Vuosi 2003 ja NHL:n varaustilaisuuden ensimmäinen vuoro. Umpisurkea Pittsburgh Penguins ja Marc-André Fleuryn nimi. 14 vuotta, kolme Stanley Cupia ja maailman parhaan joukkuetoverin maine.
Vuosi 2017 ja NHL:n laajennusvaraustilaisuus. Jämäpelaajia haaliva Vegas Golden Knights ja Marc-André Fleuryn nimi. Yksi runkosarja, divisioonan voitto ja pudotuspelit käyntiin tyylipuhtaalla esityksellä.
Ympyrä sulkeutuu, ja sille ympyrälle mahtuu lukuisia tarinoita kanadalaisella veräjänvartijasta. Kaikilla niistä ei ole hopeareunusta, mutta vastoinkäymisistä huolimatta hymy Fleuryn kasvoilla ei ole hyytynyt.
Nyt "Flower" pelaa uransa parasta jääkiekkoa syksyn tragedian runtelemassa Las Vegasissa. Kasvoilla paistaa se sama positiivisuus kuin varaustilaisuudessa kesällä 2003. Täydellisempää liittoa on vaikea kuvitella.
Liigan pohjamudista Stanley Cup -voittajaksi
Kaikkien aikojen kolmas − Michel Plassen (1968) ja Rick DiPietron (2000) jälkeen − NHL:n kärkivarauksen saanut maalivahti tuli liigaan heti varausta seuranneena vuonna. 19-vuotias nuorukainen opetteli NHL:n saloihin sarjan häntäpäähän kuuluneessa Penguinsissa. Debyyttikausi ei luonnollisesti ollut helppo, mutta Fleury lunasti jo odotuksia.
Vain viisi vuotta myöhemmin Fleury pelasi ensimmäistä kertaa urallaan Stanley Cup -finaaleissa. Ensimmäinen yritys tuotti pettymyksen, seuraava ei. Näkyvyydessä Fleury jäi kenttäpelaajien varjoihin, kun mestaruuskautta dominoivat reilut parikymppiset Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin.
Kuitenkin juuri Fleury oli ensimmäinen pelillinen runkopalanen Penguins-organisaation uudella aikakaudella.
Tuskien taival
Kahden finaalivuoden ja useiden onnistuneiden runkosarjojen jälkeen Penguinsia pidettiin ja pidetään yhä yhtenä suurimmista mestarisuosikeista.
Mestaruutta seuranneet keväät olivat kuitenkin vaikeita. Vuosina 2010-15 Penguins pääsi vain kerran toiselta kierrokselta jatkoon. Tuolloinkin muistoihin jäi sarja, jossa Boston Bruins pimensi ykköshyökkääjät totaalisesti ja pudotti pingviinit suoraan neljässä ottelussa.
Vielä paksummalla tussilla historiankirjoihin kirjoitettiin kyseisinä vuosina ykkösmaalivahti Fleurystä, joka ei kestä tosipelien paineita ja jolle rantapallokin on painajaisen konkreettinen muoto.
Syntipukista sankariksi
Fleuryn murrosikä NHL:ssä oli kivulias, mutta hymy ei hyytynyt, tai ainakin se saatiin palautettua kasvoille entistä leveämpänä.
Yksi ratkaisevista muutoksen mahdollistajista oli maalivahtivalmentaja Mike Bales, jonka ansiosta Fleuryn suoritustaso kääntyi selvään nousuun.
Fleury nappasi joukkueensa reppuselkään ensimmäisellä ja toisella kierroksella
Keväällä 2015 mestaruusjuna jätti Penguinsin jälleen jo toiselle pysäkille. Fleury oli tuolloin kuitenkin joukkueensa parhaimmistoa. Samaan aikaan organisaation AHL-joukkueessa kypsyi äärimmäisen lupaava Matt Murray. Seuraavalla kaudella 21-vuotias kanadalaisvahti sai näytönpaikan ja käytti sen hyväkseen.
