TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30

Ongelmia NHL:n uusimmassa paratiisissa

NHL / Artikkeli
Chicago Blackhawksin kausi oli suuri menestys. Joukkueen, jonka piti taistella viimeisistä pudotuspelipaikoista, selviytyi lopulta konferenssifinaaliin asti. Nousukiidosta huolimatta tulevaisuus on täynnä suuria kysymysmerkkejä.

Menestys on ollut harvinaista Blackhawks-kannattajille. Siksi kriitikoiden täytyisi pitää suunsa kiinni. Kulunut kausi oli mannaa, Mehukkaampaa juhlaa saattaa olla tiedossa tulevina kausina.

Todellisuudessa tulevaisuus on täynnä suuria kysymysmerkkejä. Ongelmia, joihin on NHL:n uusimassa paratiisissakin puututtava.

Yksi GM, kaksi toimitusjohtajaa, kolme päättäjää, neljä hämmentäjää

Nuoret pelaajat ja kivikova päävalmentaja Joel Quenneville tekivät loistotuloksen kaukalossa. Yhtä mahtavan tuloksen tekivät organisaation omistaja Rocky Wirtz ja presidentti John McDonough. Kaksikko palautti Blackhawks-legendat ja -kiekon sekä yleisön Chicagoon ja United Centeriin.

Kaksikko ei kuitenkaan istu yksin norsunluutornissaan. Blackhawks-johtoportaassa hämmentäjiä on jälleen kerran hämmentävän useita.

Wirtz on joukon järkevin. Mies korjasi isänsä virheet ja muun muassa päästi Blackhawks-kiekon televisiokanaville.

Markkinointivelho McDonough osaa asiansa paremmin kuin kukaan muu. Mies toi edesmenneen Wirtz-vanhemman aikana riitautuneet Blackhawks-legendat takaisin, vaikutti päävalmentaja Joel Quennevillen palkkaamiseen ja muun muassa järjesti suuren suosion saaneen kannattajien kokoontumisillan. McDonoughin pitäisi vain pysyä lestissään, eikä sekaantua kaukalon tasolle, sillä kentän tapahtumista entinen baseball-vaikuttaja ei tiedä oman alansa tavoin.

Apulaistoimitusjohtajasta ja pelaajabudjetista vastaavasta Stan Bowmanista voi isänsä opeissa kehittyä jotain, mutta vielä tällä hetkellä mies on lukujensa kanssa täysin sekaisin.

Kiekkoasioiden neuvonantaja Scotty Bowman on kiekkomaailman nero. Konkari on kuitenkin vain taka-alalla vaikuttava turvaverkko, joka astuu areenalle vain kun nuorempi Bowman tai GM Dale Tallon ovat pulassa.

Viimeisenä naruja vetelevä Tallon on joukon idiootti. Mies osaa varata ja varjella nuoria lupauksiaan, mutta mestaruusjoukkueen toimitusjohtajaksi hänestä ei ole. Tallon on aivan liian epävarma ja heikko. Mestarijoukkue tarvitsee taakseen vahvan ja päättäväisen toimitusjohtajan. Hahmon, joka tietää tarkalleen mitä hän tekee.

Lottokuponkeja ja yltiörauhallisuutta

Mestarijoukkueen toimitusjohtajalla ja tämän apureilla on suuri suunnitelma. Suunnitelma, jossa GM ei jakele rahoja suin päin kenelle tahansa. Suunnitelma, jonka laatija on joku muu kuin Dale Tallon tai Stan Bowman.

Toki Tallon on tehnyt muutamia mukavia pelaajakauppoja ja varannut tulevaisuuden avainpelaajia. Suurimman huomion ovat saaneet Patrick Sharpin ja Kris Versteegin hankinnat.

Ensimmäisessä kaupassa paikkoja vaihtoivat Sharp ja hyökkääjä Matt Ellisonin. Kyseisten pelaajien tapauksessa paikkoja vaihtoi kaksi urallaan jumissa ollutta keskitason toivotaan toivotaan -tapausta.

Blackhawks ei odottanutkaan Sharpista kahden ensimmäisen ketjun pelaajaa. Mies oli lähinnä tunnettu siitä, ettei hän ollut tunnettu mistään. Hän oli keskinkertaisuus kaikilla osa-alueilla. Saman kastiin kuului Ellison.

Sharpista kehittyi vasta kolmannella Blackhawks-kaudellaan jotain oikeasti todella hyödyllistä. Eikä Sharpin tapauksessa kyseessä edes ollut mikään nuori lupaus, vaan Flyers-organisaatiossa jo kausi junnannut keskinkertaisuus. Tällä kertaa Tallonin lottokuponki voitti.

Versteeg-kaupassa toiseen suuntaan siirtyi hyökkääjä Brandon Bochenski. Kauppa oli hyvin samankaltainen Sharp-siirron kanssa. Versteeg ei ollut supertähti AHL:ssä. Häntä pidettiin liian pienenä ja heiveröisenä isoihin ympyröihin, vaikka taitava pelaaja hän aina on ollutkin.

Bochenskista odottiin Ottawa Senators -kausiensa jälkeen jotain suurta, mutta lopulta hänestä ei ole tullut mitään. Voi toki olla, että Tallon näki Versteegissä jotain suurta, mutta todennäköisempää on, että Tallon halusi laiskasta Bochenskista eroon ja sai Versteegin tilalle. Tallonin onneksi Versteegistä on kehittymässä hyvä NHL-pelaaja ennakko-odotusten vastaisesti. Tämäkin arpa toi siis voiton.

Ainoa kauppa, josta Tallonille voi kiistatta antaa arvostusta on Martin Havlatin hankkiminen. Havlat oli takuuvarma ykköspyssy. Kaupan yhteydessä ei näin ollen tarvinnut lottokuponkia täyttää.

Varauksissaan Tallon on onnistunut kohtalaisen hyvin. Mehukkaita hedelmiä ei tosin Patrick Kanea ja Jonathan Toewsia lukuun ottamatta ole poimittu. Tallon on myös pitänyt kiinni varauksistaan. Hän ei ole luopunut esimerkiksi puolustaja Cam Barkerista, vaikka nuorukaisen uran alku on näyttänyt nihkeältä.

Tallonin rauhallisuus on kuitenkin samalla yksi hänen suurimmista puutteistaan. Hän on liian rauhallinen. Tietyistä lupauksista on luovuttava, koska kaikki eivät mahdu farmiin eivätkä NHL-joukkueeseen. Blackhawks olisi tarvinnut puolustukseen apua ja olisi tarvinnut sitä alkukaudella keskushyökkääjän tontille. Lupauksista on maltettava luopua, jos kaupat auttavat joukkuetta. Valitettavasti Tallonilta tällainen pelisilmä puuttuu.

GM vailla suurta suunnitelmaa

Kohtalokkaimmin pelisilmän puute näkyy pelaajien palkkabudjetissa. Tallon ei vastaa asiasta yksin, sillä budjettiluvut ovat pääosin Stan Bowmanin alaa. Tallon on kuitenkin täysin vastuussa siitä, mitä hänen alaisensa tekevät.

Tallon ja Bowman sotkivat Blackhawksin palkkabudjetin jo kesällä 2008. Puolustaja Brian Campbellin 7,14 miljoonan dollarin vuosiansiot takaava ja kahdeksan vuoden mittainen sopimus sekä maalivahti Cristobal Huet’n 5,25 miljoonan dollarin tulot kaudessa tuova ja neljän vuoden pituinen paperi pistivät palapelin niin sekaisin, että esimerkiksi puolustaja Cam Barkerin oli aloitettava kausi farmissa, koska nuorukaisen palkka ei mahtunut NHL-kokoonpanoon. Virallisesti syy Barkerin passitukseen oli kuntoutusstintti, mutta kaikki tiesivät mistä oikeasti oli kyse.

Sama kaksikko pisti kaudessa 6,75 miljoonaa tienaavan Nikolai Habibulinin waivers-listalle, yritti kaupata miestä ja passittaa farmiin, jotta johtoporras olisi saanut budjetin pelastettua. Kun kukaan ei Habibulinia huolinut ja kun Wirtz ei venäläistä farmiin halunnut lähettää, tuloksena oli joukko paniikkiratkaisuja.

Keskushyökkääjä Robert Lang ja miehen neljän miljoonan sopimus kaupattiin varausvuoroa vastaan Montreal Canadiensiin, jolloin kakkosketjun keskushyökkääjän paikalle jäi ammottava aukko. Johtoportaan lausunnoissa Petri Kontiolan piti täyttää tontti, mutta todellisuudessa suomalaiselle ei annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes yrittää tilkitä reikää.

Tallonin ja Bowmanin onneksi Dave Bollandista kehittyi kauden aikana kelpo NHL-pelaaja. Kakkosketjun keskushyökkääjäksi hän ei kuitenkaan ideaali ratkaisu ole.

Suuren suunnitelman kasannut GM ja tämän apurit eivät olisi koskaan hankkineet joukkueeseen kahta ykkösvahtia ymmärtämättä, ettei toiselle, superkalliille veteraanille, ole ottajia. Tämänkin virheen tosin Tallon paikkasi lausunnoilla, joiden mukaan kauteen oli alun perin ollutkin tarkoitus lähteä kahdella ykköstason maalivahdilla. Tallonin harmiksi miehellä on maailman huonoin pokerinaama.

Huet'n sopimuksen olisi saattanut ymmärtää, jos Habibulinista olisi päästy varmuudella eroon. Campbellin ja Huet'n sopimukset sekä Dustin Byfuglienin kolmen vuoden ja kolmen miljoonan cap hitin sekä Brent Sopelin kolmen vuoden ja 2,33 miljoonan cap hitin karmeat paperit kertovat kuitenkin, ettei Tallon ole oppinut aikoinaan tekemistään Habibulinin, Curtis Brownin, Matthew Barnabyn, Jassen Cullimoren ja Adrian Aucoinin typeristä sopimuksista mitään.

Kohtalon kausi 2010–11

Blackhawksin nykyinen pakka saattaakin räjähtää Tallonin käsissä täysin levälleen viimeistään kaudeksi 2010–11. Kun joukkueen tärkeimmille pelaajille Duncan Keithille, Jonathan Toewsille ja Patrick Kanelle pitää sorvata jatkosopimuksia ensi kauden jälkeen, Tallonin tekemät pitkät ja kalliit sopimukset eivät juuri naurata. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen tärkeä runkopelaaja lentää pesästä, kauden 2008–09 pudotuspelimenestys ei maistu miltään.

Pahinta jo olemassa olevissa kalliissa sopimuksissa on niiden vertailukohta-asema. Esimerkiksi Duncan Keith voi agenttinsa kanssa vaatia aivan hyvin Brian Campbellin seitsemää miljoona, koska Keith on selkeästi parempi ja monipuolisempi pelaaja kuin Campbell.

Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen sopimukset ovat vuositasolla varmuudella vähintään kuuden miljoonan arvoisia. Niin sanotuista kotipaikka-alennuksista on turha puhua muualla kuin Detroitissa, jossa Ken Holland tekee suurempia ihmetekoja kuin MacGyver.

Jo tuleva kesä on Tallonille ja Bowmanille vaikea. Kaksikon pitäisi sorvata jatkosopimuksia ainakin Dave Bollandille, Cam Barkerille ja Kris Versteegille sekä mahdollisesti Troy Brouwerille, Ben Eagerille, Colin Fraserille, Samuel Påhlssonille ja Matt Walkerille sekä Corey Crawfordille tai Antti Niemelle – tai hankkia kakkosvahti ulkopuolelta. Kaikki ovat maalivahtikaksikkoa lukuun ottamatta pelaajille, joiden hinta nousee pudotuspelikokemuksen ja -esitysten vuoksi. Lisäksi muut joukkueet tarjoavat varmuudella ainakin Versteegille sopimusta, johon Blackhawksin on vastattava tai päästettävä Calder Trophy -ehdokas muille maille.

Martin Havlatin ja Nikolai Habibulinin jatkosopimukset voi unohtaa, sillä palkkabudjettiin on jo nyt sidottu noin 36 miljoonaa dollaria. Budjettitilaa kun on pakko säästää kaudeksi 2010–11, jota ennen Keithin, Toewsin, Kanen, Andrew Laddin, Adam Burishin ja Niklas Hjalmarssonin sopimukset päättyvät. Toisaalta ei olisi mikään ihme, jos Tallon tekisi megasopimuksen Havlatin kanssa ja tekisi kauden 2010–11 sopimusneuvotteluista mahdottomia.

Pattitilannetta pahentaa tosiasia, ettei Cristobal Huet ei ole kaupan. Mikään toinen joukkue ei ota ranskalaisen ylipitkää ja -kallista sopimusta kontolleen, vaikka mies pelaisi Glenn Hallin tavoin. Ei aikana, jolloin palkkakaton lasku- ja noususuhdanteet ovat suuria kysymysmerkkejä.

Campbell ja miehen järkyttävä sopimus pysyvät organisaatiossa pelaajan uran loppuun asti. Sopimus, joka on arvokkaampi kuin Nicklas Lidströmin pahvi ja 30-vuotias pelaaja, joka ei osaa puolustaa eikä enää nykyisestä tasostaan juuri kehity.

Hätätapauksessa kaksikko ostetaan ulos tai passitetaan waivers-listan kautta farmiin – ideoita, joihin Wirtz tuskin suostuu.

Totuus tulevista vaikeuksista kertoo karua kieltä. Bollandin, Versteegin, Barkerin, Eagerin, Brouwerin, Fraserin, Walkerin ja maalivahdin sopimuksiin kuluisi yltiöoptimistisesti arvioituna noin 10 miljoonaa dollaria. Påhlssonille ja Havlatille rahaa ei riittäisi. Ei olisi kuitenkaan mikään ihme, mikäli Bolland, Versteeg ja Barker saisivat kaikki 2–3 miljoonan paperit Dustin Byfuglienin tapaan. Tällöin loput pelaajat pitäisi kiinnittää yhden vuoden sopimuksilla tai täyttää paikat uusilla naamoilla, kuten Jack Skillellä, Igor Makarovilla tai Kyle Beachilla. Hekään eivät kuitenkaan pelaisi ilmaiseksi.

Kun tällä hetkellä palkkoihin on sidottu noin 36 miljoonaa ja jos kesän sopimuksiin kulutettaisiin 10 miljoonaa, Toewsin, Kanen ja Keithin sopimuksiin jäisi noin 10 miljoonaa dollaria. Se ei riitä, jos palkkakatto on noin 56 miljoonaa tai vähemmän. Mikäli Toews, Kane ja Keith saisivat kaudeksi 2010–11 kaikki kuuden miljoonan dollarin sopimukset, kolmikko kustantaisi yhteensä 18 miljoonaa. Tähän vielä Andrew Laddin, Adam Burishin ja Niklas Hjalmarssonin mahdolliset sopimukset ja lukema kohoaisi yli 20 miljoonan.

Onkin täysin selvää, etteivät Tallon ja Bowman kykene pitämään nykyistä runkoa kasassa. Ongelma ei ole nykyisessä palkkakaton aikaisessa NHL:ssä uusi, mutta ilman Campbellin, Huet’n, Byfuglienin ja Sopelin ylikalliita sopimuksia Blackhawksilla olisi pelimerkkejä parempaan.

Yksi askel onneen

Blackhawksin nuori pelaajisto, hyvin varatut lupaukset ja täydet lehterit saattavat näyttää hyvältä. Tallonin maltillinen kauppapolitiikka saattaa myös vaikuttaa oikeaoppiselta niille, jotka muistavat Mike Smithin aikaiset typeryydet.

Ulkokuori voi kuitenkin hämätä. Pintaa syvemmältä tarkasteltuna Tallonin suunnitelmat etenevät kausi kerrallaan ja puhuvat oman pussin puolesta: lähes joka kesä kokeillaan uusia vapaita agentteja ja toivotaan, että tulosta syntyy. Ja jos syntyy, oma päänahka on pelastettu. Lopullisesti selusta varmistetaan sillä, ettei myydä yhtäkään varattua pelaajaa.

Blackhawksilla on kaikki edellytykset suureen menestystarinaan. Omistaja on ikuisuuden jälkeen omistautunut jääkiekkojoukkueen johtamiseen, seuran presidentti on markkinointivelho, päävalmentaja rautainen ammattilainen ja pelaajisto nuorta ja lupaavaa. Vain toimitusjohtajiksi tarvitaan uudet kyvyt.

Oljenkortena voi olla tosiasia, että Tallon ei ole McDonoughin palkkaama. McDonough oli vaikuttamassa päävalmentaja Joel Quenneville palkkaamiseen ja hän selkeästi haluaa ohjaksiin omia voittavia miehiä. Tätä Tallon ei ole.

» Lähetä palautetta toimitukselle