OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00

Puolivälierä ei tarjoa kärsivällisyystestiä: Sveitsin vahvuudet ovat hyökkäyspelissä

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Sveitsi on pelannut jälleen aktiivisesti.
Kuva © Emil Hansson www.HanssonsPhoto.net
Suomen illan puolivälierävastustajaa ei tunneta peruuttelevasta pelitavasta, vaan aktiivisesta hyökkäyspelaamisesta. Pelin virtauksen määrittäminen onkin Leijonille tärkeää.

Sveitsi onnistui nappaamaan A-lohkon nelossijan. Puolivälieräpaikka kulminoitui pitkälti voittoon Slovakiasta, mikä palautti punapaidat pudotuspeleihin.

Nimilistoilla Sveitsi harvoin loistaa, mutta kasassa on jälleen iskukykyinen joukkue. Vuonna 2013 käkikellomaa marssi aina finaaleihin asti huomattavasti nimettömämmällä nipulla.

Erityisen ilahduttavaa heidän tilanteessaan on kyky tuoda uusia pelaajia kartalle. Esimerkiksi maan legendat Martin Plüss ja Anders Ambühl on korvattu nuorilla NHL-pelaajilla Nino Niederreiterin johdolla.

Lohkon aikana joukkue vahvistui vielä Kevin Fialalla ja Roman Josilla, jotka sopivat nippuun erinomaisesti.

Pelityyli onkin ennenkaikkea hyökkäävä ja ennakkoluuloton. Tarkoituksena on ennenkaikkea painaa painopiste vastustajan alueelle, sillä hyökkäyspelissä Sveitsi on vahvimmillaan.

Hyökkäysalueella halu on saada painopiste syvälle, sillä joukkue on äärimmäisen vahva päätypelaamisessa. Tätä kautta vastustajan puolustusta saadaan houkuteltua syvälle, mikä avaa tulivoimaiselle pakkikalustolle laukaisutilaa.

Ennakkoluulottomuudella ja luistelukyvyllä myös pitkä hyökkäyspelaaminen onnistuu verrattain mainiosti. Myös maalille ajetaan hanakasti, ja Sveitsi onkin tehnyt valtaosan maaleistaan nimenomaan kakkoskiekoista.

Hyökkäyksiinlähdöissä rakenne ei ole yhtenäisin, mutta yksilöiden kautta painopisteen saaminen hyökkäysalueella on ainakin toistaiseksi onnistunut hyvin, kun keskialueella on ollut toistuvasti runsaasti tilaa. Hyökkäysalueella ei koohoteta laput silmillä, vaan fiksusti rytmitetään tukitoimet mukaan, jos siniviiva ylitetään alivoimaisena.

Puolustuspelaaminen kysymysmerkkinä

Sveitsin tasapaino keskialueella on järkkynyt ylirohkean hyökkäyspelaamisen seurauksena. Myös tämä joukkue ajaa aktiivisesti monen pelaajan voimalla syvään, mikä on muutamaan otteeseen kostautunut.

Suurimpana ongelmana on kuitenkin puolustusalueen puolustuspelaaminen, sillä viisikon organisointi omalle alueelle on ollut todella heikolla tasolla. Kokemattomuus näkyy eritoten merkkauspelaamisessa, kun kiekko vie koko viisikon huomion. Tätä kautta myös juuri ne osa-alueet, joilla Sveitsi loistaa hyökkäysalueella, ovat suurinta myrkkyä omalla alueella.

Omalta alueelta lähdöt tapahtuvat usein mahdollisimman nopeasti hajanaisella viisikolla. Etäisyyksien kasvaessa puolustuksen kiekollinen suoritusvarmuus on ollut ailahtelevaa.

Aktiivisuus on avainsana

Leijonien pelisuunnitelman tuleekin olla aktiivinen ja pelin virtaus pitää pitää hallussa. Painopisteen painaminen omalle puolustusalueelle on Sveitsin pahin painajainen.

Myös trap-pelaamisen ja karvaamisen välillä tulee olla erityisen tarkka. Sveitsin kiireen takia peli pystytään puurouttamaan tiiviillä keskialueen puolustamisella, mutta oikeinluetulla karvauspaikalla maalintekotodennäköisyydet kasvavat. Sveitsin maalivahti jää usein auttamatta liian yksin.

Sveitsi ei kuulu jääkiekon pikkumaihin, joten perinteistä kärsivällisyystestiä puolivälierä ei tarjoa. Iloisella ja hyökkäysvoittoisella pelillä Lauri Marjamäen suojatit pitävät ennakkosuosikin aseman ja nappaavat välieräpaikan.

» Lähetä palautetta toimitukselle