Maanantaijää, viikko 14: HIFK on ennakkosuosikki Kärppiä vastaan

LIIGA / Artikkeli
Marko Virtasen tie JYPin peräsimessä päättyi puolivälieriin.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto
JYP antoi lähtöpassit marraskuussa jatkosopimuksen saaneelle päävalmentajalleen Marko Virtaselle, mutta mitä Jyväskylässä tapahtuu seuraavaksi. Puolivälieriin kautensa päättäneet joukkueet saavat kevyen arvioinnin, ja lopulta pureudutaan myös tuleviin välieriin.

Jatkoajan päätoimittaja Antti Pärnänen ja Liiga-toimituspäällikkö Jere Korkalainen pohtivat JYPin valmentajaratkaisua, jonka jälkeen miehet siirtävät ajatuksensa tämän kevään menneisiin ja tuleviin pudotuspelisarjoihin.

Virtasen pesti päättyi puolivälieriin

Pärnänen: Aloitetaanpa Liigan tuoreimmasta uutistilanteesta, JYPin päävalmentajan irtisanomisesta. Osasit Jere ennakoida ratkaisua kolumnissasi välittömästi JYPin tappiollisen välieräottelusarjan jälkeen. Tiivistäisitkö vielä näkemyksesi, miksi Jyväskylässä kävi nyt noin?

Korkalainen: Marko Virtanen kiilasi itsensä JYPin kaikkien aikojen pitkäaikaisimmaksi päävalmentajaksi. Mukaan mahtui hienoja ja huonoja saavutuksia. Menestys Euroopan kiekkokentillä oli poikkeuksellista, mutta liigan puolella korkeintaan kelvollista.

Pitkin Virtasen päävalmentajakauden on kuulunut paljon puheita valmentajan ja tiettyjen pelaajien heikoista väleistä. Erityisesti nuorten omien lupausten suunta on ollut lähes poikkeuksetta ulos seurasta. Läpi Virtasen päävalmentajapestin hänellä on ollut käytössä mestaruudesta taisteleva pelaajamateriaali, mutta erityisesti pelin kehittäminen on jäänyt vajaavaiseksi.

Uskonkin, että tappio HIFK:lle oli vain viimeinen pisara. Samalla JYP sai ohuelti uskottavat perusteet erottaa päävalmentaja vain urheilullisen menestyksen puutteen takia. Tämä peruste on toki helppo kyseenalaistaa, kun tuorein jatkosopimus tehtiin viime marraskuussa.

Pärnänen: Niin, kyllä JYP kaipaa uudistumista. Identiteettiin, puolustusvoittoiseen, suoraviivaiseen ja taistelevaan traktorijääkiekkoon, ei ole syytä kajota, mutta traktorista tarvitaan tuoreempi vuosimalli. Virtanen tiesi sen ja pyrki muutaman vuoden ajan viemään pelaamista kiekollisempaan suuntaan. Valmista ei kuitenkaan tullut, mikä menee väistämättä hänen piikkiinsä. Oli syy sitten harjoituspankissa tai joukkueen vakuuttamisessa, kehittäminen jäi piippuun.

JYP teki kannaltaan oikean ratkaisun, mutta Virtaselle on kyllä sympatiaa. Hän on JYPin oma poika ja pitkäaikainen jypiläinen, joka halusi palavasti menestyä JYPin päävalmentajana. Nyt ei vain riittänyt. Jos ei mennä ihan vielä korvaajaehdokkaiden nimiin, millaisen päävalmentajan JYP mielestäsi tarvitsee?

Korkalainen: JYPin runko rakentuu ensi kaudellakin vahvojen persoonien varaan, jotka ovat tottuneet voittamaan. Ja voittaminen on tapahtunut pääsääntöisesti nimenomaan JYPissä. Tämänkin vuoksi pelitavallisen täyskäännöksen tekeminen olisi kummallinen ratkaisu. Siitä huolimatta uuden päävalmentajan tulisi olla nykyisen organisaation ulkopuolinen nimi.

Jyväskylässä on käynnissä tietynlainen siirtymävaihe, kun jarkkoimmoset pelaavat uransa viimeisiä kausia, jonka jälkeen edessä on sukupolvenvaihdos. Tuttujen naamojen keskelle tarvitaan ripaus uusia tuulia. Lisäksi JYPin palkkalistoilla on seuran tavoitteiden puolesta tarjolla vain märkäkorvia, joiden vakuuttavuus pelaajiston silmissä voi olla suuri kysymysmerkki.

JYP ei ole enää pieni ja piskuinen kiusankappale, vaan Euroopan huipulle mielivä, menestymään tottunut huippuseura. Tämän vuoksi myös valmentajaksi tarvitaan kokenut nimi, joka tuntee, tai vähintään omaksuu seuran toimintatavat.

