Maanantaijää, viikko 44: Liigan onnistujat ja epäonnistujat listattu, entä kuka kolkuttelee olympiajoukkueen ovella?

LIIGA / Artikkeli
Shaun Heshka ja Kärpät ovat onnistuneet syksyllä mainiosti.
Kuva © Sirpa Pöyhönen sirpa.poyhonen@jatkoaika.com
Liigaa on pelattu reilu kolmannes, joten oli aika keskustella syksyn onnistujista ja epäonnistujista. Samalla pohdittiin myös onnistuneiden liigapelaajien mahdollisuuksia nousta olympiakoneeseen. Alpo Suhosen huomio liigajoukkueiden keski-iän alenemisesta kirvoitti mielipiteitä.

Maanantaijäässä keskustelemassa olivat tällä kertaa liigatoimittajat Esko Kallioniemi Porista, Valtteri Tahkola Jyväskylästä ja Viivi Rönnberg Espoosta.

Liigajoukkueiden keski-ikä alenee - "Entistä enemmän leasing-mopoautoja"

Kallioniemi: Konkarivalmentaja Alpo Suhonen mainitsi Ässien juhlapelin haastattelussa sen, kuinka paljon liigajoukkueet ovat nuorentuneet hänen ulkomaan-vuosiensa aikana. Havainto on äärimmäisen totta, sillä hiljalleen Nuorten SM-liigan ja Liigan välinen kuilu kaventuu. Liigajoukkueet joutuvat entistä enemmän hommaamaan leasing-mopoautoja.

Laineet, Ahot, Puljujärvet ja Armiat mahtuvat aina edustusjoukkueen rinkiin, mutta kokonaisuudessaan ilmiö ei ole ainoastaan hyväksi. Toki asiaan vaikuttaa myös se totuus, että Nuorten SM-liiga ei ole niin merkityksellinen sarja kuin joskus aiemmin. Kaikkia se ei enää kehitä pelillisesti, ja jotkut taas tahkoavat sitä liian kauan.

Suhonen mainitsi myös kokeneiden pelaajien puutteen näkymisen otteluissa. Mainittua kokonaisuutta on toki täydentämässä Ville Vahalahden, Tomi Kallion ja Eric Perrinin ikäisiä pelimiehiä, mutta yllättävän moni kolmekymppinen on tilanteessa, jossa pelipaikkaa Liigasta on vaikea löytää.

Tahkola: Joukkueiden keski-iän nuorenemiseen näen itse kaksi vahvaa syytä. Ensimmäinen on tuttu ja turvallinen, talous. Kun joukkueet nostavat omia junioreitaan liigaan mukaan mailoja ja verkkareita -periaatteella, on se luonnollisesti taloudellisesti kannattavampaa kuin kokeneiden pelimannien hankkiminen. Toinen syy, joka näkyy etenkin Pohjois-Amerikassa vahvasti, mutta myös Liigassa, on pelin nopeutuminen. Nuoret panostavat jo aikaisessa vaiheessa hyvään liikkeeseen ja heillä on valmiudet sitä kautta pelata koko ajan nopeutuvaa lajia jo nuorena.

Olen samaa mieltä, että Nuorten SM-Liigan merkitys on muuttunut. Superlahjakkuudet ovat asia erikseen, mutta ne hitaammin kehittyvät kaverit jäävät helposti junnaamaan siellä paikalleen. Sitä kautta tietynlainen väliporras ammattilaiseksi puuttuu. Tällä trendillä on kaksi puolta. On toki hienoa, että nuoret pääsevät kasvamaan varhaisessa vaiheessa kiinni miesten peleihin, mutta uhkakuvana on se, että heidät nostetaan sinne fyysisesti liian raakileina. Se vaatii vain yhden pamauksen ja soppa on valmis.

Kallioniemi: Ässien Jesperi Kotkaniemi muisteli, että hänen lapsuudessaan ei liigapeleissä nähnyt parikymppisiä kovin paljon, nyt hän itsekin pelaa alle täysi-ikäisenä Liigaa. Kotkaniemi sanoi suoraan myös joidenkin halunneen fyysisyydellä näyttää, että sinä et kuulu tänne.

Rönnberg: Itse jäin miettimään juuri tuota, että nostetaanko nuoria pelaajia raakileina Liigaan sen varjolla, että se on Tahkolan sanoin taloudellisesti kannattavampaa. Siinä varsinkin tämä nuori pelaaja ottaa aikamoisen riskin, jos raakileena nousee aikuisten peleihin ja joku pienen pieni epäonninen tilanne voi päättää koko uran. Totta kai näin voi tapahtua muissakin sarjoissa, mutta näen, että liigassa riski korostuu aivan moninkertaisesti. Mielestäni kuitenkin nuorelle olisi kehittävämpää pelata muutamia pelejä alasarjoissa ennen liigaan nousua ja tulla niin sanotusti paljon valmiimpana pelaajana. Valitettavasti en näe, että 16-vuotiaiden nuorten pelaajien paikka olisi Liigassa, vaikka kuinka lupaus olisikin. Tällaisessa tapauksessa myös seuralla pitäisi olla jonkinlainen vastuu eikä tuoda nuorta varsinkaan, jos ei ole oikeasti valmis.

Kallioniemi: Mestis voi parhaimmillaan olla sopiva väliporras Nuorten SM-liigan ja Liigan välillä, ja seurojen kannattaisi hyödyntää tätä vielä nykyistäkin enemmän. Rohkeammin vaan junioreita hakemaan kokemusta miesten peleistä; hyvin perusteltuna vauhdinhakureissu voi koitua hienoksi mahdollisuudeksi. Alle 18-vuotiaat kuuluvat kyllä pääosin nuorten sarjoihin, mutta jos puhutaan hieman alle kaksikymppisistä, joiden läpimurto edustusjoukkueeseen on kyseenalainen.

Rönnberg: Valitettavasti Mestiksen ja Liigan välinen kuilu on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi. Myöskin Mestiksen ja liigan pelityylit eroavat paljonkin. Näen, että karsintojen palauttaminen auttaisi, niin molempia sarjoja kuin pelaajia. Ainakin jokavuotinen Liigan tyhjennysmyynti vähentyisi.

Tahkola: Jos katsoo liigadebyyttinsä 16-17-vuotiaana tehneitä pelaajia, siellä on nimiä kuten Jesse Joensuu, Mikko Rantanen, Aleksander Barkov ja Rasmus Ristolainen. En siis lähtisi naulaamaan, että 16-vuotiaan paikka ei ole Liigassa. Toki on, jos pelaaja tuo järkevää lisäarvoa joukkueelle.

Mielestäni Suhosen pointti oli se, että Liigassa pelaa juuri niitä nuorukaisia, joiden pelipaikka ei tasonsa puolesta ole täysi selviö, ja he ovat ne, jotka syrjäyttävät kokeneemmat pelimiehet. Syy löytyy syvemmältä, ja mielestäni tätä aihetta onkin hyvä nostaa isommin yleiseen kiekkokeskusteluun.

Liigapelaajia EHT-turnauksen kautta olympialaisiin?

Tahkola: Lauri Marjamäki valitsi torstaina alkavaan Karjalan EHT-turnaukseen seitsemän pelaajaa kotoisesta liigastamme. Kärpistä valittiin kolme pelaajaa: puolustajat Lasse Kukkonen ja Miika Koivisto sekä hyökkääjä Julius Junttila. Tapparasta joukkueeseen valittiin puolustajat Mikko Lehtonen ja Niko Mikkola sekä hyökkääjä Jukka Peltola. Seitsemäs pelaaja on HIFK-puolustaja Miro Heiskanen.

Mikä on teidän näkökulmanne, onko kyseisillä herroilla minkälaiset mahdollisuudet lopulliseen olympiajoukkueeseen? Entä kuka voisi olla ulkopuolelta mukaan nouseva musta hevonen? Onko sellaista?

Kallioniemi: Lähden vastaukseeni alivoimapelin kautta. Uskon Kukkosen ja Peltolan olevan lähimpänä lentolippua Etelä-Koreaan, ja heidän molempien parhaimmat vahvuudet ovat nimenomaan uhrautuvassa jäähyjen selvittelyssä. Tosin Peltola on liigajäillä pelannut paremmin kuin muistan nähneeni pitkään aikaan, mutta maajoukkuetasolla joudutaan menemään parhaimman ominaisuuden kautta, sillä kokonaisvaltaisessa pelissä vastustajienkin taso nousee. 

Mustaksi hevokseksi nimeän avausaihetta sivuten nuoren Olli Juolevin. Sensaatiomainen nousu olympiakoneeseen toki vaatii sen, että loka-marraskuussa nähty taso säilyy läpi kauden. Mentorit Turussa ovat takavuosien tähtiä, eikä TPS-valmennus ilman syytä luota lähes rajattomasti nuoreen lupaukseensa.

Rönnberg: Kokenut Kukkonen varmasti löytyy Marjamäen joukkueesta, sillä hän on myös päävalmentajan luottopelaaja. Toinen voisi olla myös Tapparan Peltola. Olen hieman eri mieltä ja laskisin kuitenkin EHT-joukkueesta mustaksi hevoseksi HIFKin Heiskasen: Jos vaan nuorukainen saa onnistumisia EHT:llä niin näkisin, että hän voisi nousta Marjamäen joukkueeseen. Olen Kallioniemen kanssa samaa mieltä, että juuri Juolevi voisi olla yksi potentiaalinen nousija Olympialaisiin. Toinen ulkopuolelta nousija voisi mahdollisesti olla espoolaistaustainen Antti Suomela, joka on ottanut isoja askeleita urallaan eteenpäin Espoosta lähtönsä jälkeen.

Tahkola: Allekirjoitan kyllä Kukkosen ja Peltolan paikan. Kukkosen paikkaa olympiajoukkueessa pidän oikeastaan todella varmana. Peltolan kohdalla myös itse turnaus ratkaisee varmasti paljon. Muiden kohdalla homma on kinkkisempää. Junttila on ollut alkukauden hirveässä lennossa, ja uskon, että Marjamäki istuttaa hänet Joonas Kemppaisen viereen turnauksessa. Hänen valintaansa puoltaa myös vanha historia Marjamäen kanssa.

Ihan yleisenä pohdintana, minä henkilökohtaisesti nauttisin, jos sekä Juolevi että Heiskanen olisivat kisoissa. Nämä olisivat tärkeitä kokemuksia maajoukkueen tulevaisuuden puolustuksen rungolle. Listan ulkopuolelta nostaisin esiin Juuso Hietasen ja Oskar Osalan. En edes mustina hevosina, vaan uskon, että ehjänä herrat ovat kyllä kisakoneessa. Suomela on kyllä ottanut isoja kehitysaskeleita, mutta en näe häntä olympiatason pelaajana. Alempiin ketjuihin löytyy listan ulkopuoleltakin parempia vaihtoehtoja.

Ainiin, nostanpa huvikseni tähän mustan hevosen. Leijonien hyökkäys on erittäin duunaripainotteinen. One more time, Juhamatti Aaltonen ja Marjamäki? Kiekkokansa ainakin riemastuisi!

Kolmannes Liigan runkosarjaa takana: Kuka on erityisen onnistunut, kenellä ei tahdo kulkea?

Kallioniemi: Kauden 2017-18 runkosarjaa on pelattu hieman yli kolmanneksen verran. Minkä joukkueen koet onnistuneen odotettua paremmin? Entä missä ollaan tarvottu suossa syvemmällä kuin pitäisi? Viedään sama kysymys myös yksilötasolle. Kuka on onnistunut ja kenellä on rutkasti parantamisen varaa?

Rönnberg: TPS on mielestäni ollut yksi onnistujista, kun taas Jukurit on ollut ensimmäisen kolmanneksen ehdoton epäonnistuja, mitä mieltä te muut olette? Yksilötasolla onnistuja on Junttila ehdottomasti. Epäonnistujaa en osaa nimetä yksilötasolla.

