Suuntaviivoja tulevaa pudotuspelikevättä kohti piirtelevät Liiga-toimituspäällikkö Sami Iilomo yhdessä liigatoimittajien Esko Kallioniemen ja Lassi Sepän kanssa.
Otevrel palasi ja hiljensi Porin
Kallioniemi: Ässät-TPS-ottelu sisälsi koskettavan seremonian, kun 11.2.1996 JyP HT -pelissä halvaantunut Jaroslav Otevrel palasi Isomäki Areenaan ensimmäisen kerran sitten lokakuun 1998. Mitä tuntemuksia tapahtuma aiheutti paikan päällä ja television äärellä?
Koko halli nousi antamaan raikuvan "standing ovationin". Sitäkään kokemusta ei pysty unohtamaan, kunnioittaminen yhdisti koko hallin väen. Henkilökohtaisesti koko tilanne sai minut itkemään, ja niin minulle ei ole käynyt minulle milloinkaan jääkiekko-ottelussa. Ässät järjesti tämän mahdollisuuden erittäin hyvin, mitä toki helpotti kauden 1995-96 päävalmentajan ja kapteenin läsnäolo organisaatiossa. Kaikki sujui luontevasti.
Yksi merkittävä asia koettiin myös erätauon kannattajatapaamisessa. Kun jotkut Otevrelin vanhat joukkuekaverit kävivät tervehtimässä häntä, sitä aitoa iloa jälleennäkemisestä on hankala kuvailla.
Iilomo: Ässille kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Tilaisuus oli hieno kaikille paikallaolijoille, TV:n ääressä istuville sekä entisille pelikavereille. Erityisen hieno tapahtuma oli varmasti myös Otevrelille. Tapahtumasta on kuitenkin jo yli 20 vuotta, mutta fanit muistivat edelleen kovia kokeneen sankarin. Pelinumeroa mukailevat kyltit heiluivat katsomossa ja kunnioitus huokui aina kotisohvalle asti.
Seppä: Itse en nähnyt Otevrelin muistamista televisiostakaan, eikä koko hänen tarinansa ole minulle kovinkaan tuttu. On kuitenkin todella mahtavaa, että seura muistaa tällaisen kohtalon kokenutta entistä pelaajaansa. Mielestäni jääkiekko on peli, johon kuuluvat suuret tunteet - olivatpa ne osa suomalaisuutta tai eivät, niin minusta yksikään seuralegendan muistaminen ei ole liikaa. Tässä maassa on niin paljon hienoja ja koskettavia tarinoita upeiden persoonien ympärillä, että ei ole mitään järkeä pitää niitä pöytälaatikossa.
Kallioniemi: Jollain tavalla tuntuu, että liigaseurat hiljalleen havahtuvat tekemään työtä uransa lopettaneiden pelaajien parissa. Alumnitoiminnan vakinaistaminen kattamaan kaikki liigajoukkueet sopisi mainiosti vaikkapa Pelaajayhdistyksen tavoitteeksi, ainakin Porin mittakaavalla kahvilakulttuurista ja monenlaisesta yhteistyöstä on varmasti ollut hyötyä kaikille osapuolille.
Iilomo: Kyllähän tämä tapaus kokonaisuudessaan taas muistutti mikä urheilussa viehättää. Vastaavaa yhteisöllisyyttä ei pääse joka paikassa todistamaan. Ja alumnitoiminnan kehittyminen on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Se pieni hinta, mitä entisten sankareidensa muistamisesta joutuu maksamaan, maksaa itsensä kunnioituksena takaisin. Mikäli kunnioitus ei riitä, kyllähän esimerkiksi tuo Otevrelin paluu Poriin toi varmasti myös jokusen pääsylipun ostajan lisää. Tämän tyylisissä tempauksissa jokainen osapuoli voittaa.
Ei riitä, että tekee asiat hyvin, sillä Liigassa muutama joukkue tekee asiat liki täydellisesti.
Lukko sinnittelee vielä, mutta kestääkö kantti loppuun asti?
Iilomo: Lukko rimpuilee vielä taistelussa paikasta kuuden parhaan joukkoon. Lyhyen toiveita herättävän jakson jälkeen joukkue ajautui tappioputkeen. Viimeisen kolmen viikon aikana joukkue voitti vain yhden seitsemästä ottelustaan. Onko raumalaisilla edellytyksiä menestykseen?