Pärnänen: JYP ei missään tapauksessa ole ollut enää hetkeen pieni eikä piskuinen. Mutta samaa mieltä, uuden päävalmentajan olisi parasta olla ulkopuolinen, mutta sellainen, joka edustaa JYPin arvoja. Stabiliteettia, uutteruutta ja mainittuja pelillisiä prinsiippejä. Ketkä olisivat sellaisia ja ilman työsopimusta? Suomalaisissa ei ole heitä liikaa. Ei Petri Matikainen, ei Risto Dufva, ei Tomek Valtonen, ei Kari Savolainen. Kari Heikkilä?

Mielestäni pari ulkomaalaista päävalmentajaa saattaisivat hyvinkin tehdä tässä hetkessä Liiga-kokonaisuudelle namiskuukkelia, mutta JYPin ei ehkä kannata olla se seura, joka naaraa nyt ulkomaista osaamista, sillä jyväskyläläisten pelillinen pohja ja arvopohja on valettu niin suurella kärsivällisyydellä niin tukevaksi ja omanlaisekseen, että on hankalaa kuvitella ulkomaalaisen päävalmentajan sopivan kuvioon.

Korkalainen: Edelleen uskon, että Jyrki Aholla oli virityksiä Jyväskylän suuntaan, mutta ne eivät konkretisoituneet. Erkka Westerlund olisi kaikilla mittareilla erinomainen nimi, mutta tuskin toteutettavissa. Heikkilä täyttäisi mainitut ominaisuudet melko hyvin, mutta toisiko hän kaivattua modernia osaamista? Lyhyeen projektiin toki voisi soveltuakin.

Joka tapauksessa valinta on osa äärimmäisen mielenkiintoista kokonaisuutta. Virtasen marraskuinen jatkosopimus ja potkut puolivälierien jälkeen kuvaavat Suomen melko hätäistä urheilujohtamista, jossa pitkäjänteisyys unohtuu nopeasti. Uuden päävalmentajan kartoittaminen tässä vaiheessa nostaa riskikerrointa huomattavasti, mikä nostattaa epäonnistumisen uhkaa. Tämä puolestaan nostaisi uudet potkut kuumaksi puheenaiheeksi, mutta kuka tuolloin lähtisi? Jyväskylässäkään syytä ei voida aina sysätä vain päävalmentajan niskaan, vaan esimerkiksi Jukka Holtarin onnistuminen tehtävässään tulisi kyseenalaistaa.

Puolivälierissä pudonneille kunniaa

Pärnänen: Mennään sitten käsillä oleviin pudotuspeleihin. Annetaan kunniaa myös kautensa puolivälieriin päättäneille.

Sujuvalla aasinsillalla JYPiin, joka siis hävisi puolivälieränsä HIFK:lle voitoin 4–2. Koossa oli nimekäs ja kokenut joukkue, joka voitti historiallisen CHL-mestaruuden ja jossa pelasin muun muassa runkosarjan pistekuningas Antti Suomela. Kuntokäyrän suunta oli kuitenkin Suomen mestaruuden kannalta aivan väärä. HIFK näytti haluavan jatkopaikkaa enemmän, kun JYP tuntui jumittuneen runkosarjavaihteelle. Traktorin löpö ei lämmennyt. Kevät oli siis selkeä epäonnistuminen, mutta joukkue oli mielestäni hieno ja kausi kokonaisuutena CHL-mestaruuden ansiosta hyvä.

Korkalainen: Kauden kuva oli Virtasen aikana varsin tutuksi tullut. Vuoristorataliike läpi kauden oli jälleen osa pelillisiä esityksiä, ja tällä kertaa tämä ei riittänyt puolivälieriä pidemmälle. Hurmoshetket vastustajan hallinnan keskellä toivat CHL-mestaruuden, mutta liigassa tämä ei riittänyt.

Kun muistetaan panostukset joukkueeseen vielä siirtorajalla, kaudesta jäi hieman epäonnistunut maku. Omat vahvuudet tulivat puolivälierissä vain hetkittäin esille. Erityisesti taito jäädyttää peliä puuttui.

Lappeenrannassa kaudesta jäi varsin positiivinen maku. Nousu pohjakosketuksen jälkeen omalle tasolle oli nopea. Puolivälierissä identiteetti tuli vahvasti esille, mutta niin tuli myös kokemuksen puute. Erityisesti kahden ensimmäisen osaottelun häviäminen kahden maalin johtoasemasta söi lappeenrantalaisten mahdollisuudet kevään jymypaukkuun. Harmillista sinäänsä.

