Vuosina 2010 ja 2013 viimeksi Stanley Cupin voittanut Blackhawks saa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaansa kauden yllättäjäjoukkueisiin lukeutuvan Predatorsin. Kokeneelle Blackhawksille lähes mikä tahansa läntisen konferenssin joukkueista vaikuttaisi ennakkoon voitettavalta, mutta Predators pistää pelityylillään joukkueen varmasti tiukkaan koitokseen.
Todennäköisesti suurin syy tälle on Predatorsin penkin takana oleva valmentajakonkari Peter Laviolette. Hänen positiivinen ja periksiantamaton tyylinsä valmentaa ja peluuttaa joukkuettaan pitää ottelut elossa, ja myös Blackhawksia vastaan nähdään varmasti pelitapahtumiin hyvin reagoiva valmentaja.
| Tilastovertailu runkosarjasta | ||
|---|---|---|
| Tilasto | Predators | Blackhawks |
| Voittosaldo | 47-25-10 | 48-28-6 |
| 10 viimeistä | 4-4-2 | 4-6-0 |
| Maalisuhde | 232-208 | 229-189 |
| Ylivoima-% | 16,2 % | 17,6 % |
| Alivoima-% | 80,8 % | 83,4 % |
| Corsi 5 vs 5 close | 53,5 % | 54,0 % |
| Fenwick 5 vs 5 close | 53,6 % | 53,0 % |
| PDO close | 101,0 | 100,4 |
| Keskinäiset voitot | 1 (2 vl.-tappiota) | 3 |
Pientä huolenaihetta molemmille joukkueille on aiheuttanut se, että kevätpuolella kummankaan menestys ei ole ollut mitään varsinaista lentokeliä. Blackhawks hävisi runkosarjan kymmenestä viimeisestä ottelustaan peräti kuusi. Tärkeimmät pelit ovat kuitenkin vasta nyt vuorossa, ja niihin molemmat joukkueet ovat varmasti latautuneita ja motivoituneita. Blackhawksin positiivisimpiin uutisiin kuuluvat tiedot Patrick Kanen toipumisesta, sillä yhdysvaltalaislaituri saatetaan nähdä kaukalossa jo tässä sarjassa.
Muuten kausi oli Hawksille aika perinteinen. Ylivoimapeli ei vakuuttanut, mutta alivoimapeli toimi. Positiivista olivat etenkin otteet omassa päässä, jossa puolustus toimi asiallisesti ja maalivahtivalmentaja Stephanie Waiten johdolla kaikki kolme pelannutta maalivahtia onnistuivat. Heistä Corey Crawford palkittiin lopuksi William M. Jennings -palkinnolla, joka meni tällä kertaa kahdelle joukkueelle.
Predators onnistui runkosarjassa erittäin hyvin jäätyään kahdella edellisellä kaudella pois pudotuspeleistä. Vaikka joukkueen peli on ollut viime aikoina alkukautta heikompaa, 104 pistettä riitti lopulta kolmanteen sijaan läntisessä konferenssissa.
Ruotsalainen tulokashyökkääjä Filip Forsberg oli erinomainen tehden 26 maalia ja 63 tehopistettä. Puolustaja Roman Josi teki uuden piste-ennätyksensä ja pakkipari Shea Weber oli jälleen puolustuksen tukipilari. Pekka Rinne teki loistavan paluun maalille menetettyään suurimman osan viime kaudesta loukkaantumisen takia.
Predators - pudotuspelien untuvikot ja veteraanit
Predatorsin joukkueessa on useita pelaajia, joilla on hyvin kokemusta pudotuspeleistä. Kokenut sentteri Mike Fisher on pelannut 97 peliä ja puolustaja Anton Voltšhenkov 85. Matt Cullen voitti Stanley Cupin 2006 Hurricanesissa ja hänellä on tilillään 68 pudotuspeliä.
Puolustuksessa on kuitenkin varsin vähän pudotuspelikokemusta. Mattias Ekholm, Seth Jones ja Victor Bartley eivät ole pelanneet aiemmin pudotuspeleissä. Tehokas hyökkääjä Forsberg pääsee myös pelaamaan Stanley Cupista ensimmäisen kerran.
Blackhawks - pudotuspelien untuvikot ja veteraanit
Suomalaisten katseet kääntyvät luonnollisesti Teuvo Teräväiseen, jolle kotikatsomoissa odotetaan paljon peliaikaa ja mahdollisuuksia. Runkosarjan lopussa suomalainen nähtiin Brandon Saadin ja Marian Hossan välissä, mutta pudotuspeleissä lopullinen peluutus on vielä auki.
Kokemusta Blackhawksista löytyy. Vaikka organisaation on joutunut kauppaamaan Cup-voittajiaan palkkakaton takia, löytyy rungosta yhä NHL:n kärkitason tukipilareita vahvistettuna uusilla nuorilla kyvyillä ja täsmävahvistuksilla. Puolustajat Duncan Keith, Brent Seabrook ja Niklas Hjalmarsson ovat olleet takalinjojen tukkona ensimmäisestä mestaruudesta asti, ja sama pätee hyökkäyksen kärkinimiin Jonathan Toewsiin, Kaneen ja Patrick Sharpiin.
Myös Kimmo Timonen on pelannut urallaan kerran Stanley Cup -finaaleissa. Erikoinen yhteys on se, että kyseessä olivat juuri kesän 2010 finaalit Blackhawksia vastaan, ja Flyersin valmentajana toimi tuolloin nyt Predatorsia vetävä Laviolette.
Predators voittaa...
Marco Bombino: Jos se pystyy pelaamaan samanlaista nopeaa ja fyysistä peliä kuin aikaisemminkin. Puolustus on ollut hyökkäyssuuntaan erinomainen ja tehnyt pisteitä – sen on jatkuttava.
Hyökkäyksessä Forsberg on huipputaitava, mutta ei ole pelannut NHL:n pudotuspeleissä. Voimakas James Neal on ollut urallaan puolestaan epätasainen. Jos molemmat pelaavat parhaalla mahdollisella tasollaan, Predators on vahvoilla.
Blackhawks voittaa...
Antti Wennström: Kun se malttaa pitää päänsä kylmänä ja pelata älykästä kiekkoa Lavioletten vauhdikasta karvausta vastaan. Tämä vaatii onnistumisia etenkin alempien ketjujen pelaajille, sillä Keithin ja Seabrookin kaltaisia pelaajia ei ihan heti horjuteta. Blackhawksin pitää olla myös hereillä kiekkokontrollin kanssa. Pelin virtauksen pitää olla taitavalle joukkueelle suotuisaa, ja tempoa pitää edellisten menestysvuosien tapaan säätää tarvittaessa hitaampia lähtöjä lisäämällä.
Predatorsin ratkaisija ja yllättäjä
Rinteen paluu Predatorsin maalille lonkkavamman jälkeen on ollut suuri syy pudotuspelipaikkaan. Hän voitti runkosarjassa 41 ottelua ja valittiin tähdistöottelutapahtumaan ensimmäisen kerran urallaan. Rinne on korkealla, kun puhutaan NHL:n parhaan maalivahdin Vezina Trophyn voittajasta.
25-vuotias Colin Wilson on yksi mahdollinen yllättäjä. Hän on pelannut Predatorsissa jo kuuden kauden ajan ja oli 42 pisteellä melko tehokas. Wilson on hyvin luisteleva kahden suunnan hyökkääjä ja tärkeä osa kakkosketjua.
Blackhawksin ratkaisija ja yllättäjä
Blackhawksin ykkösvahti Crawfordia ei yleisesti pidetä ihan kärkikastin NHL-maalivahtina, mutta tämä kausi oli mestaruudenkin voittaneelle maalivahdille erityisen hyvä. Vireen on jatkuttava heti pudotuspeleihin, sillä Predators tulee varmasti ärsyttämään maalivahdin pelaamista. Crawfordin pitää olla parempi kuin Rinne toisessa päässä.
Yllättäjän viittaa on tarjolla ainakin Antoine Vermettelle. Sentteri hankittiin siirtotakarajalla tuomaan syvyyttä ja vahvistamaan joukkueen hyökkäystä, mutta vaivaiset kolme syöttöpistettä eikä yhtään maalia 19 ottelussa kerännyt Vermette on ollut kova pettymys. Nyt hänellä on tilaisuus pestä kasvonsa.
Arvio lopputuloksesta
Bombino: Odotettavissa on tasainen ja vaikeasti ennustettava ottelusarja. Kumpikin liikuttaa kiekkoa taitavasti ja pelaa nopeasti. Blackhawks on joukkueista selvästi kokeneempi ja luulen tämän olevan yksi ratkaisevista seikoista. Blackhawks voittaa seitsemässä ottelussa.
Wennström: Tiukkaa tulee sarjan suhteen. Predators tekee Blackhawksin pelaamisesta vaikeaa iskemällä kovan karvauksen päälle. Aktiivinen joukkue ei anna Blackhawksin nukkua tilanteiden ohi. Luotan kuitenkin Joel Quennevillen vetävän taas pelikirjastaan pitemmän korren ja johdattavan joukkueensa toiselle kierrokselle voitoin 4–2.