Montreal Canadiens varasi Terry Ryanin vuonna 1995 varaustilaisuuden kahdeksantena pelaajana − ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen kärkikymmenikössä. Kanadalaiskeskushyökkääjä pelasi kolmen kauden aikana kahdeksan peliä ilman tehopisteitä ja lopetti ammattilaisuransa 26-vuotiaana.
Pelattuaan monta kautta veteraanisarjassa Ryan kirjoitti vuonna 2014 tarinansa kirjaksi ”Tales of a first-round nothing – my life as an NHL footnote”.
Käytännössä joka vuosi varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella valitaan pelaajia, jotka eivät koskaan onnistu luomaan NHL-uraa, joten Ryan ei ole mitenkään poikkeuksellinen tapaus. Mikä siis tekee hänen tarinastaan kirjan arvoisen?
Mukana on myös harvinaisempaa sisältöä varaustilaisuutta edeltävistä haastatteluista eri seurajohtojen kanssa.
Paljon hyviä juttuja
Ensinnäkin teos on todella hyvin kirjoitettu. Nimensä mukaisesti kirja kertoo tarinoita ”ykköskierroksen flopista”. Tarinat vaihtelevat pelikaverin traagisesta kuolemasta vieraskiertueiden hassuttelutempauksiin ja tappeluun Tie Domin kanssa.
Mukana on myös harvinaisempaa sisältöä varaustilaisuutta edeltävistä haastatteluista eri seurajohtojen kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Canadiens ei haastatellut Ryania ollenkaan.
Tarinat ovat värikkäitä, kieli elävää ja englanninkielinen teksti helppolukuista. Muutamat tarinat tuntuvat jo itsessään uskomattomilta − puhumattakaan, että yhden ihmisen elämässä on muutamassa vuodessa tapahtunut niin paljon.
Hyvään tarinankerrontaan toki kuuluu pieni liioittelu ja värikynän käyttö. Ryan onkin peliuransa jälkeen esiintynyt stand up -koomikkona, mikä näkyy sujuvana ja viihdyttävänä tekstinä.
Turhan moneen Ryanin tarinaan kuitenkin liittyy runsas alkoholinkäyttö. Vaikkei aivan Jere Karalahden tasolle ylletäkään, olisi vähempikin päihdemuistelu riittänyt. Hupaisien tarinoidensa sijaan Ryan olisi voinut seikkaperäisemmin kertoa vaikeuksistaan nousta NHL-pelaajaksi. Nyt virtahepoon olohuoneessa vain viitataan muutaman kerran, ja lukijan on itse tehtävä johtopäätöksensä.
Ei se tavallisin tarina
Monen taitopelaajan NHL-unelma on jäänyt toteutumatta, kun valmiuksia fyysiseen peliin ei ole ollut riittävästi. Samaan aikaan moni pelaaja on murtautunut NHL-kokoonpanoon tappeluiden ja fyysisen pelin turvin.
Ryan oli juniorivuosinaan erittäin tehokas hyökkääjä ja läpi uransa fyysinen pelaaja, joka myös tappeli ahkerasti. Lisäksi kirjaan esipuheen kirjoittanut Arron Asham kuvaa häntä yhdeksi aliarvostetuimmista pelinrakentajista, joita on urallaan kohdannut.
Taitokiekon ja fyysisyyden yhdistäminen ei kuitenkaan Ryanin kohdalla onnistunut. Valtaosa Ryanin kausista olikin rikkonaisia, ja heti kirjansa aluksi hän luettelee useita vammoja, jotka edelleen vaikuttavat hänen elämäänsä.
Ryanin lähes olemattomaksi jääneen NHL-uran taustalla oli toki monia tekijöitä, joista yksi keskeinen on se, että Ryanin varaamisesta vastanneet GM Serge Savard ja päävalmentaja Jacques Demers erotettiin jo seuraavana syksynä.
lopputuloksena on kuitenkin lievästi huijattu olo, kun nimestään huolimatta kirja keskittyy muihin asioihin kuin NHL-uran epäonnistumiseen.
Henkilöstövaihdokset ja negatiiviset kokemukset AHL-seura Fredericton Canadiensin päävalmentajan Michel Therrienin kanssa nousevat kirjassa esille. Ryan ei kuitenkaan missään vaiheessa syytä muita omista vaikeuksistaan, vaan ottaa itse kaiken vastuun ja kokee tehneensä huonoja valintoja.
Puutteellinen elämäkerta, pursuileva tarina-aitta
Ennen Ryanin kirjan lukemista tiesin, että hän on Canadiensin epäonnistunut ykköskierroksen varaus. Kirjan luettuani tiedän, että hän on sen lisäksi maailmanluokan tarinankertoja, ballhockeyn maailmanmestari ja veteraanikiekon alueellisen mestaruuden eli Herder Memorial Trophyn voittaja.
Huippulupauksen ja kärkivarauksen elämäkertana kirja on niukka eikä tarjoa mitään mullistavaa uutta − riippumatta pohjatiedoista. Ryanin lukuisia tarinoita on kuitenkin viihdyttävää lukea, ja erityisesti kulissien takaa, kuten pukuhuoneesta ja pelimatkoilta on enemmän sisältöä kuin kiekkokirjoissa keskimäärin.
Ryan ei tarinoissaan säästele itseään, vaan on yleensä hölmöilyn keskipisteessä. Lisäksi Ryan käsittelee sopivassa suhteessa myös vakavampia teemoja − myös omien tunteidensa ja kokemustensa kautta. Siksi tuntuu kummalliselta, että NHL-uran vajavaisuutta ei käydä läpi juuri ollenkaan.
Ryan on ansiokkaasti onnistunut nostamaan mielenkiintoisia tapahtumia elämänsä ja uransa varrelta, mutta lopputuloksena on kuitenkin lievästi huijattu olo, kun nimestään huolimatta kirja keskittyy muihin asioihin kuin NHL-uran epäonnistumiseen.
Tarjolla on monia laadukkaampiakin jääkiekkokirjoja.
Terry Ryan (2014): ”Tales of a first-round nothing – My life as an NHL footnote”. ECW Press. 228 s.
