Kari Lehtonen oli vuosikausia luotettava aloittaja Dallas Starsille. Kauden 2013-2014 pudotuspelien jälkeen alkoivat kuitenkin ongelmat. Seuraavalla kaudella Stars ei päässyt edes pudotuspeleihin, ja joukkue hankkikin Lehtoselle aisapariksi Antti Niemen.
Valitettavasti kaksikko ei ikinä lunastanut täysin odotuksia. Kaudella 2015-2016 Stars vielä onnistui selättämään ongelmansa jatkuvalla maali-iloittelulla. Viime kaudella tämä ei enää ollut mahdollista ja pudotuspelit jäivät kauas.
Jos Lehtonen ei viime kaudella Starsia paljoa auttanut, ei Stars auttanut Lehtosta yhtään sen enempää. Kaikki karmeasta viisikkopelaamisesta valmennukseen toimi koko kauden todella huonosti. Jatkoajan Henri Muroke ja Markus Suhonen tutkivat, miltä Lehtosen tulevaisuus näyttää.
Henri Muroke: Lehtosen viime kausi oli vaikea, mutta tilastoissa lähinnä erikoistilanteiden suhteen. Jos oletetaan alustavasti, että Lehtonen pelaa seuraavalla kaudella noin 30 ottelua Bishopin takana päästen kesällä vapaaksi agentiksi, näetkö hänellä enää tulevaisuutta NHL:ssä? Aloittajana tai ylipäätään minkäänlaisessa roolissa?
Markus Suhonen: Sopimustaan suomalaisella on jäljellä enää vuosi. Yli 40 ottelun pelimäärä Bishopin aisaparina ilman loukkaantumisia on utopistista. Kauden 2018-19 alkaessa Lehtonen on lähes 35-vuotias, joten on aiheellista kyseenalaistaa miehen tulevaisuus NHL:ssä.
Varmaa on, että isoimmat tienestinsä Lehtonen on jo tienannut, sillä NHL:ssä maalivahdin on vaikea työllistyä yli 35 vuoden iässä edellisen sopimuksen päätyttyä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vain 24 maalivahtia on saanut NHL-sopimuksen yli 35-vuotiaana.
Varmaa on, että isoimmat tienestinsä Lehtonen on jo tienannut
Kolmen viimeisen vuoden aikana sopimuksen on saanut ainoastaan yksi yli 35-vuotias maalivahti. Todennäköisyys ei siis ole Lehtosen puolella iän karttuessa ja uutta sopimusta hankittaessa. Kokonaisuudessaan hänen tasonsa on ollut laskusuunnassa, ja ikääntymiskäyrä osoittaa maalivahtien keskimäärin nopean tasonlaskun 35 ikävuodesta alkaen.
Mikään ei kuitenkaan vielä täysin osoita, etteikö Lehtonen voisi pelata liigan keskitasolla vielä muutamankin vuoden. Jos hänen palkkapyyntönsä on useita miljoonia, muiden NHL-joukkueiden silmässä Lehtonen ei esiinny erityisen kiinnostavana vapaana agenttina. Nuorempaa, saman tason maalivahtiosaamista saa halvemmallakin.
Uuden NHL-sopimuksen tulisi täyttää niin Lehtosen kuin organisaationkin intressit. Ajatukseen pienemmästä roolista hänen olisi joka tapauksessa totuttava ja sopeuduttava. Euroopan kaukalot kuulostavat siis hyvin mahdolliselta ratkaisulta. Myös kaukalot ulkopuoliset seikat asumista ja perhettä myöten vaikuttavat varmasti aiempaa enemmän peliuran jatkoa koskeviin päätöksiin.
Muroke: Kun Atlanta Thrashers kauppasi Lehtosen helmikuussa 2010 Dallasiin, Starsin sen hetkinen toimitusjohtaja Joe Nieuwendyk uskoi hankkineensa nuoren ja lupaavan aloittajan. Samalla Lehtonen ymmärsi, että Thrashers "luopui" hänestä ja heräsi. Hyvin erilainen kuntoharjoittelu muutti uran selvään nousuun ja Lehtonen oli pitkän aikaa Starsin luotettavimpia pelaajia.
Tällä kertaa Lehtosella ei ole samaa etua, hän on selvästi vanhempi ja ura alkaa olla laskusuunnassa. Lehtonen on nyt enemmän samassa tilanteessa kuin ennen Lehtosta Starsin tolppia vartioinut Marty Turco oli vuonna 2010. Ikääntynyt Turco kävi vielä pelaamassa yhden kauden Chicago Blackhawksissa ja seuraavalla kaudella muutaman ottelun Boston Bruinsissa.
Lehtosen suurin ongelma on organisaation vähäinen luotto. Aina kauden 2013-2014 pudotuspelien jälkeisestä ajasta lähtien Stars on luottanut Lehtoseen vähemmän ja vähemmän. Lehtosen pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Mike Valley vaihtui Jeff Reeseen, ja lopulta Stars hankki Antti Niemen toivoen kaksikon jakavan torjuntavastuun tasaisesti.
Vaikka Lehtonen ja Niemi tulivat keskenään toimeen erittäin hyvin, kaksikon esitykset kentällä olivat liian ailahtelevat. Samalla Starsin valmentaja Lindy Ruff teki kaksikon työskentelystä hetkittäin erittäin vaikeaa. Kyse ei ole tämän suhteen pelkästään viime kaudesta vaan myös edellisestä. Maalivahtien jatkuva vaihtaminen pudotuspeleissä ei lopulta ollut resepti menestykselle.
Kun Niemi ostettiin ulos sopimuksestaan, tuli selväksi, että Starsin kaksikko ensi kaudella on Bishop ja Lehtonen. Stars odottaa ainakin paperilla, että Lehtonen aloittaa noin 25−35 peliä. Bishop hankittiin osin pudotuspeleissä saadun kokemuksen vuoksi, ja luotto Lehtosta kohtaan on rakoillut mahdollisesti eniten juuri pudotuspelien kannalta.
Sen lisäksi että Stars haluaa takaisin pudotuspeleihin, se haluaa samalla myös edetä siellä pitkälle. Esimerkiksi Tyler Seguin ei ole pelannut Starsin paidassa kuin muutaman pudotuspeliottelun. Stars joutuu muutaman kauden päästä sitoutumaan Seguiniin pitkäksi aikaa ja haluaa nähdä, mitä heillä on käsissään myös pudotuspelien suhteen.
LEHTOSEN SUURIN ONGELMA ON ORGANISAATION VÄHÄINEN LUOTTO
Lehtosen kannalta suurin etu ensi kaudelle onkin uusi valmennusryhmä. Ken Hitchcock ja erityisesti Rick Wilson tulevat vaatimaan joukkueelta aivan erinäköistä peliä. Se auttanee molempia maalivahteja yhtä paljon. Puolustavamman pelityylin lisäksi koko joukkue aloittaa puhtaalta pöydältä. Mitä odotat Lehtoselta seuraavalla kaudella?
Suhonen: Vuosien 2013−2016 otannalla Lehtonen ei ollut täysin ollut 5,9 miljoonan dollarin vuosipalkkansa arvoinen. Vuodesta 2013 lähtien hän on torjunut alle keskitason, kun muut 5−6 miljoonaa dollaria vuosittain ansaitsevat maalivahdit ovat olleet selkeästi keskitason yläpuolella. Kulunut kausi pelasti kuitenkin paljon. Lehtonen torjui tasaviisikoin selkeästi keskitasoa paremmin sijoittuen kokonaisuudessaan kymmenen parhaan maalivahdin joukkoon, kuten viime viikolla tilastoanalyysissani ohimennen sivusin.
Tulevalla kaudella Lehtosta avittanee Starsin aiempaa organisoituneempi viisikkopelaaminen, joten vastustajat eivät pääse laukomaan vaarallisilta laukaisupaikoilta yhtä useasti. Viime kaudella Lehtonen kykeni tasaviisikoin haastamaan ajoittain jopa NHL:n kärkimaalivahteja. Ero kärkeen syntyi alivoimapelaamisessa, jonka heikko menestys sai myös Lehtosen näyttämään avuttomalta.
Lehtonen torjui erinomaisella tasolla korkealla todennäköisyydellä maaliin meneviä laukauksia, mutta alhaisella todennäköisyydellä maaliin menevien laukausten suhteen hän jäi peräti lähes kahden prosenttiyksikön verran kärjestä jälkeen. Kyseessä on osa-alue, jonka odotan Lehtoselta paranevan. Jos taso korkean todennäköisyyden laukauksissa säilyy suurinpiirtein ei laske merkittävästi, on Lehtosen kauden edetessä täysin mahdollista ohittaa Bishop aloittavan maalivahdin roolin suhteen.
Lähtökohtaisesti vastuu Bishopin ja Lehtosen välillä lienee kuitenkin melko tasainen. Toisiinsa verrattuna kaksikko on ollut jo vuosia samaa kategoriaa, eli Bishopillakaan ei pitäisi tason puolesta olla kiistatonta kilpailuetua suomalaiseen nähden. Odotusarvoni Lehtoselle on vähintään 30 aloitettua ottelua suoritustason ollessa vähintään keskitason paremman puolen tuntumassa. Käytännössä se tarkoittaisi muun muassa sitä, että hän ehkäisisi 60 minuuttia kohden noin 0,10−0,20 maalia.
Kasvoille iskeytyvä fakta on kuitenkin se, että Lehtosen ura alkaa suuntautua kohti auringonlaskua. Dallasissa hän on viettänyt jo seitsemän kokonaista kautta. Mistä suomalaisvahti jäädään parhaiten Starsissa muistamaan? Ja onko Lehtosen taival Starsissa on opettanut organisaatiolle mitään tulevaisuuden maalivahtipolitiikkaa ajatellen?
Muroke: Lehtonen tullaan osin muistamaan - ainakin fanien silmissä - maalivahtina, joka on aina ollut iloinen ylipäätään tilaisuudesta. On kohtuutonta moukaroida Lehtosta tästä, mutta Lehtosella ei ole ollut pudotuspeleissä samanlaista keskittymistä kuin Tim Thomasilla tai Martin Brodeurilla aikoinaan.
Kyse ei ole siitä, etteikö Lehtonen olisi pelannut kokonaisuudessa pelejä hyvin, vaan että se "yksi tärkeä" torjunta on monesti puuttunut pudotuspeleissä tai myös maajoukkueessa. Esimerkiksi Golden Knightsiin siirtynyt Marc-André Fleury on eräs erittäin hyvä tällä saralla. Fleury on useinkin ollut joukkueensa varassa pitkin peliä, mutta onnistunut ottamaan ne tärkeät kopit, muun joukkueen haparoidessa. Tämä on myös mahdollinen syy Bishopin hankinnalle. Parempi ansioluettelo pudotuspeleissä.
Samalla Stars on myös paljon velkaa Lehtoselle. Hän pelasi vuosia luotettavasti keskinkertaisten joukkueiden takana. Asiaa pahensi vielä, että Starsista tuli varamaalivahtien hautausmaa Mike Smithin jälkeen. Tämän vuoksi Lehtonen sai joka kaudella pelata paljon ja usein myös loukkaantuneena. Onkin jossain määrin sääli, että joukkueen noustessa muuten, on Lehtosen ura vuorostaan menossa laskuun.
Kuluva kesä antoi myös ensimmäistä kertaa merkkejä, että Stars olisi oppimassa jotain maalivahtipolitiikasta. "Ikuiseksi" lupaukseksi jäänyt Jack Campbell kertoi viime kaudella haastattelussa olleensa liikaa omillaan. Nykyinen maalivahtivalmentaja Jeff Reese sekä häntä ennen virkaa hoitanut Mike Valley saivat paljon kehuja, mutta he olivat harvoin paikalla.
Maalivahtivalmentaja AHL:ssä on harvinaisuus, mutta Stars tarvitsee sellaisen. Siirto ei ole virallinen vielä, mutta Starsin onkin huhuttu hankkineen Teksas Starsiin Jim Bedardin. Hän toimi aiemmin maalivahtivalmentajana Detroitissa. Juuri Detroitin malli on myös organisaation kompastuskivi. Red Wingsillä on muuten erinomainen historia, mutta maalivahtien suhteen näin ei ole. Joukkue osti usein aloittajansa muualta, kuten Mike Vernon tai Dominik Hasek. Poikkeuksena Chris Osgood, jolla on hieno historia Red Wingsin kanssa. Kaudet New York Islandersissa ja St. Louis Bluesissa eivät ole täynnä yhtä hyviä muistoja.
Starsin on selvästi panostettava jälleen maalivahtien kehittämiseen
Starsin on selvästi panostettava jälleen maalivahtien kehittämiseen, sillä joukkue varasi Jake Oettingerin. Varaus on riski, mutta Oettingerista voi kehittyä erinomainen aloittaja, jos Stars on oppinut jotain viime vuosista. Vaikka Kari Lehtonen ei edusta luultavasti Starsia enää kuin vuoden, viimeiseen kauteen voi silti lähteä hyvillä mielin. Lehtonen joutui Valleyn jälkeen Reesen kanssa opettelemaan paljon uutta torjuntatyylinsä kannalta. Se näkyi selvästi kaudella 2015-2016. Viime kaudella Lehtonen taas näytti selvästi pirteämmältä ja yksi syistä voi olla yksinkertaisesti tottuminen uuteen tyyliin.
Lopulta ainoat asiat, joilla on väliä ensi kaudella, ovat omat esitykset ja valmennuksen ja muun joukkueen luotto. Fanit rauhoittuvat hyvien esitysten myötä ja Nill kuuntelee peluutuksen suhteen Hitchcockia. Ruffin joukkueessa on ollut usein loistavia maalivahteja kuten Ryan Miller ja Hasek. Tällöin joukkueella on ollut enemmän pelivaraa kentän muilla osa-alueilla.
Hitchcockin joukkueessa on ollut Eddie Belfourin jälkeen enemmänkin liigan keskitasoa edustavia maalivahteja, kuten Antero Niittymäki, Steve Mason ja Brian Elliot. Heistä jokaisella on kannuksensa, mutta sateentekijöitä he eivät ole olleet. Tämä on yksi syistä, miksi Hitchcock on tottunut vaatimaan joukkueelta aivan erilaista viisikkopelaamista ja Lehtonen hyötynee tästä ensi kaudella. Yhtä paljon kuin Bishopikin.