Pärnänen: SaiPa pelasi huiman kauden. Lähtökohdat olivat vielä toista hienosti suorittanutta pikkuseuraa KalPaakin vaikeammat, koska viime kausi päättyi Lappeenrannassa katastrofaalisesti jumbosijaan. Päävalmentaja Tero Lehterälle on nostettava peukalo onnistumisesta. Nimettömästä joukkiosta kuoriutui yhtenäinen poppoo, josta sikisi vieläpä Ahti Oksasen, Topi Nättisen ja Frans Tuohimaan näköiset tähdet. Näissä tapauksissa on aina vähän sääli, kun kaiken peliin heittävä altavastaaja uhmaa ansiokkaasti, mutta päätyy lopulta tyhjin käsin unohdukseen, mutta TPS oli puolivälierässä kiistatta parempi.

KalPa on samanlainen tarina. Fantastinen, todennäköisyyksien vastainen kausi hallitsevalta hopeamitalistilta. Kuopiossa tehdään tällä hetkellä aivan erinomaista jääkiekkotyötä. Hieman säälitti tyly kohtalo Tapparan käsittelyssä, mutta noinhan se huippu-urheilussa menee, että varmempi, tehokkaampi ja kokeneempi on yleensä yhtä kuin parempi.

Korkalainen: Siinä missä Pekka Virran onnistumisesta Savon ulkopuolella on puhuttu paljon, oli positiivista nähdä KalPan kyky menestyä ilman Virtaa. Tapparalla tosiaan oli kaikki paineet tässä puolivälieräsarjassa, mutta pienet uinahdukset pitkin sarjaa veivät kuopiolaisten iskun paikan. Erityisesti Alexander Ruuttun tarina tällä kaudella oli varsin komea, kun kivisen tien jälkeen potentiaali saatiin kaivettua ulos. Sami Kapasen poppoo kasvoi hyvää korkoa tulevaisuutta ajatellen, ja täten se kuuluu ensi kaudella ehdottomasti mielenkiintoisimpiin joukkueisiin. Nuori ja pelirohkea runko on vuoden kokeneempi ja kehittyneempi. Lisäksi kotikaukalon koon muuttuminen tuonee vahvuuksia entistä paremmin esille.

Ässien kohdalla voitaneen sanoa, että bensa yksinkertaisesti loppui kesken. Poissaolijoiden ja palaajien kanssa tasapainotellut porilaisryhmä kärsi pelitavallisesta kurittomuudesta, mihin Kärpät iski hyvin kiinni. Tästä huolimatta sanoisin patapaitojen loppukautta onnistuneeksi, eritoten Satakunnan valloittamisen vuoksi.

Pärnänen: Ässillä oli kesken kauden tehtyjen hankintojen ansiosta lopulta nimekäs joukkue. Nimilistan perusteella olisi pitänyt kyetä parempaan, mutta toki se sotkee, että pelaajisto muuttui paljon runkosarjan aikana. Jää arvoitukseksi, olisiko menestys ollut parempaa, jos Ahon olisi annettu viedä projektinsa loppuun. Tuskin menestys olisi ollut ainakaan merkittävästi huonompaa, sillä eihän tuo kummoisesti sujunut hänen jälkeensäkään. Käden lämpöinen kausi porilaisilta.

KalPa yritti ansiokkaasti, mutta vielä tänä keväänä taival ei jatkunut puolivälieriä pidemmälle.
Kuva © Antti Tyni

Tasaisia välieriä todellisten seurajättiläisten kesken tarjolla

Pärnänen: Ennakoidaan ensin Kärpät HIFK:ta. Ylipäätään välieräparien asetelmat ovat herkulliset. Pitkästä aikaa Liigan välierissä kohtaavat todelliset jättiläiset. Tuhkimotarinat ja pienten seurojen hyvästä työstä saavuttamat palkinnot ovat aina hienoja, mutta nyt neljän parhaan joukossa ovat ne, jotka siellä ikään kuin kuuluu olla.

HIFK on ottelusarjan ennakkosuosikki. Se on välierien sähköisin joukkue ja sen nuoli on selkeästi ylöspäin. Kärpillä ei ole niin. Kuntokäyrä näyttää etelään. Helsinkiläisten kumpikin maalivahti on loistavassa vireessä ja trio Joonas Rask–Patrik Carlsson–Erik Thorell on kehittynyt tehoketjuksi.

Korkalainen: Ylipäätään on hienoa, että neljän joukkueen välillä pakka on pitkästä aikaa täysin levällään. Itsellä on jotenkin sellainen tunne, että Kärpiltä ei ole vielä nähty aivan kaikkea. Mutta avainkysymys onkin, tullaanko näkemään? Mainittu laskusuhdanteinen kuntokäyrä tuo omat uhkakuvansa. Kärppien onneksi Julius Junttila ja Charles Bertrand saivat itseluottamuksen kannalta tärkeät onnistumiset Ässät-sarjan loppupuolella. Myös tulitukea löytyy mukavissa määrin.

Juhani Tyrväisen vapautuminen pelikiellosta teki HIFK:sta huomattavasti vaarallisemman joukkueen, eikä yhden ketjun joukkueen imago ole enää niin voimakas, vaikka esimerkiksi Vili Sopanen onkin ollut floppi. Yksi pelaaja, jonka haluan nostaa melko isoon rooliin, on Teemu Tallberg. Alivoimamaali ratkaisevassa puolivälieräottelussa oli hänen sopivuuttaan pudotuspeleihin kuvastava hetki. Eikä takalinjoilta tietenkään sovi unohtaa Super-Miroa, tai Liigan kuuminta maalivahtia, Kevin Lankista. Uskallankin nostaa HIFK:n tämän sarjan ennakkosuosikiksi.

Pärnänen: Molempien mielestä HIFK on ennakkosuosikki! Mielenkiintoista.

No sitten Turun Palloseura – Tampereen Tappara. Kaksi nimekästä, mutta keskinkertaisessa vireessä olevaa joukkuetta. Molemmat peittosivat puolivälierissään selkeän altavastaajan, mutta kumpikin lähes yhtä vaivoin. Sekä TPS:n että Tapparan puolivälieräsuoritus oli oikeastaan aika kamala. Turkulaisten tapauksessa kyse saattoi olla vain syttymisestä. Pelaajat saattoivat ajatella, että vaaka kallistuu lopulta joka tapauksessa heidän puolelleen – kuten sitten kävikin. TPS:lle on positiivista, ettei se ole enää ylihehkutettujen senioriensa varassa. Erik Perrin, Tomi Kallio ja Henrik Tallinder ovat edelleen hienoja jääkiekkoilijoita, mutta heistä ei ole enää kantamaan ryhmäänsä Suomen mestariksi. Kolmikko tarvitsee Oula Palven, Zach Budishin, Petrus Palmun, Elmeri Erosen ja kumppanien apua. Ja näyttää sitä saavankin.

Tapparan puolivälierä oli kuin joukkueen koko kausi. Ylivarusteltu pelaajisto ei saavuta potentiaaliaan, mutta yksilötaito ja suoritusvarmuus ovat niin kovalla tasolla, että juna puksuttaa.

Ennakkoasetelmat ovat niin tasaiset, etten löydä tähän ennakkosuosikkia.

Korkalainen: Great minds, hei!

Palve, Perrin ja Filppula löytyvät pudotuspelien pistepörssin sijoilta kolme-viisi. Tästä huolimatta kukaan ei tehnyt kolmeen viimeiseen otteluun yhtä tehopistettä enempää. Toisaalta tästä huolimatta kahden ottelun voittaminen kertoo hyökkäyskaluston laajuudeesta, toisaalta myös sen ongelmista.

Avoimemman kuvan otteluissa TPS on ollut todella vaikea voitettava, mutta kun eteen isketään organisoitu trap ja hitaampi pelin kuva, on ongelmia ollut. Eikös näitäkin Tapparalta voi odottaa?

Tapparan kohdalla oman pelaamisen punaisen langan löytäminen on ratkaiseva tekijä, sillä koko potentiaalia ei ole pystytty ammentamaan koko kaudella. Uskon kovan painepaikan puolivälierissä KalPaa vastaan sekä kasvattaneen että vapauttaneen joukkuetta. Jos jänne vihdoin pysyy kasassa, ei tuota materiaalia pysty pysäyttämään.

Itse heittäisin Tapparan puhtaasti maalivahtipelin turvin suosikiksi. Rasmus Tirronen tai Oskari Setänen eivät kuulu mielestäni niiden vahtien joukkoon, jolla tästä sarjasta edettäisiin jatkoon.

Pärnänen: Olen samaa mieltä Setäsestä ja Tirrosesta, mutta en luota myöskään Tapparan Dominik Hrachovinaan. Toisaalta voittihan hän viime vuonna kultaa Tapparan ykkösmaalivahtina, joten sanotaan nyt sillä pienellä erolla Tappara ennakkosuosikiksi.

Muokattu 3.4.2018 kello 17.00: Otsikkoa muutettu.

Viikon pelaaja: Patrik Carlsson, HIFK

Ruotsalaiskeskushyökkääjä nykäisi jo nyt legendaarisen maineen saavuttaneessa JYP–HIFK-puolivälieräottelusarjan viidennessä osaottelussa viisi tehopistettä. HIFK voitti jatkoajalla 6–7 oltuaan ottelun ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen tappiolla jo 5–0.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle