Vuoden 2018 siirtotakaraja poikkesi Chicago Blackhawksin kannalta merkittävästi viimeisimmistä vuosista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Blackhawks oli lähtökohtaisesti myyjän roolissa, ei hankkimassa uusia vahvistuksia.
Viime kesänä Blackhawks joutui myymään luottopuolustaja Niklas Hjalmarssonin sekä kahtena kautena kovaa tulosta tehneen Artemi Panarinin, mutta Brandon Saad hankittiin paluumuuttajana etenkin pudotuspelejä varten. Tämä kausi ei kuitenkaan ole mennyt suunnitelmien mukaan ja joukkue on selvästi pudotuspeliviivan alapuolella.
Vuonna 2016 Blackhawks hankki Richard Panikin, Andrew Laddin, Christian Ehrhoffin, Dale Weisen ja Tomas Fleischmannin ennen siirtoikkunan umpeutumista. Tuloksena oli tappio St. Louis Bluesille pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Vuonna 2017 GM Stan Bowman yritti niin ikään vahvistaa joukkojaan, tällä kertaa Tomas Jurcolla ja Johnny Oduyalla. Hintana oli useita varausvuoroja. Blackhawks lähtikin pudotuspeleihin Itäisen konferenssin kärkinimenä, mutta tippui historiallisesti suoraan neljässä ottelussa Nashville Predatorsin käsittelyssä.
Tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta sitten kauden 2007-2008, kun Blackhawksin urakka päättyy runkosarjaan
Toki joukkue on joutunut luopumaan monesta huippunimestä palkkakatto-ongelmien takia, mutta tavoite on tällä vuosikymmenellä ollut jatkuvasti selkeä: mestaruus. Tällä hetkellä Los Angeles Kingsiin ja lähimpään villi kortti -paikkaan on matkaa yksitoista pistettä.
Chicagossa voidaankin alkaa kääntää katseita vähitellen kohti ensi kesää. Tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta sitten kauden 2007-2008, kun Blackhawksin urakka päättyy runkosarjaan.
Uudessa roolissa siirtotakarajalle
Tämän tiedettiin tulevan näkymään siirtotakarajalla. Blackhawksin pystyi selvästi kategorisoimaan myyväksi joukkueeksi. Esteenä oli kuitenkin muutamia ongelmia, joista suurin myytävien vuokrapelaajien puuttuminen. Patrick Sharpin sopimus loppuu ensi kesään, mutta mitä ilmeisimmin hänestä ei kukaan ollut kiinnostunut.
Isoista nimistä Artjom Anisimovista tehtiin huhujen mukaan ainakin jonkinlainen tarjous, mutta ilmeisesti aivan liian heikko sellainen. Myytävien pelaajien puutteen lisäksi Blackhawksilla ei ole käytännössä yhtään tilaa palkkakatossa, mikä sulki pois vaihtoehdot pelaajien palkkojen osittaisesta pitämisestä.
Blackhawks ja Bowman onnistuivat kuitenkin tekemään kaksi kauppaa. Tulokassopimuksensa viimeistä vuotta pelaava, entinen ykköskierroksen varaus Ryan Hartman sekä ensi kesän viidennen kierroksen varausvuoro myytiin Nashville Predatorsiin vaihdossa ruotsalaisprospekti Victor Ejdselliin sekä ensi kesän ensimmäisen ja neljännen kierroksen varausvuoroihin.
Myös Tommy Wingels myytiin Boston Bruinsiin vaihdossa vuoden 2019 viidennen kierroksen ehdolliseen varausvuoroon. Mikäli Bruins etenee tänä keväänä toiselle kierrokselle tai tekee Wingelsin kanssa jatkosopimuksen, siirtyy Blackhawksin saama varausvuoro neljännelle kierrokselle. Lisäksi jo viikko sitten Washington Capitals antoi tulevan kesän kolmannen kierroksen varausvuoronsa vaihdossa puolustaja Michal Kempnýyn.
Ryan Hartmanin myymisestä oli jo ennen siirtotakarajaa liikkunut huhuja. Blackhawks varasi hänet vuonna 2013 ensimmäisellä kierroksella, ja Hartmanin kaltainen, kaukalossa molempiin suuntiin töitä tekevä laituri oli monien pudotuspelimenestykseen tähtäävien joukkueiden ostoslistalla.
Blackhawksille olisi myös sopinut Hartmanin pitäminen, mutta kesään päättyvä tulokassopimus olisi tuottanut joukkueelle joka tapauksessa päänvaivaa. Tämän takia Blackhawksin kannattajat voivat olla iloisia joukkueen vaihdossa saamasta saaliista.
Vaikka Predatorsin ykköskierroksen varaus tulee todennäköisesti olemaan hyvin myöhäinen, on se silti ykköskierroksen varaus. Esimerkiksi viime vuonna Blackhawks varasi numerolla 29 suomalaispuolustaja Henri Jokiharjun, joka pelaa mainiota kautta Portland Winterhawksin riveissä WHL:ssä. Saman varaustilaisuuden seuraavalla vuorolla juuri Nashville Predators varasi muuan Eeli Tolvasen, joka saattaa tulla vahvistamaan joukkuetta jo tällä kaudella.
Sen lisäksi Bowmanin kertoi kaupan jälkeen medialle Blackhawksiin tulleen Victor Ejdsellin olleen hyvinkin tärkeä osa kauppaa. Isokokoinen hyökkääjä palkittiin viime vuonna koko Allsvenskanin arvokkaimpana pelaajana ja tällä kaudella hän on jatkanut pisteiden tehtailua HV71:n riveissä Ruotsin pääsarjassa. Bowmanin suunnitelmana on yrittää tuoda Ejdsell ensi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, ja Blackhawks odottaa hänestä tulevaisuuden NHL-pelaajaa.
Tommy Wingelsin kauppaaminen oli myös odotettavissa. Työsulkukaudella 2012-13 KooKoossa Mestistä pelannut hyökkääjä tuo lisää leveyttä Boston Bruinsin alempiin ketjuihin. Blackhawksin saama ehdollinen varausvuoro kesälle 2019 tulee hyvin todennäköisesti olemaan neljännen kierroksen vuoro, joten vastinetta voidaan pitää kohtuullisena. Myös Michal Kempnýstä kolmannen kierroksen varausvuoron saaminen on Bowmanilta hyvä suoritus.
Hawks tarvitsee nuoria pelaajia auttamaan palkkakaton kanssa
Blackhawksin ongelmat palkkakaton kanssa eivät ole loppumassa vielä vähään aikaan. Brent Seabrookista on muotoutunut hyvä alempien ketjujen puolustaja, jolle maksetaan keskimäärin 6,875 miljoonaa dollaria kaudessa. Brandon Saadin paluu ei ole ollut odotetun mukainen. Pelipaikka on Joel Quennevillen joukkueessa löytynyt välillä jopa nelosketjusta.
Blackhawksin ongelmat palkkakaton kanssa eivät ole loppumassa vielä vähään aikaan
Saadin keskimääräinen vuosipalkka on tasan kuusi miljoonaa dollaria, ja hänen sopimustaan on jäljellä vielä neljä vuotta. Hänellä on ikää vasta 25 vuotta ja potentiaali tiedetään, mutta positiiviseksi tilannetta ei Saadinkaan kohdalla saa käännettyä.
Myös puolustuksen leveyden kanssa Blackhawksilla on ollut isoja ongelmia. Niklas Hjalmarssonin menettäminen näkyisi missä joukkueessa tahansa, ja Duncan Keithin jälkeen nykypuolustajien taso laskee valtavasti.
Kuitenkin Patrick Kanen, Jonathan Toewsin, Keithin ja pelikuntoisena pysyessään Corey Crawfordin kanssa Blackhawks ei voi alkaa tehdä totaalista uudelleenrakennusta. Niin kauan kun nämä edellä mainitut nimet pelaavat korkealla tasolla, Blackhawksin pitäisi periaatteessa yrittää menestyä. Ja jotta menestyminen olisi mahdollista, tarvitsee joukkue kipeästi uusia, nuoria pelaajia.
Alex DeBrincat pelaa väkevää tulokaskautta ja on ollut yksi joukkueen harvoista kirkkaista valopilkuista. Nick Schmaltzin kausi Kanen sentterinä on herättänyt lupauksia, ja viime kesän kärkivaraukset Jokiharju ja Ian Mitchell ovat pelanneet hyviä kausia tahoillaan.
Blackhawks toivoo myös tekevänsä sopimuksen Northeasternin yliopistossa tykkikautta pelaavan Dylan Sikuran kanssa. Hänestä joukkue saisi mahdollisesti jo ensi kaudeksi NHL-valmiin sentterin. AHL-farmi Rockford IceHogsissa eniten pisteitä tällä kaudella tehnyt 22-vuotias Matthew Highmore saa loppukauden mittaisen näytönpaikan Blackhawksin paidassa, sillä seura nosti hänet ylös NHL-kokoonpanoon Hartmanin lähdön myötä.
Lisäksi joukkueella on ensi kesäksi kaksi ensimmäisen kierroksen varausvuoroa. Blackhawksin oma vuoro voi arvonnan myötä olla lopulta hyvinkin korkea. Villeimmässä skenaariossa joukkue voisi jopa päästä varaamaan huippulupaus Rasmus Dahlinin.
Juuri hänen kaltainen pelaaja tarjoaisi juuri sitä, mitä Blackhawksin puolustus tällä hetkellä tarvitsee. Muutenkin ensi kesän varaustilaisuuden kärkikasti on täynnä mielenkiintoisia nuoria puolustajia, vaikka arvonta ykkösvarauksesta menisikin sivu suun. Toisen kierroksen vuoroa Blackhawksilla ei ole, mutta kolmannella kierroksella joukkueella on taas kaksi varausta.
Jos kaikki menee nykyisten prospektien kehitysten ja tulevien varausten kohdalta nappiin, voi joukkue muutaman vuoden jälkeen hyvinkin taistella jälleen mestaruudesta. Osittainen uudelleenrakentaminen lennosta on osoittautunut monen seuran kohdalla vaikeaksi haasteeksi, mutta Blackhawksin kohdalla tämä voisi olla mahdollista.
Joukkueen nykyinen trendi on kuitenkin selkeästi alaspäin, ja tämä siirtotakaraja oli sen hyväksymisestä ensimmäinen konkreettinen merkki.