Jatkoajan Maanantaijäällä viilettävät toimittajat Kirsi Teiskonlahti, Jaakko Gummerus ja Miro Perhe. Sanailua käydään muun muassa KalPan huimasta alkuvireestä, Ilveksen kohtalonhetkistä sekä Lukon syysmasennuksesta, vaikka Aleksi Saarela Raumalle saapuukin.
Kyseenalaista, keskustele, vaikuta ja elämöi Twitterissä aihetunnisteella Maanantaijää.
Sami Sandellin uskomaton epäonni loukkaantumisten suhteen on paitsi henkilökohtainen katastrofi, myös vakava isku vahvan alkukauden pelanneelle Ilves-nipulle. Millä eväillä Karri Kiven miehistö voi päästä tilanteesta voittajana eteenpäin?
Teiskonlahti: Ilveksen kannalta tapahtui pahin mahdollinen. Sami Sandell oli pelaamissaan alkukauden otteluissa todella hyvä. Sandellin merkityksestä kertoo paljon se, että monet ovat tiputtamassa Ilvestä jo tässä vaiheessa pois pudotuspeleistä Sandellin loukkaannuttua.
Virran kiekkokontrolliin perustuva pelitapa koki tälle kaudelle pienen päivityksen.
Nuoret pelaajat, kuten Ville Meskanen, Eemeli Suomi ja Otto Koivula ovat ottaneet hienosti askeleita eteenpäin ja ratkaisseet Ilvekselle pelejä, mutta he eivät pysty vielä kantamaan joukkuetta.
Kuten Karri Kivikin totesi, ei toista Sandellia löydy mistään. Jostain Ilveksen on kuitenkin kaivettava euroja ja hankittava uskottava korvaaja. Nyt kädessä oleva kokoonpano on turhan ohut loppukaudelle. Ratkaisuvoimaa ja johtajuutta katosi Sandellin loukkaantumisen myötä melkoisesti.
Kausi on pitkä, eikä Ilvestä voi vielä tiputtaa ulos pudotuspeleistä, mutta ilmassa on turhan paljon kysymysmerkkejä. Tie Ilveksen tavoitteeseen, eli kahdeksan parhaan joukkoon, voi olla melkoinen vuori kiivettäväksi nyt, kun joukkueen kirkkain tähti ei enää viiletä kaukalossa.
KalPan kiitelty ja kiistelty kiekollinen pörräys on taas vahvassa liidossa ja tulos on positiivinen kaikella muulla tavalla paitsi yleisömäärissä. Mikä tekee kuopiolaisjoukkueesta vaikeasti voitettavan?
Gummerus: KalPa on aloittanut kauden sellaisella tavalla, mitä ei ennakkoarvioissa odotettu. Kuopiolaisilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia, varsinkaan kun kliinisiä viimeistelijöitä ei joukkueessa ole liiaksi ja muutenkin miehistö on pelottavan kapea. Pekka Virta suojatteineen on kuitenkin saanut koneesta kaiken irti.
Virran kiekkokontrolliin perustuva pelitapa koki tälle kaudelle pienen päivityksen, ja se on vaikuttanut oleellisesti kuopiolaisten menestymiseen. Vanhat kulmarallit loistavat poissaolollaan. Nykyään joukkue pelaa suoraviivaisemmin maalille ja hakee myös nopeita vastahyökkäyksiä. Aina ei lähdetä väkisin muodostamaan ryhmittynyttä hyökkäystä aivan alakerran kautta.
Hyvä peliasento vaikuttaa siihen, että kontaktitilanteessa vastaanottavan osapuolen "työturvallisuus" on paremmin kunnossa.
Virta onkin kauteen valmistautuessa korostanut, että täytyy pystyä näkemään tilanne, milloin lähdetään nopeasti vastaan ja milloin taas vastaavasti haetaan organisoituneempi hyökkäys.
KalPa on myös petrannut erikoistilannepelaamistaan. Viime kauden huono ylivoimaprosentti on parantunut, ja joukkueen alivoimaprosentti on nyt todella hienosti 90,62%.
Toinen erittäin oleellinen tekijä alkukauden hyviin otteisiin on se, että vastuunkantajia on löytynyt läpi pelaajiston ykköskentästä neloskentään. Tehot eivät ole olleet yhden miehen harteilla, vaan myös alemmista kentistä on noustu ratkaisijoiksi.
Nuori Miikka Pitkänen on tehnyt jo kolme maalia ja lisäksi muun muassa Jyri Junnilalla ja Balazs Sebokilla on kaksi maalia mieheen. Toki myös suuressa tulosvastuussa olevat Janne Keränen ja Jaakko Rissanen ovat onnistuneet alkukaudesta mainiosti. Pakko on itsestäänselvyytenä mainita myös maalivahti Eero Kilpeläisen loistavat otteet.
Ainoana mustana pilvenä taivaalla on miehistön kapeus. Loukkaantumisia ei saisi kovin paljoa tulla, mutta luultavasti näiltä ei kauden aikana Kuopiossa vältytä.
Kausi on vasta alussa, ja Sampo Liusjärvi tekee taas täyttä työpäivää Liigan kurinpidossa. Onko tilanne hallinnassa, ja millä kaukaloiden työrauha saadaan säilytettyä ilman, että pelin intensiteetti kärsii?
Gummerus: Taklaukset ja kontaktit kuuluvat olennaisena osana jääkiekkoon, eikä niitä voi karsia pois. Mielestäni monissa taklaustilanteissa suuri vastuu on myös taklauksen vastaanottajalla. Pelaajan täytyy pystyä olemaan terävänä pelissä mukana ja havannoimaan ympäristöään. Lisäksi esimerkiksi hyvä peliasento vaikuttaa siihen, että kontaktitilanteessa vastaanottavan osapuolen "työturvallisuus" on paremmin kunnossa.
Toki päähän kohdistuvat taklaukset täytyy saada karsittua pois ja tämä onkin ollut Liigan agendalla muutaman viimeisimmän kauden. Säännöissä sanotaan, että jokainen päähän tai kaulan alueelle kohdistuva suora osuma tulee rangaista, eikä ole olemassa sellaista asiaa kuin puhdas päähän kohdistunut taklaus. Tässä mielessä esimerkiksi Brett Carsonin tilanteesta pitäisi tulla jatkoseuraamuksia, oli tilanteen tahallisuudesta mitä mieltä tahansa.
En koe, että tilanne olisi karkaamassa käsistä. Rehellisen kontaktipelaamisen on oltava mahdollista jatkossakin. Jos pelaajat alkavat varoa, laskee pelin intensiteetti toden teolla.
Teiskonlahti: Varsinkin muutamalla viime kierroksella kurinpitoon on päätynyt melkoinen määrä päähän kohdistuneita taklauksia. Liigaa odottaa kohta ongelma, jos sama meno jatkuu.
Viime viikolla kurinpitopäätös saatiin kahdesta päähän kohdistuneesta taklauksesta. Tommi Tikka odottelee vielä tuomiotaan. Mielenkiintoista on myös nähdä, päätyykö Carsonin taklaus Iikka Kangasniemeen käsittelyyn. Pelissä tilanne jäi tuomareilta tuomitsematta, mutta Carsonille pitäisi ilman muuta lätkäistä pelikieltoa tempustaan.
Mielestäni Liigan olisi aika koventaa linjaa varsinkin päähän kohdistuneiden taklausten kohdalla. Kahden tai kolmen ottelun pelikiellot ovat täysin naurettavia tuomioita näistä tilanteista.
Lukon alkukausi on sujunut murheellisesti, sillä toimivia asioita on pelissä vähemmän kuin toimimattomia. Onko Aleksi Saarelalla mitään mahdollisuutta vastata ylisuuriin odotuksiin?
Perhe: Aleksi Saarelan paluulla Lukkoon on valtava merkitys. Joukkue on tuskaillut maalinteon kanssa, pelaamisesta puuttuu rentous ja toimivien kentällisten kasaaminen on ollut hankalaa.
Erityisesti Saarelan paluu tuo ratkaisuvoiman lisäksi helpotusta Aaron Gagnonin ja Peter Tiivolan kuormaan. Gagnon on ollut liian yksin vastuussa kokonaisvaltaisesta sentteripelistä ja Tiivolan suoritustaso heittelee vielä liikaa, jotta hän olisi Lukolle käypä kakkossentteri.
Elintärkeäksi nuoren hyökkääjän paluun Lukkon tekee Lauri Tukosen tilanne. Mikäli Tukosen paluun ajankohta venyy, on Saarelalla entistä suurempi rooli tarjolla laitahyökkääjänäkin.
Viikon pelaaja: Jere Seppälä
Nuori ja ei kovin vahvan jässikän oloinen Seppälä tekee nousuaan Liigan pakkien parhaimmistoon. Kirsikkana kakun päällä ässäpakki takoi lauantaina kaksi maalia viime kauden joukkuekaverinsa Kähkösen selän taakse, eikä suoritusta himmennä Kähkösen lievä epäonnistuminen. Viime kauden kokonaissaldo oli 5+5, nyt kasassa on yhdeksän ottelun jälkeen tehot 3+2.
Seppälä pärjää niin hyökkäyspäässä kuin puolustusalueen kamppailuissakin. Pääsääntöisesti vastuuta on tullut patapaitojen ykkösparissa ja erikoistilanteissa.
Viikon twitaatti
Kävin kattoos sarjataulukkoo ja järkytyin #liiga
— Iida (@iidahai) 8. lokakuuta 2016