Seppä: Raumalla on tehty jo pidemmän aikaa hyvää työtä. Täksi kaudeksi puikkoihin tulleen Pekka Virran pelitapa tiedetään kuormittavaksi, mutta toisaalta onnistuessaan tuloksekkaaksi. Näkisin, että Lukolla on mahdollisuudet menestykseen, mutta ilman täydellistä nappisuoritusta raumalaisilta jää todellinen huipputulos saavuttamatta. Ei riitä, että tekee asiat hyvin, sillä Liigassa muutama joukkue tekee asiat liki täydellisesti. Olen positiivisesti yllättynyt, miten Kaapo Kähkönen on jaksanut läpi pitkän kauden, ja miten Chris VandeVelden kaltaiset uudet miehet ovat ottaneet roolia.
Kallioniemi: Virran ensimmäinen syksy Lukon ruorissa yllätti minut täysin. Vaikutti siltä, että joukkue sisäisti kieltämättä kovan vaatimustason ja aika suuren pelillisen muutoksen nopeaan tahtiin. Ongelmien kasautuessa on nähty häivähdys myös samaa Virtaa kuin Porin-kaudella.
Syyllisiä etsitään joskus liian tiheällä kammalla ja liian usein nimenomaan joukkueen ulkopuolelta. Eniten tilanteeseen vaikuttavat tekijät kun joka tapauksessa majailevat joukkueen yhteisissä tiloissa. Vanha totuus on, että lopullisesti osaaminen punnitaan vasta orastavan kriisin keskellä.
Iilomo: Minä en usko Lukon mahdollisuuksiin edes vähää alusta. Ei toki olisi ensimmäinen tai varsinkaan viimeinen kerta, kun saan nostella kättäni pystyyn virheen merkiksi.
Lukon kokoonpanoa katsoessa punaisen langan löytäminen on vaikeaa. Hyviä pelaajia, mutta jokin kokonaisuudessa mättää. Joukkueen ydinpelaajat Ville Vahalahti, Janne Niskala, Toni Koivisto ja kumppanit ovat jo taantumavaiheessa ajamassa kohti auringonlaskua. Menestyminen vaatisi kokeneiden dieselien syttymistä - heti. Toisekseen menestyminen vaatisi Kähkösen paluuta kauden parhaalle tasolleen. Kausi kokonaisuudessaan on ollut loistava, eikä Lukko ole viime peleissäkään kaatunut Kähköseen, mutta ailahtelua on ollut myös tolppien välissä. Lukko on kyllä oikealla tiellä, mutta matka viime kauden katastrofista on liian pitkä.
Kallioniemi: Teemu Ramstedtin ja VandeVelden yhteistyö on parhaimmillaan kaunista taidetta, ja siinä kolmantena lenkkinä on pärjännyt useampikin pelaaja. Menestykseen vaadittaisiin kuitenkin koko joukkueelta tasaisuutta.
Useampaan kertaan on kyllä käynyt mielessä, onko Lehterä vain erittäin hyvin varjeltu salaisuus.
Sen puuttumisen takia voi hyvinkin käydä niin, että Lukko aloittaa pudotuspelit niiden ensimmäiseltä kierrokselta. Maalivahtipoliitikassa on mielenkiintoista nähdä, miten Raumalla pystytään vastaamaan siihen, että useimmilla kilpakumppaneilla on kaksi vaihtoehtoa veräjänvartijaksi. Lukolla voi olla tulevaisuudessa, mutta tämän kauden pudotuspeleissä Lassi Lehtinen tuskin saa peliaikaa.
Seppä: Ramstedtin tulo Raumalle toi joukkueeseen sen pienen ruiskeen, jonka se tarvitsi nostaakseen koko potentiaalinsa sille tasolle, jota menestyminen vaatii. Ainoat todelliset uhkakuvat Lukon menestyksen tiellä ovat mielestäni seuraavat: Kähkönen loukkaantuu, sillä Lehtinen ei ole vielä valmis vastuuseen. Lisäksi Auringonlaskuun ratsastajien klubin on laitettava lappu kerhotilansa luukulle mikäli joukkue mielii haastaa Kärppiä, Tapparaa tai JYPiä.
Idässä tapahtuu ihmeitä
Kallioniemi: SaiPa on kaikessa hiljaisuudessa noussut taistelemaan täysillä suoran pudotuspelipaikan puolesta. Materiaaliin harva uskoi ennen kauden alkua, eikä Tero Lehteränkään kuulunut vakuuttaa heti ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan. Mitä ihmettä nyt tapahtuu idässä?
Iilomo: SaiPa kamppailee samoista sijoista Lukon kanssa, mutta puhutaan kahdesta täysin erilaisesta joukkueesta. Jos Lukon ydin on taantumassa, SaiPan kokoonpano on loistavasti rakennettu kokonaisuus. Lappeenrantalaisten resursseilla noin kilpailukykyisen joukkueen rakentaminen ei ole helppoa, joten suuri kunnia kuuluu Antti Tuomenoksalle. Kirkkaimpia yksilöitä ei ole, mutta tasapainoinen ryhmä kokemusta ja nuoruutta, taitoa ja työtä.
Seppä: SaiPan alkukausi antoi viitteitä siitä, että Lehterä astui liian kovaan paikkaan alkaessaan nuoren joukkueen päävalmentajaksi Liigassa. Pitkä kausi on kuitenkin osoittanut, että Lehterä tiesi alusta asti, mitä joukkue vaatii kevään menestystä silmällä pitäen. Joukkuetta on rakennettu, ja se on rakentunut, askel kerrallaan määrätietoisesti tavoitteita kohti edettäessä. Joukkueessa ei ole supertähtiä, muttei myöskään heikkoja lenkkejä. Esimerkiksi Frans Tuohimaa on noussut täysin puskista Liigan yhdeksi parhaista veskareista. Voi olla, että muualla kuin Lappeenrannassa hänen kukkaan puhkeamistaan ei olisi samalla tavalla tapahtunut.
Kallioniemi: Rehellisesti myönnän, että arvioin SaiPan sijoittuvan sarjajumboksi. Urheilulehden haastattelussa pohdittu muurahaisen matka sekä kuvailu, kuinka Lehterä saattaa lenkillä käydessään jäädä katsomaan oravaa joko yhdessä tai koiransa kanssa, eivät lisänneet luottamustani hänen selviytymiseensä. Metsän eläinten tutkiminen on kuitenkin ollut ilmeisen kannattavaa.
Lehterä mittaa lappeenrantalaisjoukkueesta ulos aika lailla kaiken, mitä sieltä on saatavissa. Joukkue uskaltaa pelata omilla vahvuuksillaan, eikä lähde haaveilemaan asioista, jotka eivät ole toteutettavissa. Jos tällaisella joukkueella on Tuohimaan kaltainen ykkösvahti, jälki on hyvinkin suoran pudotuspelipaikan näköistä.
Iilomo: Useampaan kertaan on kyllä käynyt mielessä, onko Lehterä vain erittäin hyvin varjeltu salaisuus. Vaikka ulosanti median suuntaan on värikästä ja kielikuvat lentelevät, usein siellä taustalla on pointti. Kauden ensimmäinen ottelu ei antanut odottaa paljoa, mutta SaiPa on Lehterän johdolla löytänyt oman tapansa voittaa. Lehterä on tunnettu jo juniorivalmentajana pelaajia kehittävästä tavastaan. Ja kun pelaajat kehittyvät, kehittyy myös peli samalla tahdilla.
Viikon pelaaja: Simon Suoranta, Ässät
Ässähyökkääjän paluu sairastuvalta on ollut tehokas. Menneen viikon kolmessa pelissä Suoranta iski yhteensä kolme maalia, joista viimeisin syntyi sen jälkeen, kun ensin Petrus Palmun luistin viilsi haavan Suorannan kasvoihin.
Viikon twitaatti:
• Kahdeksan #Liiga’n välieräpaikkaa yhdeksässä viime vuodessa
• 2 mestaruutta, 6 mitalia
• 2010-luvulla r-sarjassa aina viiden joukossa
• Eniten r-sarjapist. 2010-luvulla
Nyt CHL-pytty päälle.
Ei se suurin budjetti, mutta ammattiosaaminen ja identiteetti 💪
🎩@JYPJyvaskyla— Sebastian Waheeb (@SebastianWaheeb) 7. helmikuuta 2018