Jokipojat pelasi yhden heikomman kauden jälkeen Mestiksen mitaleista, mutta tällä kertaa suurin terä oli pronssista tapellessa poissa. Jo välieriin pääsyä tosin voidaan pitää positiivisena yllätyksenä siihen nähden, että kausi ei ollut mikään mainio.
Samalla seura pääsi kohentamaan neljän pudotuspelien kotipelinsä myötä taloudellista tulosta, joka jäi miinukselle pitkälti runkosarjan laskeneen yleisökeskiarvon kautta.
Jatkoaika listasi kolme syytä, miksi Jokipojat jäi − tai ylsi − neljänneksi.
1. Tasaisuus puuttui
Joensuulaisten peli ei tuntunut oikeastaan missään vaiheessa loksahtavan sataprosenttisesti kohdalleen. Loppusyksyn pelillisessä aallonpohjassa alkoi jopa näyttää, että joukkue tappelee mitalin sijaan karsintojen välttämiseltä.
Yksittäisten pelien sisällä ailahtelevaisuus näkyi rajusti. Ajoittain joukkue nousi useamman maalin takaa-ajoasemasta voittoon, mutta vastapainoksi reilu johtoasema saattoi huveta pikaisestikin.
Siihen nähden Joensuussa saadaan olla iloisia, että kevät oli nousujohteinen. Pudotuspelitaival oli sinänsä kuin koko kausi pienoiskoossa: ensin neljä tyylipuhdasta voittoa Ketterästä, sitten neljä tylyä välierätappiota KeuPalle ja kukkuraksi vielä tukkaan pronssiottelussa. Kausi siis päättyi viiteen peräkkäiseen tappioon, mutta puolivälieräsarja Ketterää vastaan oli yhtä joensuulaishallintaa.
2. Loukkaantumiset
Yksi osasyy tuolle ailahtelevaisuudelle oli se, että joukkue oli vain harvoin terveenä. Joku avainpelaaja oli jatkuvasti loukkaantuneena. Vain kolmelle ärjypaidalle kertyi runkosarjassa täydet 50 ottelua.
Pahiten kärsi maalivahtiosasto, mutta seurajohdon oikea-aikaset reagoinnit laittoivat sen puolen kuntoon Sebastian Ylösen ja Joonas Haraldin hankintojen kautta, kun Jonathan Iilahti lähti liigajäille ja Timo Niemi loukkaantui oikeastaan koko loppukaudeksi.
Myös puolustuskalusto koki jos jonkinlaisia kolhuja, mutta myös sinne osastolle saatiin vahvistuksia Joel Olkkosen ja Esa Lehikoisen paluun myötä. Omat juniorit paikkasivat tarpeen tullen vakuuttavasti, kuten joensuulaisseurassa on totuttu näkemään.
3. Tehottomuus
Poissaolot sekoittivat jatkuvasti joensuulaispakkaa, minkä myötä esimerkiksi ylivoimakoostumukset muuttuivat jatkuvasti. Joukkue nojasi puolustukseensa, mutta maalipaikat jäivät useana iltana käyttämättä riittävällä tehokkuudella. Varsinkin runkosarjassa tehot jäivät pitkälti muutamien ykköstykkien varaan.