Murray varasti ykkösvahdin paikan myös pudotuspeleissä, joissa Penguins vihdoin onnistui puhdistamaan maineensa. Fleury nosti toista kertaa urallaan Stanley Cupia. Rooli joukkueensa ykköstorjujana oli kuitenkin vaakalaudalla.
Kauteen 2016-17 lähdettäessä Penguinsia pidettiin jälleen aidosti vaarallisena pudotuspelijoukkueena, mutta Fleurylla oli henkilökohtaisesti todistettavaa. Runkosarja sujui toki loistavasti, kuten tavallista.
Pudotuspeleihin lähdettäessä epäilyt Fleuryn henkisestä valmiudesta heräsivät jälleen. Vastaus saatiin nopeasti. Murrayn ollessa loukkaantuneena Fleury nappasi joukkueensa reppuselkään ensimmäisellä ja toisella kierroksella. Huhtikuisia hankiakin nopeammin sulava Fleury oli enää multainen muisto. Ratkaisevasta seitsemännestä ottelusta runkosarjavoittaja Washington Capitalsia vastaan jäi käteen nollapeli.
Vaikka Murray kaappasikin torjuntavastuun takaisin tervehdyttyään pelikuntoon, voidaan pudotuspelejä 2017 muistella yhtä hyvin Fleuryn kuin Murraynkin keväänä.
Golden Knightsin kirkkain tähti
Kauden päätyttyä NHL-kartalle lisättiin Vegas Golden Knights. Penguinsin oli päätettävä, kumman maalivahdeista suojaa laajennusvaraukselta, ja valinta osui odotetusti kaksikosta huomattavasti nuorempaan, Murrayhin.
Golden Knightsille tämä oli jättipotti. Joukkueesta odotettiin ensimmäisillä kausillaan peränpitäjää, mutta ainakin Fleury rakastettuna pukukoppihahmona loisi joukkuehenkeä tappioiden keskellä.
Kuten kaikki tietävät, Golden Knights yllätti kiekkokansan runkosarjassa totaalisesti, mistä iso kiitos kuuluu ykkösvahdille.
Pudotuspeleissä yllätykset näyttävät jatkuvan. Divisioonavoittaja ei ainoastaan kukistanut haastajaansa, Los Angeles Kingsiä, vaan pyyhki sen puhtaalla 4−0-tuloksella pudotuspeleistä.
Otteluista jokainen kääntyi yhden maalin erolla lasvegasilaisille. Golden Knights onnistui maalinteossa sarjassa vain seitsemästi, mutta se riitti. Fleuryn tilille kirjattiin kaksi nollapeliä, vain kolme päästettyä maalia ja 127 torjuntaa. Ex-pingviinin voittoprosentti on avaussarjan jälkeen 97,7.
Kultaisten muistojen lista saa jatkoa
NHL:ään numerolla yksi varatun kolminkertaisen Stanley Cup -voittajan historiaan mahtuu paljon ikimuistoisia kausia, mutta uskon, että 2017-18 kiilaa vähintäänkin lähelle kärkeä.
Tulokasjoukkueen kotikaupungin synkisti ampumistragedia ennen kauden alkua, eikä jääkiekko ollut luonnollisesti päällimmäisenä ihmisten mielissä. Golden Knights antoi tukensa, ja kaupunki vastasi.
Helmikuussa ritarit saapuivat ensimmäistä kertaa hallitsevan mestarin vieraaksi Pittsburghiin. Kotiyleisö kannusti vahvasti omiaan, mutta harvinaislaatuisesti vielä vahvemmin vastustajaa − nimittäin Fleurya.
Fleury muistetaan Pittsburghissa paitsi pelillisistä saavutuksistaan, myös erityisen vahvasti siitä, millainen persoona hän on. Penguins-pelaajilla ja -kannattajilla on aidosti ikävä hymyilevää kanadalaista.
Nyt Las Vegasissa saadaan nauttia ykkösvahdin paistavasta positiivisuudesta ja, mikä parasta, parhaasta torjuntatyöskentelystä koko tämän 15-vuotisella uralla.