Tämän kertaisen Maanantaijään aiheita käyvät läpi Tampereen toimituksen Lassi Seppä ja Kuopion toimituksen Jaakko Gummerus.
KalPan liigakausi on lähtenyt heikosti liikkeelle ja kymmenen pelatun ottelun jälkeen kuopiolaisilla on kasassa saman verran pisteitä. Miksi Sami Kapasen uusi pelisysteemi ei ole ottanut tuulta purjeisiin?
Gummerus: Sami Kapanen lähti määrätietoisesti ajamaan kuopiolaisten joukkueeseen uudistettua pelityyliä tälle kaudelle, mutta projekti tuntuu olevan pahasti alkutekijöissään. Kapanen haluaa KalPan pelaavan viime vuosiakin aktiivisemmin ja nopeammin. Nyt näyttää siltä, että aktiivisuus ja nopeus eivät tarkoita kontrolloitua peliä. KalPa-pelaajat kouhottavat ympäri jäätä ja pelaamisesta puuttuu tasapaino.
Joukkueella on vaikeuksia päästä edes omasta päästä kontrolloidusti pois. Pelaajien luistelulinjat ja syötöt eivät tunnu kohtaavan oikein millään tasoilla ja KalPa pääsee hyökkäämään pääasiassa yksittäisillä kuljetuksilla omasta päästä.
Fakta on myös se, että kilpipaitojen materiaali ei ole pelitavan vaatimalla tasolla. Kapanen haluaa peluuttaa enemmän Pohjois-Amerikkalaista pelityyliä, mutta valitettavasti pelaajiston avut laahaavat ainakin vielä perässä. Ykkössentterin uupuminen näkyy lisäksi karulla tavalla – Balazs Sebok ja muut eivät ei ole nousseet sille tasolle, mitä Kuopiossa on toivottu. Kun tähän soppaan lisätään vielä hyökkääjistön tehottomuus, niin resepti kehnoon suorittamiseen on kasassa.
Maalivahtiosasto on Kuopiossa kunnossa, mutta Denis Godla ja Riku Helenius eivät pysty yksin pitämään joukkuetta pystyssä.
Seppä: KalPaan tuli täksi kaudeksi monia uusia ja todella nuoriakin pelimiehiä. Alexandre Texierin ja Joni Ikosen kaltaiset hyökkääjät heitettiin heti kättelyssä niin sanotusti altaan syvään päähän, eikä sopeutumisaikaa uusiin kuvioihin juuri annettu. Tulosta odotettiin heti.
Lisäksi ulkomaalaishankinnoista puolustaja Mathew Maione sekä hyökkääjä Alex Lavoie ovat pisteidenteon ulkopuolella olleet liiaksi hakoteillä. Lavoie koki jopa penkityksen, vaikka oli joukkueensa paras pistemies.
Joukkueen pelaajamateriaalin vaihtuvuus viime kevään hopeaa juhlineeseen joukkueeseen nähden oli merkittävä. Kärkiketjut huuhtoutuivat lähes täysin. Korvaajiksi tuli miehiä, joiden kyvyt tai kypsyys eivät ainakaan vielä ole osoittautuneet riittäviksi.
Tapparan alkukausi on ollut vaihteleva ja joukkueen pelaajistolla tulosta luulisi syntyvän. Porista Tapparan paitaan tälle kaudelle siirtyneet Jarno Kärki ja Niko Ojamäki eivät ole pisteillä mässäilleet. Missä vika?
Seppä: Tapparalla on ongelmia myös muidenkin tähtien kanssa kuin vain porilaiskaksikon. Muun muassa Tomas Zaborsky hiihtelee suurimmaksi osaksi pelin ulkopuolella, vaikka onkin viime peleissä muutaman pussin saanutkin värkättyä. Vanhat tutut Jukka Peltola ja Kristian Kuusela hinaavat hyökkäyspelillisesti kirvesrintoja melko yksin tällä hetkellä.
Ylivoimapelaamisessa Tapparalla ei ole kovin montaa eri variaatioita, sillä kiekko pelataan lähes järjestäen Mikko Lehtosen ja Valtteri Kemiläisen kautta kohti maalia. Toisaalta, miksei pelattaisi − ovathan edellä mainitut herrat aivan Liigan eliittiä pelipaikallaan.
Ratkaisu aiheuttaa kuitenkin epätasapainoa hyökkääjiin nähden. Juuri Zaborskyn ja porilaisten kaltaiset, pisteistä elävät pelimiehet saattavat turhautua pitkässä juoksussa.
Mitä Jarno Kärkeen ja Niko Ojamäkeen tulee, he ovat pelanneet koko kauden samassa ketjussa ja vain kolmas lenkki on vaihtunut aika ajoin. Viimeisimpänä ketjussa on viilettänyt nousujohteisesti pelaava Otto Rauhala.
Ojamäki ja Kärki tulivat Porista yhdessä Tampereelle kehittymään. Vielä Ässissä yhdessä kehittyminen onnistui, kun ympyrät ja puitteet olivat tuttuja. Yrittävätkö tai yritetäänkö hyökkääjiä pitää liiaksi heille tutulla mukavuusalueella? Kaksikon erottaminen eri vitjoihin voisi toimia eräänlaisena herättäjänä.
Enää ei kuitenkaan olla kotikonnuilla, vaan Hakametsässä − paikassa, jossa menestystä on tultava keinoja kaihtamatta.
Gummerus: Porilaisostoksien tehottomuuteen voi vaikuttaa myös joukkueen pelitavan onttous tällä hetkellä. Paikoin vaikuttaa, että pelaajilla itselläänkin on epäselvyyttä siitä miten hyökkäyspelaamista pitäisi toteuttaa.
Tässä asiassa Tapparan pelaaminen vertautuu jollain tapaa jopa KalPaan. Punainen lanka hyökkäyspelaamisesta puuttuu ja tehokkuus on ollut kateissa. Viime viikon kamppailuissa Tappara ei saanut tehtyä yhdessäkään ottelussa kahta maalia enempää. Toki porkkanapöksyjen erittäin kovalla materiaalilla joukkue on kuitenkin tähän mennessä suoriutunut kuopiolaisia paremmin.
Tappiottomasti sujuneet harjoitusottelut lupasivat Tappara-faneille todellista herkkukautta, mutta nyt lokakuun alkuun tultaessa taivaalle on tullut tummempia pilviä. Sebastian Revon paluu joukkueen paitaan luulisi tuovan jotain sysäystä hyökkäyspelaamiselle. Ehkä se riittää käynnistämään Tapparan koneen.
JYP on ollut alkukauden kuumin joukkue. Sen nimekkäimmät lenkit Jani Tuppurainen, Juha-Pekka Hytönen ja Jarkko Immonen heräsivät pistetalkoisiin vasta muutama ottelu takaperin. Millainen tasapaino jyväskyläläisnipussa tällä hetkellä vallitsee?
Gummerus: Kysymyksessä mainittujen herrasmiesten harteille on kasattu luonnollisesti paljon tulosvastuuta, mutta joukkueen materiaali on osoittanut laajuutensa jo alkukaudesta. Nyt loukkaantuneena oleva Juuso Puustinen johtaa Liigan maalipörssiä ja on pistepörssissä toisena – heti ikinuoren Jarkko Immosen jälkeen.
Robert Rooba on takonut kymmeneen ottelun jo viisi rysää, joka sivuaa miehen koko kauden maaliennätystä kaudelta 2014-15. Tähän voidaan lisätään vielä se, että Antti Suomela on pistepörssissä kuudentena ja joukkue on tehnyt Liigassa eniten maaleja (yhdessä Kärppien kanssa). Ei ole mikään ihme, että joukkue on sarjakärjessä.
Jos Pönttövuoren toisella puolella Kuopiossa aktiivisen pelaamisen kanssa on ongelmia, niin Jyväskylässä tilanne on aivan toinen. JYPin aktiivinen pelitapa vaikuttaa asettuneen tehokkaasti uomiinsa ja pelaajat saavat jatkuvasti aikaan vaarallisia tilanteita ja komeita maaleja.
Seppä: Jyväskyläläisten miehistössä on koko laajuudeltaan varmasti Liigan kovin hyökkäysarsenaali nimenomaan hyökkäyspäässä. Edellä mainitusta kolmikosta löytyy paitsi tehoja, myös johtajuutta. Jokainen kolmikosta Hytönen, Immonen ja Tuppurainen voisi toimia lähes minkä tahansa toisen joukkueen kapteenina. Sen verran kokeneita ja jämäköitä pelimiehiä he ovat.
Suomelan, Puustisen, puolustaja Mikko Mäenpään ja maalivahtikaksikon Eetu Laurikainen − Jussi Olkinuora ollessa tulosvastuussa, pitää kokenut hyökkääjäkolmikko tilanteen hallussa kokemuksellaan. Kun päälle lisää vielä sen, että jokainen heistä on parhaimmillaan sarjan tuloksellisesti vaarallisimpia hyökkääjiä, voidaan todeta, että JYP on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras ja tasapainoisin joukkue koko Liigassa.
Viikon pelaaja: Jarkko Immonen, JYP
Kokenut keskushyökkääjä uinui tehojen valossa alkukauden, mutta kuluneella viikolla kentällä esiintyi vanha kunnon Immonen. Kauden 12 pisteestään puolet viime viikolla tehnyt 35-vuotias pelimies oli oleellisessa roolissa niin Ilveksen kuin HPK:nkin kaadossa. Immonen merkkautti viikon molemmissa otteluissa positiivisen teholukeman. Hän on ylipäänsä kauden aikana jäänyt vain yhdessä ottelussa miinuksille.
Viikon twitaatti:
En vastannut naisihanteita, joten jäin sohvalle katsomaan peliä. #Liiga pic.twitter.com/0k831S3WWa
— Laura Purontakanen (@LPurontakanen) 30. syyskuuta 2017