jokereiden siirtyminen KHL:ään.

Lisäksi KHL:n tilanne on vieläkin epävakaa useiden seurojen ollessa vieläkin täysin riippuvaisia yksittäisten omistajien innokkuudesta velanmaksuun. Puheet palkanmaksun ongelmista sekä epävarmuus joukkueiden tulevaisuudesta ovat omiaan tekemään vakaasta ja turvallisesta Liigasta aiempaa houkuttelevamman työmaan pelaajille. Toki pitää muistaa, että KHL voi myös laajentua, mikä kiristäisi pelaajamarkkinoita entisestään.

Eurooppalaisella jääkiekkoyhteisöllä on tavoitteena kehittyä vastaamaan KHL:n esittämään haasteeseen korostamalla eurooppalaista seuratason jääkiekkoilua erillisellä turnauksella. Ensimmäistä kertaa kaudella 2014-2015 pelattu jääkiekon mestareiden liiga (CHL) on alkukankeuksien jälkeen nostanut profiiliaan turnauksena, jossa eurooppalaiset huippujoukkueet kohtaavat toisensa kilpaillakseen maanosan parhaan seurajoukkueen tittelistä.

Ensimmäisten kausien jälkeen turnaukseen pääsee ainoastaan urheilullisten meriittien perusteella, ja turnauksen palkintosummat alkavat olla merkittäviä, minkä takia CHL-mestaruus alkaa hiljalleen vaikuttaa tavoittelun arvoiselta saavutukselta. Turnaus ei itsessään ole vielä riittävän vahva tasoltaan, maineeltaan tai palkintosummiltaan, jotta se pystyisi houkuttelemaan erinomaisia pelaajia läntisen Euroopan puolelle pois KHL:n lumoista, mutta ken tietää miltä tilanne näyttää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Tulevaisuus näyttää siis tällä hetkellä, jollei synkältä, niin ainakin utuiselta Liigan vetovoiman ja siten sen urheilullisen tason kannalta.

Tulevaisuus näyttää siis tällä hetkellä, jollei synkältä, niin ainakin utuiselta Liigan vetovoiman ja siten sen urheilullisen tason kannalta. Epävarmuutta lisäävät sekä KHL:n organisatorinen yllätyksellisyys että eurooppalaisen jääkiekon kehittymismahdollisuudet. Keski-Euroopan sarjoissa on muutamia elinvoimaisia joukkueita, joilla on varaa palkata verrattain kalliita pelaajia. Tämän lisäksi maajoukkuetason yllätykset, kuten Saksan olympiahopea, luovat pohjaa lajin kasvulle maissa, joissa jääkiekon asema ei ole tähän saakka ollut kovinkaan merkittävä.

Toisin sanoen kilpailu kiristyy, ja Liigalla tekee tiukkaa pysyä sen mukana.

» Lähetä palautetta toimitukselle