1. Pelaajien kokemattomuus
Vaikka monet Jukureiden pelaajat pystyivätkin tekemään läpimurtonsa Liigassa, näkyi otteissa kuitenkin selvä liigarutiinin puuttuminen ja kokemattomuus. Monikaan Jukureiden ratkaisupelaajista ei ollut kantanut samanlaista vastuuta aiemmin Liigassa.
Hyvän kauden pelanneet hyökkääjät kuten Miika Roine, Henrik Koivisto, Zach Budish ja Teemu Tallberg pystyivät nousemaan aina toviksi ratkaisevan pelaajan rooleihin, mutta Mika Pyörälän kaltaisia varmoja ratkaisupelaajia Jukureilta ei tällä kertaa löytynyt.
Myös huonoja jaksoja pelaajien otteissa nähtiin varsinkin joulukuussa, jolloin myös Jukureiden ylivoima tökki pahemman kerran. Pelaajien henkilökohtaisen tason heittely ei tullut kuitenkaan yllätyksenä. On myös kohdattava se fakta, että kaikesta huolimatta juuri nämä pelaajat pystyivät myös kehittymään kauden aikana paremmiksi liigapelaajiksi.
2. Liigan huonoin alivoima
Mikkeliläisten ylivoima pyöri kauden aikana usein melko mallikkaasti, mutta suurin akilleen kantapää oli alivoimapeli. Nousijajoukkueen alivoima oli Liigan 15. parasta tai huonointa, miten se nyt haluaa muotoilla.
Vaikka joukkue istuikin jäähyllä kaikkia muita joukkueita vähemmän, ei se onnistunut tappamaan alivoimiaan tarpeeksi hyvin, mikä lopulta myös käänsi ratkaisevia maalin pelejä vastustajalle.
3. Kolmannet erät Jukureiden turma, uskallus pelata ei kestänyt loppuun asti
Jukureiden pelit menivät pääosin saman kaavan kautta. Ensimmäisessä ja toisessa erässä joukkue pysyi hyvin mukana pelissä ja jopa johti sekä hallitsi otteluita.
Kolmannessa erässä todella monesti maalin johtoasemassa tai tasatilanteessa peli kuitenkin kääntyi hyvin usein vastustajalle, jolloin mikkeliläisiltä loppui uskallus pelata omilla vahvuuksillaan.
Ehkäpä juuri kolmansissa erissä näkyi pelaajien kokemattomuus liigatason otteluista. Ratkaisevalla hetkellä maila alkoi puristaa entistä enemmän ja sitä ihmetellessä olikin jo liian myöhäistä. Vastustaja oli jo ehtinyt tehdä ottelun ratkaisevat osumat.
