Ottelun ensimmäinen erä oli Suomen selkeää
hallintaa. Heti ensimmäisestä vaihdosta alkaen Suomen
ykköskenttä Tuomo Ruutu-Mikko Koivu-Tuomas Pihlman painoi
pelin tsekkipäätyyn. Eikä tilanne muuttunut miksikään kun
kakkoskenttä Jussi Jokinen-Jarkko Immonen-Toni Koivisto pääsi
kentälle. Tsekkimaalille syntyneistä hässäköistä ei kuitenkaan
saatu tehtyä maalia, sillä useinmiten tilanteet ajautuivat liian
lähelle maalia.
Reilun viiden minuutin pelin jälkeen Suomi pääsi kokeilemaan
ylivoimaakin, kun Tuomas Pihlmanin kovan mutta puhtaan
taklauksen jälkeen Tsekin puolustaja Jan Hanzlik otti typerän
kostojäähyn. Sekä Immosen että Koivun kentälliset pääsivät
kokeilemaan ylivoimaa, mutta hyvästä pyörityksestä huolimatta
tulosta ei syntynyt.
Erän puolivälissä suomalaisten kova työnteko vihdoinkin
palkittiin. Kakkoskenttä sai paineen tsekkien puolustusalueelle,
menetti hetkeksi kiekon, mutta aktiivisesti karvanneet pakottivat
tsekit hätäiseen purkuyritykseen. Pakki piti viivan, kiekko ajautui
Immosen kautta Jussi Jokiselle, joka ajoi vauhdilla maalin taakse
ja nätti syöttö maalin eteen vauhdilla tulleelle Toni Koivistolle -
ranteet lukkoon ja kiekko yläpesässä.
Seuraavan viiden minuutin aikana peli aaltoili alkua tasaisemmin
ja molemilla joukkueilla oli omat tekopaikkansa. Toni Koivisto veti
kolmentoista minuutin kohdalla upean soolon, mutta kahden
puolustajan kahvatessa laukaus epäonnistui hieman ja kimposi
yläputken kautta yli päätylaidan.
Paria minuuttia myöhemmin TPS-ketju Matti Aho-Mikko
Kankaanperä-Janne Jokila hankki pörräämisellään tsekeille
jäähyn. Välittömästi kehnosti sujuneen erikoistilanteen loputtua
Suomi sai aikaan nopean ylivoimahyökkäyksen, Mikko Koivu näki
lähes suoraan vaihtoaitiosta maalille ryntäävän puolustaja
Tuukka Mäkelän, nappisyöttö poikki kentän HPK:n miehelle, joka
sijoitti vasempaan alakulmaan ohi tsekkivahti Jaroslav Hubelin.
Tilanetta edelsi Tero Määtän Suomen puolustuspäässä tekemä
kampitus, jota tuomari ei Suomen onneksi huomannut.
Vaikka avauserän torjunnat olivat tasaiset Suomi 9 - Tsekki 10,
niin todellisuudessa nuoret leijonat hallitsivat ensimmäistä
kaksikymmenminuuttista selvästi. Ykköskentän laiturit Ruutu ja
Pihlman paukuttivat kovilla taklauksilla tsekkipakeista ilmat
pihalle ja kakkosen Koivisto vei tsekkipakkeja useamman kerran
kuin pässejä narussa.
Toista erää oli pelattu alle minuutti kun Tuomo Ruutu sai
typerästä ryntäyksestä (pöytäkirjaan syyksi kirjattin laitataklaus)
kahden minuutin jäähyn. Ruudun ja Suomen onneksi tsekit eivät
saaneet ylivoimalla mitään kummempaa aikaan. Parisen
minuuttia jäähyn päättymisen jälkeen Matti Aho ratkaisi
ottelun lopullisesti. TPS-ketju karvasi kiekon hyökkäysalueen
nurkassa, Aho nousi suoraviivaisesti maalille ja runnoi kiekon
verkkoon. Yksinkertainen, mutta kaunis maali.
Seuraavan reilun kymmenminuuttisen aikana molemmilla
joukkueilla oli omat tekopaikkansa. Suomalaisista
parhaimmat paikat olivat nopeita läpisyöksyjä koko ottelun
ajan esittäneellä Sean Bergenhaimilla ja rohkeita nousuja
tehneellä Joni Pitkäsellä. Tsekeillä oli paikkoja niin Harri
Suutarisen istuessa kahteen otteeseen jäähyllä, kuin
tasakentällisinkin, mutta eipä ollut heillä onni eikä taito
puolellaan.
Erän lopussa tsekki sai Suutarisen jäähyn loppumisen jälkeen
syntyneesssä sekavassa tilanteessa kaksiminuuttisen väärästä
vaihdosta. Ylivoiman loppupuolella Tuomo Ruutu voitti kiekon
maalin takana, käänsi nopeasti Tuomas Pihlmanille eikä Hubl
ehtinyt edes reagoida hanskakäden puolelle sujahtaneeseen
nopeaan rannevetoon. Tilanne oli 4-0 ja game over.
Ottelussa pelattiin myös kolmas erä, mutta oikeastaan aivan
turhaan. Pelillisesti kolmas erä oli ottelun tasaisin, koska
suomalaisia ei tuntunut kiinnostava peli yhtä paljon kuin ottelun
alussa - ja miksi olisi kiinnostanut, kun taululla oli lukemat 4-0.
Kolmannesta erästä voisi mainita että Suomi ei saanut maalia,
vaikka sai pelata viidellä kolmea vastaan yli minuutin. Tsekin
Tomas Netik ei saanut erän alussa laitettua kiekkoa tyhjään
maaliin ja siksi hyvin torjunut Kari Lehtonen sai tililleen nollapelin
sekä Tero Määttä veti aivan ottelun loppupuolella pelin parhaan
avojään taklauksen.
Ottelun jälkeen parhaina palkittiin suomalaisista ansaitusti Lukon
Toni Koivisto ja tsekeistä Buffalon viime kesän ensimmäisen
kierroksen varaus Jiri Novotny. Suomen joukkueesta erottuivat
kaksi ensimmäistä kentällistä eli ykkönen Ruutu-Koivu-Pihlman-
Määttä-Malmivaara
ja kakkonen Koivisto-Immonen-Jokinen-Pitkänen-Seikola,
kolmosen Matti Aho sekä neloskentällisen puolustaja Tuukka
Mäkelä. Mäkelä ja Aho eroittuivat muutenkin kuin tekemällä
maalin mieheen. Tuukka oli Suomen fyysisin puolustaja ja haki
taklauksia keskialueelta asti. Aho oli TPS-ketjullisesta ainoa
hyökkääjä, joka pärjäsi fyysisesti tsekeille.
Suomen nelosketjuun Harri Suutarisen laidoille oli laitettu Jokerit
Sean Bergenheim ja Tomi Mäki. Nelosketjun takana pelasi
Tuukka Mäkelän parina Ilveksen Teemu Jääskeläinen.
Kolmosketjun (TPS:in nuorten) takana pelasi pakkipari Topi
Jaakola-Mikko Viitanen. Kolmosketju pääsi kahdessa viimeisessä
erässä pelaamaan myös ylivoimaa ja tuloksena oli Viitasen pari
hyvää vetoa viivalta, mutta ei mitään pöytäkirjoihin merkittävää.
Tsekeistä erottui ykköskentällinen Jan Svik-Radek Dlouhy-Martin
Beck, palkittu Jiri Novotny sekä Novotnyn kanssa samassa
ketjussa pelannut mystinen numero 25, jonka nimeä ei löydy
otteluohjelmasta. Tämä mystinen mies #25 pelasi hyvää
taklauspeliä ja ajoi hyvin maalille. Negatiivisessa mielessä
huomio kiintyi tsekkipakki Petr Puncohariin, jolla on vaarallinen
tapa kyyristyä ottaessaan taklausta vastaan. Varsinkin laidan
läheisyydessä tapa on Puncoharille itselleen vahingollinen, sillä
taklaukset osuvat helposti kyyristyvää pelaajaa päähän.
Samanlaisia otteita nuorakainen esitti jo viime kevään
18-vuotiaiden MM-kisoissa.
Tähdet:
Suomi
*** Toni Koivisto
** Tuukka Mäkelä
* Kari Lehtonen
Tsekki
*** #25
** Jiri Novotny
* Radek Dlouhy