Kallioniemi: Jukureiden vaikea kausi oli jotenkin arvattavissa etukäteen, muun muassa Jatkoajan kausiennakossa. Ilvekseltä odotin paljon enemmän kuin mihin ovat pystyneet, mutta varsinainen epäonnistuja joukkueena on KalPa. Sami Kapanen jäi vaativaan paikkaan Pekka Virran johtaman menestyskauden jälkeen, mutta harva olisi veikannut pudotuksen olevan näin raju. Kuopiolaiset ovat toki hiljalleen löytäneet keinoja voittaa otteluja, mutta takamatka alkaa olla kova.

Onnistujien puolelta on mainittava Virran uusi osoite. Rauman Lukon pelisapluuna on ollut toimivaa melkein koko alkukauden ajan, Virta valmennusryhmineen on ottanut tilanteen hyvin haltuunsa. Kaapo Kähkönen tarjoaa joka ilta mahdollisuuden sarjapisteisiin, ja ainoastaan terveystilanteen romahtaminen voi sekoittaa Lukon paletin täydellisesti. Raumalla haetaan tosissaan hyviä asetelmia pudotuspeleihin.

Pelaajista eniten olen yllättynyt Charles Bertrandin mahtivireestä. Kausi Ässissä oli erittäin vaikea, mutta työmoraalin säilyminen tehottomuudesta huolimatta loi uskoa parempaan tulevaisuuteen. Silti 15 maalia marraskuun alkuun mennessä on enemmän kuin moni uskoi mahdolliseksi. Jarno Kärjen vaikea alkukausi Tapparassa on mainittava listan vähemmän mairittelevasta päästä. Rooli nelos- tai vilttiketjun laidassa on kaukana siitä, mitä Kärki lähti Jukka Rautakorven koulusta hakemaan. Pienellä vastuulla on hankala onnistua, ja annetuilla näytöillä on hankala saada lisää vastuuta. Ja näin oravanpyörä on valmis.

Tahkola: Kärppiä nyt on vaikea laskea miksikään jymy-yllätykseksi, mutta onhan siellä vedetty odotuksiin peilaten jopa yläkanttiin. Toinen iso yllätys on SaiPa. En vieläkään täysin käsitä miten, mutta siellä ne vain ottelu ottelulta raapii pisteitä ja kolkuttelee edelleen kuuden joukon portteja.

KalPa toki on ollut todella vaisu, mutta keltanokka-Kapasella on myös käsissään todella heikko nippu. Minulle henkilökohtaisesti joukkueista suurin pettymys on ollut Ilves: Karri Kivi ja nuori, potentiaalinen joukkue. Voi toki olla, että olin asettanut oman riman liian korkealle heidän kohdalla, mutta on tamperelaisten alkukausi silti mennyt alakanttiin.

Pelaajista onnistujiksi nostan pojat betoniviidakosta, KooKoon Michael Keräsen ja Miikka Pitkäsen. Keräsen taso toki tiedetään parhaimmillaan, mutta on ollut hienoa nähdä miehen paluu tasolleen vaikeuksien jälkeen.

Pelaajista minulle yksi pettymyksistä on ollut Mikko Mäenpää. Herra on toki pisteiden valossa ollut kelvollinen, mutta pelillisesti hän on ollut kaukana sarjan kärkipuolustajasta, joiden joukkoon hänet ennen kautta laskin. Nyt mies on toki ollut pari viikkoa pois ilmeisesti flunssan vuoksi. Jospa pöpö on taltutettu tauon jälkeen ja kaukalossa nähdään taas tuttu Mäenpää. Jyväskylässä odotukset ovat ainakin kovat.

Viikon pelaaja: Shaun Heshka, Kärpät

Viiteen peliin puolustaja on paukuttanut 7 (3+4) tehopistettä. Kahdessa aiemmassa pelaamassaan runkosarjassa Heshka on tehnyt kahdeksan maalia, nyt kasassa on jo seitsemän.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle